Tuesday, October 29, 2019

4000 vuotta vanhaa vettä ja ihan pikkuisen bisseä

Hot Springs, Arkansas. Pieni kaupunki, joka ponnahti pinnalle kuumilla lähteillään. Se sai kunnian olla road tripimme viimeinen etappi. Tiedän, teidän on vaikea kuvitella, että olen viimein päässyt tarinani loppuun. Eihän se kestänyt kauaa, vain 4,5 kuukautta itse reissusta.

Syy Hot Springsin valikoitumiseen pit stopiksi oli yksinkertainen; se sijaitsi puolessa välissä Nashvillea ja Dallasia. Edellisvuoden 13 tunnin tappoajo suorilta Nahsvillesta Dallasiin ei ollut unohtunut. En aikonut toista kertaa taistella pysyäkseni hereillä ratin takana. Viime vuoden ajomatka oli painajainen.

Hot springs ei ollut kohteena uusi, vierailimme siellä 5 vuotta sitten. Historiallinen keskusta tuntui tuolloin hieman  heitteille jätetyltä tyhjine liiketiloineen. Iloksemme saimme huomata asioiden muuttuneen ja kerrankin siihen parempaan suuntaan. Uusia liikkeitä oli ilmestynyt katukuvaan ja rakennuksia oli restauroitu. Kaiken lisäksi kadulla näkyi ihmisiä!

Hot Springinsin pääkatu on täynnä toinen toistaan komeampia vanhoja kylpylärakenuksia. Mineraalipitoisista vesistä elantonsa saaneiden kypylöiden kulta-aika on taakse jääanyttä elämää, joten vain harvassa on enää jäljellä aktiivista kylpylätoimintaa. Muutama rakennus on Kansallispuiston käytössä (kyllä, Hot Springs on myös kansallispuisto), yhdessä on panimo.

Pääkadun komeat rakennukset ovat kansallispuiston alueella. 

Bath house row, eli katu täynnä kylpylöitä. 

Kivellä oleva pronssihattu oli muistomerkki ensimmäiselle
työssään murhatulle Puistonvartialle.
Vuosi oli 1927, paikka Hot springs ja murhan takana kieltolain aikana toimineet viinatrokarit.


En ole ihan varma imarteliko tämä kuva kovin hyvin Bill Clintonia,
 joka asusteli nuoruusvuotensa Hot Springsissä.

Kansallispuiston lahjatavaramyymälä ei ollut hassumassa rakennuksessa.

Ei sitä joka gift shopissa pääse kylpyammeesseen kapuamaan!

Mä löysin mun suosikki Rangerin!
Se oli tosi iloisella tuulella.


5 Vuotta sitten Superior Bathhouse Brewery oli vasta ottamassa ensi askeliaan. Heillä oli jo toimitilat  ja muiden panimoiden tuotteita hanoissaan, mutta oma tuotanto vielä uupui. Panimo on perustettu naisenergialla (go women!) ja on maailmassa ainoa laatuaan. Mikä siitä tekee uniikin? Se käyttää kuumien lahteiden vettä oluidensa panemiseen. Niin ja sijaitsee kansallispuistossa.

Koska viimeksi jäimme ilman terveysvesiolutta, oli pakko suunnata nyt takaisin. Tilasimme beer tasting flightit, mutta omaan makuun ei löytynyt kuin yksi olut. Muut olivat mielestäni aika keskiverto tavaraa, ei mitään mistä tarvisi kertoa kavereille. Sen sijaan paikan menusta löytynyt chili oli aivan taivaallista. Parasta mitä olen iäisyyksiin maistanut. Koska maailma on suuri, avara ja täynnä ihmisia, jotka kaikki asuvat samassa paikassa, pöytänaapurimme olivat Dallasista. Piti tulla ihan Hot Springsiin asti jutellakseen Dallasilaisten kanssa.

Superior Bathhouse brewery.
Panimon tilat olivat varsin mukavat.

Ja sitten maistelemaan!

Poikkesimme Kansallispuiston ylläpitämassä museossa, joka esitteli kylpylämaailman ihmeitä. Jos olen rehellinen, kylpylän härvelit näyttivät enemmän kidutuskammion vekottimilta kuin rentouttavalta tavalta viettää vapaa-aikaa. Se mitä me suomessa kutsumme kylpyläksi, on hurvikas vesihuvipuisto verrattuna näihin mineralipitoisia vesihoitoja tarjoaviin kylpylöihin.

Käytiin tsekkaamassa kansallispuiston ylläpitämässä museossa,
miltä menneen ajan kylpylämeininki näytti.

Vilvoitteluhuoneesta lähti vähän sairaalanomaiset vibat.
Olen ehkä hieman outo, mutta tuo valkoinen laatta toi mieleen kumman paljon
keskitysleirieillä näkemäni ruumiinavaushuoneet.

Höyrykaappi. Ei muuta kun sisään! Pää on ainoa sinusta ulos jäävä ruumiinosa.
Minulle tulisi pakokauhu ja ahtaanpaikankammo, jos tuollaiseen joutuisin.
Siitä olisi rentoutuminen kuulkaas tältä plikalta kaukana.

Hullun professorin laboratorio?
Ei, tässä ei koiteta kutistaa Tatua näkymättömillä säteillä,
vaan kyseessä on verenkierron liikkeelle pistävä suihku. 

Blast from the past. Kylpylän hoitajattaret tarjoilivat asiakkaille hoitojen aikana terveysvettä.
Voit ihan itse päätellä ihonväreistä, että kumpi on se työntekijä ja kumpi se rahojaan poltteleva hoidoista nauttiva asiakas. 

Minun mielikuvituksellani tästä saa kyllä jotain ihan muuta aikaiseksi,
kuin nautinnollisen suhkukokemuksen.

Liikuntarajoitteiset tuotiin hissillä yläkertaan ja
liu'utettiin katossa olevia raiteita pitkin tähän erikoisammeeseen.

Kylpylän värilasi-ikkunat olivat hyvin kauniita.

Miesten kylpytilojen katossa oli astetta komeampi lasiteos.

Kylpylän oleskeluhuone.

Herroilla on ollut komea fitness center. Vain kuntopyörä puuttuu ;) 


Ennen kuin käänsimme auton nokan kohti kotikontuja, oli pakko pullottaa mukaan tuota kuuluisaa Hots Springsin vettä. Ei sitä nimittäin joka päivä saa tilaisuutta kuljettaa autossaan 4000 vuotta vanhaa nestettä. Luit oikein, tämä lähteiden vesi on satanut maahan yli 4000 vuotta sitten. Hitaan Hämäläisen lailla vesi on ottanut aikansa matkata maakerrosten läpi noin 2,5 kilometrin syvyyteen. Matkalla se on suodattunut ja imenyt itseensä mineraaleja. Veden matka maanpinnalle onkin sitten huomattavasti sen alasmenoa nopeampi prosessi. Se kestää vain vaivaiset 100 vuotta.

Hot Springsin keskustassa on muutama julkinen vedenkeräyspiste, josta pääsee ammentamaan kuuluisaa kuumaa vetää. Emme olleet ainoita, jotka olivat vedenkeruureissulla. Meininki oli kuin Afrikkalaisella kyläkaivolla. Väkeä ajoi vesipisteiden viereen ja kanisteria toisensa perään lastattiin ulos täytettäviksi. Yhdellä tyypillä oli takapenkit kumossa ja koko peräkontti täynnä täytettäviä kanistereita!! Me sentään olimme liikkeellä ihan vain muutaman pullon taktiikalla.

Lähteistä kerätään keskimäärin 700 000 gallonaa (yli 2,5 miljoonaa litraa) vettä pävittäin. Se on ihan kiva määrä, luulisin. Minulla ei ole tässä mitään, mihin tuota määrää verrata, joten en todellisuudessa tiedä onko se paljon vai ei. En todellakaan ole tietoinen montako litraa esimerkiksi Näsijärvestä imetään (jos imetään) päivittäin Tamperelaisten käyttöön.

Vesi johdetaan kuumista lähteistä käsittelemättömänä (kuumuus tappaa kaiken tarvittavan) vesipisteitiin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kuumana päivänä ajattelit ottaa lähteestä virkistävän hörpyn, voit unohtaa sen. Maanpintaan noustessaan vesi on +62c. Täytetyt lasipullot lähinnä vain polttelevat näppejäsi. Toki, jos sinulla sattuu olemaan teepussi takataskussa, saat hurjan näppärästi tehtyä itsellesi kupillisen kello viiden teetä nautittavaksi.

Kuumat muinaisvedet takakontissa lähdimme kotia kohti. Road tripimme oli ollut jälleen kerran antoisa, ja itsellä oli tunne kuin olisin ollut kuukauden lomalla. Tosin älkää liiaksi innostuko. Kahden työpäivän jälkeen tuntuikin jo taas sille kuin ei olisi koskaan missään ollutkaan ja ketutusfaktori kohosi tasaisesti mittariasteikolla. Mutta sellaista tämä elämä on. Balanssia loman ja arkirenkutuksen välillä. Tässä on nyt hyvä odotella seuraavaa ensi kevään reissua.

Pullot täyteen terveysvettä!

Meillä oli yksi vähän isompi kanisteri mukana. Lämpö hehkui kivasti muovin läpi...


Jos sulle ei sattunut tarpeeksi pulloja mukaan, voit olla tosi turisti ja ostaa tällasen
puolen gallonan pullon Kansallispuiston gift shopista ja täyttää sen lähteestä. 



Saturday, October 12, 2019

Metsistä taistelutantereen kautta drinkkilasien ääreen

Kohmeisten jalkojen aamuveryttely hoidettiin kansallispuiston aavekaupungissa Daisy Townissa, joka sijaitsi teltta-alueemme kupeessa. Olin nähnyt mökkikylästä vilauksen edellisenä päivänä suunnatessamme metsään. Olin tuossa vaiheessa matkaa naukkaillut vasta sen verran vähän eväsviinipullosta, etteivät metsän keskellä näkemäni talot voineet olla kangastusta. Seuraavana aamuna halusin käydä tarkistamassa tilanteen.

Aiemmin mainitsin, kuinka Elkmontin alueella sijainneet mökit vedettiin maantasalle rakennusten  hallintaoikeuksien rauettua. Todisteena lätkäsin teille vielä kuvia piipunraadoista. Huijasin kuitenkin vähän, sillä 19 rakennusta sai armahduksen purkutuomiolta. Daisy Towniksi kutsuttu osa lomakylää suojeltiin ja rakennuksia entisöidään parhaillaan.

Daisy Townissa ei ollut ruuhkaa. Meidän lisäksemme vastaan tuli vain kaksi mummelia, jotka kurvailivat autolla, jonka rekisterikilvessä luki isolla I love Texas. Kyllä meitä Texasilaisia riittää kaikkialla. Vain muutama rakennuksista on ehtinyt tähän päivään mennessä kokea restauroinnin ihmeen. Muut odottavat masentavan sympaattisina vielä ehostusta.

Appalachian Club house toimi aikoinaan kylän clubitalona. Kyseinen rakennus on jo ehtinyt kokea kasvojenkohotuksen ja tilaa vuokrataan yksityiskäyttöön. Clubitalon kuistilla tyhjinä heiluvien keinutuolien ohi kävellessäni tunsin jonkinasteisen yhteyden paikkaan. Kurkistaessani sisälle ikkunoista saatoin kuvitella, miten ihanat pienet juhlat paikassa pystyisi järjestämään. Pitäisiköhän sitä alkaa suunnitella Clubitalolle nelikymppisiään teemalla Bring your own tent.

Appalachian Club house oli ihanan rustiikki (tai mikä ikinä nyt onkin suomennos sanalle rustic). 

Nämä kuistin keinutuolit huusivat nimeäni. 

Osaa Daisy Townin mökeistä oltiin parhaillaan remontoimassa.

Osa taloista oli ihanasti rempallaan.

Olisin halunnut nähdä tämän mökkikylän aikoinaan kun se oli loistossaan. 

Daisy Townin mökit tuntuivat edustavan montaa eri tyyliä. 

Oli aika jättää hyvästit telttailuelämälle.
Tässä reissun virallinen eräjorma olut. 

Great Smoky Mountainin Kansallispuistosta suuntasimme Nashvillen eteläpuolelle Murfreesboroon. Kuinkas sattuikaan, hotellimme vieressä sijaitsi Stones River National Battlefield. No ei muuta kun poikkeamaan!

En ala nyt suuremmin tästä sisällissodan taistelutantereesta teille saarnata, totean vain, että heilläkin oli hyvin opettavainen video visitor centerissään. Jaan teille tästä taistelusta vain yhden faktan, joka pysäytti ainakin minut. Se kertoo raadollisesti taistelun mielettömyydestä. Stones Riverin taistelu tapahtui vuoden vaihteessa 1862-1863. Kolmen päivänä aikana 23 525 miestä kuoli tai haavoittui.

Turistina taistelutantereella.

Paul Frankin apina oli lähtenyt vähän prätkäilemään...

Battlefieldin alueella sijaitsee valkoisilla hautakivillään hämmentävä hautausmaa. 

Tässä lepää muutama urhea. 

Herra Butlerin hautakiven kuva muistuttaa hämärästi Sibeliusmonumenttia...


Unionin joukkojen 57 kanuunaa tappoivat ja haavoittivat Mc Fadden linnoituksen
alueella yli 1800 konferedaation sotilasta alle tunnissa.

Neljän yön telttailun jälkeen tuntui äärettömän mukavalta päästä suihkuun. Vähemmän mukavalta tuntui kävellä hotellin aulaan chekkaamaan itseään sisään, kun ei ollut neljään edelliseen päivään nähnyt sitä suihkua. Tyylikkään sisääntulon takasi myös kylmälaukkumme, josta oli valunut vettä perässämme norona pitkin käytäviä. Itse en tietenkään ollut tuota huomannut, vaan hotellin bellman osoitti tuon minulle hissillä seisoessamme. Mahtavaa. Sehän tuosta vielä puuttui, että joku asiakas heittäisi kemat minun vesivanoihini ja haastaisi hotellin oikeuteen.

Ensimmäinen reaktioni oli juosta hakemaan jostain "Varokaa liukasta lattiaa" kyltti, jota vähän väliä saa omassa työpaikassaan pystyttää sinne sun tänne ihmisten kaadellessa ties mitä nesteitä pitkin lattioita. Käyttäydyin kuitenkin lopulta kuin tavalliset asiakkaat, kohautin olkiani ja jatkoin matkaa asiasta piittaamatta. Selvästi oli kuitenkin hotellin orientaatiopäivän turvavideot iskostuneet takaraivoon. Missä tahansa on nesteläntti, ensimmäisenä vetäistään esiin "Caution, wet floor"-kyltti ja vasta sen jälkeen mietitään läntin siivoamista. Tuolla saadaan vyörytettyä vastuu pois omilta hartioilta.

Yövyimme Embassy Suitessa, jossa talon tapoihin kuuluu päivittäinen evening reception. Ai että mistäkö ihmeen iltaisesta vastaanotosta oikein puhun? No se on sellainen kiva kahden tunnin asiakasetu, jota ei voisi koskaan Suomessa olla. Toisin sanoen talo tarjoaa majoittujille avoimen baarin ja pientä purtavaa. Siinä kun on maksanut majoituksestaan sen Hiltonin henkilökuntahinnan eli $45/yö ja vetäisee evening receptionilla pari GT:tä, muutaman margaritan ja pikkusen viiniä, saa hyvinkin nopeasti vastinetta rahoilleen. Puhumattakaan aamun mahtavasta aamiaisbuffetista, jossa kokit vääntävät sinulle tilauksesta sellaisen omeletin, kuin haluat. Jos toisinaan olenkin sitä mieltä, että elämäni valuu hukkaan hotellin vastaanotossa työskennellessäni, niin aina kun majoitun näillä naurettavan halvoilla hinnoilla, saan kummasti perusteltua sen kaiken asiakkailta kuuntelemani sonnan.

Hotellin aula oli hieman hiljainen ennen ilmaisen alkoholitarjoilun alkua.


Suomalaiset kiittävät evening receptionista, maksa ei.