Ensin oli Brookhavenin countryclubin MGA turnaus, jossa tyypit pelasivat viikonlopun aikana 45 reikää golfia. Lisäksi herralla oli perjantai ja sunnuntai-iltana kaljaliigan lätkäpelit. Miestä ei paljon sinä viikonloppuna kotona näkynyt. Samalla viikolla herra oli käynyt arkena vähän ottamassa viikonloppua varten tuntumaa mailaan ja palloon (kun ei ole vielä sisäistänyt, että vaan lahjattomat treenaa) 49 reiän verran. Kiskoin Tatun tuon lisäksi parille joogatunnille seurakseni ja tyyppi kävi vielä pinkomassa yhden sählypelin verran kentällä.
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Texasin adult amateur State championship turnaus lätkäporukan kanssa. Ikävä kyllä joudun myöntämään, että nimike kuulostaa helvatun paljon juhlallisemmalle, kuin miltä todellisuus kentällä näytti. Mutta kuten elämässä on oppinut, ei se, mikä on totuus vaan se, millä mielikuvalla asia myydään, merkitsee. Joten hyvin mielelläni brassailen sillä, että mieheni on Texas adult amateur hockey state championsip C-sarjan hopeajoukkuessa. Etenkin kun tuo titteli vei taas yhden viikonlopun, joka oli alunperin kaavailtu yhteiselle rentoutusviikonlopulle telttailun merkeissä jossain huitsin kuikassa Dallasista. Pojat saivat aloittaa turnausurakkansa perjantaina kahdella matsilla, joista jälkimmäinen oli todella inhimilliseen aikaan klo 23.00. Olin tyhmänä antanut Tatun puhua itseni ympäri katsomaan pelejä, joten siinä yhden aikaan yöllä hallilta pois raahautuessani todellakin kyseenalaistin omaa älykkyyttäni kulutettuani hallin penkkejä 5 tunnin ajan. Lauantaina en vahingossakaan mennyt lähellekään hallia ja sunnuntainakin puoliväkisin finaalipeliä katsomaan.
Lätkäturnausviikkoa täydensi herran perinteinen viikoittainen sähly, pari visiittiä joogasalille ja 9 reikää golfia. Tatun aivot taisivat kuitenkin olla puolessa väliä viikkoa vähän narikassa, koska rangelle hänet heittäessäni, tyyppi sai takakonttiin katsoessan todeta unohtaneensa bägin kotiin. Pelkillä palloilla ja golfkengillä on pikkusen huono treenata.
 |
| "I won State Championship silver and all I got was this lousy T-shirt." |
Männä viikonloppuna meillä olisi ollut wine pick up Hill countryssä, mutta hajamielinen mieheni ei ollut ikinä merkinnyt sitä mihinkään ylös, joten oli mennyt sopimaan Lucky Bouncen (suomalainen golf clubi Dallasissa) Suomi 100 juhlakisan samalla viikonlopulle. Ja taas sain huokailla syvään myöhemmäksi tulevaisuuteen siirtyvää telttailuviikonloppua. Golfkisan puolesta on kylläkin pakko sanoa, että minulla oli poikien matkassa hauskaa toimiessani epävirallisen virallisena kisakuvaajana huristellen golfkärryllä ryhmältä ryhmälle tsekkaillen parhaat ja pahimmat lyönnit. Jotenkin osasin vielä birdien aikaan olla oikeassa paikassa jaolla birkkupullolla. Siinä sitä pääsi vertailemaan Dallasin tämän hetken kuuminta suomijuomatrendiä, itsetehtyä Lakritsalvodkaa. Kolmea eri versiota (suomivodka, texasvodka ja whatever-vodka) testattuani voin julistaa voittajaksi kaikki, joissa oli Lakritsalia.
 |
| Suomi 100 golf teeman mukaisella vaatetuksella. Amatöörikuvaaja ei kysynyt asianomaisten lupaa käyttää kuvaa omiin epämääräisiin tarkoituksiinsa, joten tunsi pakottavaa tarvetta naamioida kaverit. |
Tässä vaiheessa on pakko antaa iso kiitos näille Dallasin suomimiehille, jotka ovat ilman haloota ottaneet minut vastaan palloilemaan joukkoonsa. Voin kuvitella kuinka rasittavalta voi vaikuttaa, että yhden miehen eukko on aina kaikkialla mukana matkassa. Sen yhden eukon ongelma vain on, että hän on suomessa tottunut teinivuotensa palloilemaan miesporukassa, joten unohtaa yleensä ettei ole yksi äijistä. Minkäs teet, miehet vain ovat hirveän usein naisia simppelimpää seuraa. Kaikesta ei tehdä suurta draamaa, jokaista sanottua asiaa ei koiteta tulkita seitsemältä eri kantilta hakien piilomerkityksiä, eikä selkään puukoteta, muussa kuin siinä piruilumielessä. Eipä sitä tänne varmaan olisi näin hyvin kotiutunut, ellei olisi ollut näin hyviä tyyppejä ympärillä.
Jotta sanojani ei ymmärretä väärin, olen tutustunut täällä toki myös mahtaviin suominaisiin, ja monet Tatun lätkä/sählykaverien vaimoista ovat todella mukavia. Olen kuitenkin viettänyt heidän kanssaan hirveän paljon vähemmän aikaa kuin mitä heidän miestensä. Lause, jonka voi tulkita järkyttävän väärin, etenkin kun sen sanoo jollekin uudelle tuttavuudelle, kuten eräässä suominaisten tapaamisessa menin sammakkona suustani päästämään. Tiedä häntä moniko naikkonen nyt kuvittelee minun hiippailevan salaa muiden aviomiesten kanssa omilla retkilläni. No mielikuvansa jokaisella, tarkoituksena oli kuitenkin vain todeta, että olen käynyt oman mieheni mukana seuraamassa hänen joukkueharrastuksiian, ja sen kautta miehiin törmännyt. Eli terveiset kaikille, EI en ole väijymässä kenenkään ukko kultia. Tuossa yhdessä on ihan tarpeeksi puuhaa, jotta energiaa jäisi mihinkään muuhun.
Jos nyt katsotaan todellisuutta silmiin, niin onhan se niin, että mieheni tulee amatööriurheilija lopunikäänsä olemaan (sorry honey! It's just the reality...). Mutta saahan sitä haaveilla. Parasta haaveilu on toteuttaa oikeille amattilaisurheilijoille ojennettavan pystin vieressä, jotta tulee mahdollisimman autenttinen fiilis. Mieheni tällainen Pro-hetki oli toissapäivänä, kun Golfin The Openin (siis se britti versio, joka on THE Open, jotta ei sekoiteta US Openiin...) palkintopysti Claret Jug tuli vierailulle Country Clubillemme. Siellä sitä käytiin pönöttämässä pystin vieressä ja tsekkailemassa kenen kaikkien nimiä siihen on oikeen kaiverrettu. Pystiä on jaettu vuodesta 1872, eli ihan eilen ei se trophy saanut alkuaan. Tosin alkuperäinen on nykyisin turvallisesti lukkojen takana Scotlannissa ja vuodesta 1928 alkaen on voittajille jaettu aina replica, niin paitsi mahtavana vuonna 1982 (kröhöm, fiksut ihmset on syntyneet sillon...) kun Tom Watsonille vahingossa annettiinkin oikea alkuperäinen. Jep, kyllä niitä mokia näköjään sattuu paremmissakin piireissä. Watson meni vielä upgreidaamaan mokan treenailemalla kotona vähän swingiään osuen Claret Jugiin ja tekemällä siihen pienen lommon. Hätä ei ole tämän näköinen, ei muuta kun Tomppa kellariin tekemään pientä pintaremonttia ja fiksaamaan pysti kuntoon. Do-it-Yourself miehet ovat aina pärjänneet tässä maailmassa :P
Okei, en edelleenkään välitä golfista juurikan hölkäsen pölähtämää, joskin alan viisastumaan lajin suhteen, tahdoin taikka en. Olen kuitenkin perso kaikelle historiankirjojen kannalta uniikille. Oli kysessä sitten dinosauruksen jalanjälki tai mammutin supervanhakakka, jos on tarjolla jotain historiallista, niin täytyyhän minun sellaisen kanssa samassa kuvassa poseerata. Pitää sitä jotain olla, millä aikoinaan vanhainkodissa brassailla. Sitä paitsi kaikki itseensä imetty tieto saattaa jonain päivänä auttaa voittamaan Trivial pursuitissa, ja mikään ei ole siinä pelissä tärkeämpää kuin voitto.
Niinpä sivistyksen nimissä kävin räpsimässä Claret Jugista kuvia ja toljottelin sen kaiverruksia. Kamalan näppärästi paikalla oli television uutisryhmä, joka oli kuvannut pystin ympärillä pyllistelemiseni ja pyysi saada haastattelua, jotta voisivat "Talk about the Claret jug with me". No niin... siinähän sitä vasta olisikin ollut THE haastattelu. Henkilö, jonka englanninkieli ei ollut vielä siinävaiheessa aamua oikein heräillyt, kertomassa uutisissa sanat solmussa pystistä, jonka olemassa olosta oli juuri muutama nimuutti aiemmin tullut tietoiseksi. Juu ei kiitos.. Totesin kuvausryhmälle, että tällä kertaa jätän tämän mahtavan tilaisuuden väliin (toisin sanoen mutisin hämmentyneenä joitain englantia etäisesti muistuttavia sanoja ja juoksin karkuun) Näin jälkiviisaana tajusin, että ehkä olisin haastattelussa voinut feikata syvän intohimoni pystiä ja sen saaneita pelaajia kohtaan vaihtamalla kielen viime vuoden voittajan Henrik Stensonin kunniaksi ruotsiin ja luetella Amattikorkean jollain turhalla tunnilla kaveriltani oppiman pitkän rallatuksen "Hur kan någon tycka att det är trevligt at försöka treffa ett litet håll i marken med ännu mindre boll?" Kerrankin olisi ollut sillekin lauseelle käyttöä. Joskin sen sisältö ei ehkä olisi tähän aiheeseen ollut se oikea, mutta mistäpä nämä Jenkit sitä olisivat tienneet ;)
 |
| The Pro moment... as good as it will get. Odotan, koska mies haluaa teettää tästä jumalattoman kokoisen canvas-taulun makuuhuoneen seinälle. |
 |
| Pitäisköhän mun alkaa harkita television game show hostess uraa, kun noin kauheen tyylikkäästi seison tossakin tota palkintoa esittelemässä, vaikken siitä hölkäsen pölähtämää ymmärtänytkään... |
 |
| Claret Jug koko komeudessaan. |
 |
| Siinä sitä on vähän muinaisempia vuosilukuja... Niin ja Claret Jugin virallinen nimi, Golf Champion Trophy |
 |
| Hah hah haa, päivämääriä katsoessani, voin muuten kerrankin varmuudella vannoa, että herra ei ainakaan yhtenä päivänä tuijota kisaa naama ruudussa kiinni :P |
Claret Jugin kylkeen nakutellaan kisapaikalla Openissa voittajan nimi ennen kuin pysti ojennetaan sen uudelle isännälle (kylläkin vain vuodeksi, jonka jälkeen tyypit saavat tyytyä siitä tehtyyn minikopioon palkintokaapissaan). Saimme Clubilla nakuttelijan työstä koemaistiaisen, kun pääsimme vastaavilla työvälineillä ihan itse nakuttelemaan nimemme pallomerkkiin. Nyt kysyt varmaan, että mitä minä muka teen millään pallomerkillä? Vastaus on, että en varmaan yhtään mitään, mutta ei se tarkoita ettenkö halunnut puuhaa testata. Tai mistä sitä tietää, ehkä tungenkin nimelläni varustetun merkin miehelle mukaan kentälle, niin ei unohda, että kuka se on joka kotona nalkuttaa :D Kaikille nakuttelijan (tälle on varmaan virallisempikin nimike) uraa haritseville tiedoksi, voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että nakuttelu on helppoa, kun vain muistaa laittaa "kirjainleimasimet" oikein päin ja mäjäyttä vasaralla jämäkästi. Seuraa kuvatodisteita:
 |
| Mies pallomerkin kimpussa. |
 |
| Tämän kuvatodisteen perusteella hiffasin, että kun keskityn johonkin, näytän näköjään kyrsiintyneen ja ärsyyntyneen välimuodolle. Ilmankos ihmiset ei uskalla lähestyä mua kun oon keskittyneenä johonkin :D |
 |
| Komeeta jälkeä vaikka itse sanonkin. Hmm.. mitäs tälle sitten tehdään? |
Urheiluhullun aikataulusta johtuen, kauan kaipaamani ja monella viikolla venähtänyt telttareissumme saa nyt suosiolla siirtyä Memorial day viikonlopulle. (Ja siitä sitä ei jumankauta siirretä!!) Olin alunperin kuvitellut tulevana viikonloppuna viimein ulkoilmaaktiviteetteihin pääseväni, mutta joku korkeampi voima tuli väliin ja menemmekin lauantaina teltan sijaan kirkkoon. Luit oikein! Ja vielä oikein katoliseen sellaiseen. Saimme nimittäin kutsun Tatun golfkaverin muksun Baptismiin, joten eihän sellaisesta uudesta kokemuksesta nyt voi kieltäytyä.
 |
| Kyllä noilla katolisilla kirkoilla on mahtipontiset nimet... |
No comments:
Post a Comment