Dallas Diaries: Tornadoja ja golfpallon kokoisia rakeita

Kaikki te mussukat kotisuomessa, jotka olette kenties olleet huolestuneita meistä luettuanne Texasissa viime viikonloppuna riehuneista Tornadoista, älkää huoliko, kunnossa ollaan. Itse asiassa niinkin kunnossa, että luin tapahtuneesta vasta seuraavana päivänä erään tutun facebookpäivityksestä ja mietin, että katos vaan, taas on sattunut ja tapahtunut.

Texas on jumalattoman kokoinen. Harva käsittää karttaa katsoessaan tämän osavaltion kokoa. Texas on karkeasti pyöristettynä pisimmiltä etäisyyksiltään State linelta state linelle yhtä pitkä kuin leveä, noin 1270km (790 mailia). Hangosta Utsjoelle on tietä pitkin 1370km, ainakin Googlen ajo-ohjeiden mukaan. Käytännössä katsoen voisit siis laittaa suomen pystyyn ja poikittain osavaltioomme ja saat Texasin mittakaavat.

Täällä jokin on lähellä, jos sinne ei tarvitse ajaa kuin pari tuntia. Ja uskokaa pois, parissa tunnissa Dallasista ei kauhean pitkälle pötki. Dallasista Houstoniin on lähes sama matka kuin Pariisista Lontooseen. Ja tarkoitan noilla nyt niitä Euroopan kuuluisia kosmopoliitteja pääkaupunkeja, en Texasin Parisiia ja Lontoota, jotka Ateenan, Palestiinan ja Dublin lisäksi täältä löytyvät. Mitä tähän muuta toteamaan, kuin miksi keksiä pyörää uudelleen, kun voi kopioda muilta... Parhaiten etäisyyksistä kertoo ehkä se, että Texasin länsireunalla sijaitseva El Paso on lähempänä San Diegoa, kuin Houstonia. Hämmentävää ottaen huomioon, että San Diego sijaitsee Californiassa, kahden osavaltion päässä Texasista ja Houston on kuitenkin oman osavaltion kaupunkeja.

Halusit kuitenkin kysyä, ja vastaus on KYLLÄ!
Texasin Pariisissa on Eifel torni, jonka huipulla on...
mikäpä muukaan kuin Stetsoni.

Näin ollen, kun mediassa mahtipontisesti kerrotaan, että 7 tornadoa riehui Texasissa Dallasin ja Fort Worthin alueella, ei jokaiselle välttämättä välähdä, ettei tuo lausunto todellisuudessa kerro juuri mitään. Kyseinen alue on jumalattoman kokoinen. Fort Worthin keskustasta Dallasin keskustaan on pidempi matka kuin Englannista kanaalin yli Ranskaan. Ja tuohon lisäillään vielä keskustoiden ympärillä olevien "lähiöiden" alueet, ennen kuin päästään siihen määritelmään, mitä kutsuttaan DFW-alueeksi. Canton, minkä suunnalla tornadot tekivät tuhojaan, sijaitsee meidän ah niin kodikkaalta asunnoltamme 120km itään. Sinne ajaa yli tunnin, joten se sijaitsee osavaltion standardeilla mitattuna kyllä lähellä, mutta Suomen mittapuussa ei niinkään. Epäilen vahvasti, että kukaan kyselisi olenko kunnossa, jos asuisin Tampereella ja Porissa riehuisi tornado.

En siis nähnyt viikonlopun aikana tornadoja, mutta koin kylläkin maailmanlopunmeininkiä imitoivan pimentymisen Se ei vastoin odotuksianne tapahtunut päässäni, kiitos vain kysymästä. Pyörreilmiöiden rallatellessa Cantonissa, minä plikka lueskelin tiedekirjaa olohuoneessa. Äkillisesti koko asuntomme hämärtyi, aivan kuin joku olisi kääntänyt lamppujen himmentimestä. Ongelmana vain oli ettei meillä ole himmenninlamppuja, eivätkä valot olleet päällä. Tämä hämmentävä himmennys tapahtui taivaalliselle valolle ikkunan ulkopuolella. Koko huoneen täytti kellertävän-vihertäväpimeys, joka loi aavemaisen tunnelman. Muut olisivat tuossa kohtaa kääntäneet weather chenellin päälle tsekkaillakseen varoituksia, minä puolestani kipitin parvekkeelle. Sade ripautti meillä vain muutaman pisaran, mutta parvekkeelta näin, kuinka Dallasin yllä salamoi ja taivas oli pikimusta kuin tuomiopäivänä. Siellä ei muutama maahan pudonnut pisara tainnut riittää. Oli hiljaista, lintukaan ei laulanut. Ei sinänsä, että ne meidän suunnalla suuremmin muutoinkaan sirkuttaisivat, halusin vain kuulostaa dramaattiselta. Ilma oli painostava, joten siirryin takaisin sisälle jatkaen lukemistani täysin tietämättömänä tornadoiden touhuista.

Jaa mitä mää luin vai?
No päin prinkkalaa menneiden tiedekeksintöjen historiaa tietty...

Näin siis viime viikonloppuna. Tuo ei kuitenkaan ole ollut ainoa kerta tänä keväänä kun tornadot ovat pyyhkineet alueella. Vain kertaalleen olemme Tatun kanssa joutuneet reagoimaan mahdolliseen vaaratilanteeseen, eikä sekään suoritus tainnut mennä ohjekirjan mukaisesti. Siinä me kaikessa rauhassa tammikuun puolessa välissä kokosimme palapeliä lattialla, kun tornado sireenit pärähtivät soimaan. Perinteiseen suomalaisen epäuskoiseen tyyliin olimme skeptisinä sen suhteen, että oliko nyt oikeasti tosi kyseessä. (Koska huvikseenhan ne varmaan niitä sireenejä soittelevat. Tai no otetaan takaisin, se Hakkeri, joka huhtikuussa murtautui keskellä yötä alueen hälytysjärjestelmään ja laukaisi 156 tornadosireeniä pauhaamaan puoleksitoistatunniksi, varmasti teki sen juurikin huvikseen.)

Televisiossa taustalla pauhanneen ohjelman alareunaan alkoi ilmestyä tekstiä, jossa lueteltiin niitä Counteja, joissa oli päällä tornadovaara. Okei, tosi taisi olla kyseessä. Seuraavaksi hirveä aivosolujen herättely, öööö missä countissa me asumme? (Ei saa nauraa, en edes tiedä, missä läänissä Tampere sijaitsee, joten ei voi olettaa, että olisin jostain kaivellut esille, missä countyssa asun nykyään) Ainoa, joka listassa näytti vähän tutulle oli Dallas county ja ei kun Google auki ja tsekkaamaan, miten laajalle tuo alue levittäytyy. Jep, kartta puhui puolestaan, siellähän me asuimme, Dallas Countyssa, jossa oli päällänsä tornadovaara. Samalla kun mietimme, pitäisikö siirtyä alakertaan autotalliin (joka on pohjakerroksessa, eikä siellä ole ikkunoita) ulkona jyrähti kuin olisi räjähtänyt ja ikkunamme takana välähti jumalaton salama, joka iskeytyi suoraan maahan jossain, mikä tuntui olevan aivan ikkunamme ulkopuolella. Molemmat pomppasivat lattialta ylös, televisio lensi kiinni ja tennaria toisen eteen pistellen painelimme alas autotalliin autoon istumaan. Vaikka olimme suljetussa tallissa autossa sisällä, talon ympäriltä kuului valtava tuulen ujellus sateen piiskatessa maata. Tornadosireenit säestivät luonnon sinfoniaa. Seurasimme kännykän kautta reaaliaikaista säätiedotetta ja myrskyrintaman etenemistä. Vartin kuluttua sireenit sammuivat, tuuli laantui ja sade heikkeni. Teimme come backin yläkertaan.

Tornadot ovat meille ikävä kyllä pakollakin osa elämää. Mitäs asumme Tornado Alleyn alueella. Onneksi niillä on kuitenkin tapana olla kuin minä, eli kaavoihinsa kangistuneita. Tuntuu, että nuo pyörivät tuholaiset jatkuvasti hinaavat itseään samoja vanhoja hyväksi havaitsemiaan reittejä ohittaen meidän asuinalueemme joko pohjoisesta tai etelästä. Jo muutaman kymmenen mailin etäisyys (toisinaan vain muutamakin maili riittää) voi tarkoittaa täysin eriävää säätä. Se, että pohjoisempana on ollut tornadoita tai tullut golfpallon kokoisia rakeita (no kidding!) on saattanut meillä päin näkyä vain hieman pilvisempänä säänä ja muutamana hassuna sadepisarana. Nuo raekuurot ovat olleet jotain, mitä joudun edelleenkin vain suu auki hämmästelemään. Tarinat autoista, jotka joutuvat muutaman minuutin raekuuron jäljiltä lunastukseen ja katot, joista jäämöykyt angry birdsien lailla ovat mäjähtäneet läpi poseeratakseen sisätiloissa, ovat muuttuneet lehtien artikkeleista tarinoiksi, joita kuulen tuntemieni ihmisten suusta. Siinä vaiheessa kun rakeesta tulee sen kokoinen, että se mahtuu peittämään koko kämmenesi, ovat vitsit vähissä. Siitäkin huolimatta, se pieni utelias osa minusta, jota ei saisi päästää ulos, haluaisi nähdä tuollaisen livenä, ihan omassa kädessään. Tuntien sen, millainen luontokatastrofimagneetti olen, pitäisi ehkä vähän miettiä mitä puhun. Niinpä on parasta lopettaa ennen kuin manaan suurempia luonnonvoimia puoleeni.

Kun ei nyt tähän hätään ole tornado- tai raekuurokuvia, niin laitetaan kuvia oluista. Nehän on aina trendikkäitä ja käy kaikkiin tilanteisiin :P