Tiistai, 16.päivä helmikuuta
Aamulla mittari näytti -17c. Uutiset väittivät, että se tuntui vielä kylmemmälle, samalle kuin -24c. En muista, koska olen viimeksi ollut suomessa noissa asteissa. Muistan kylläkin, että siihen tapahtumaan liittyi äidin vanha lammasturkki. Ei ollut nyt lammasturkkia täällä tarjolla, piti repiä ilo ja lämpö irti siitä, että meillä oli edelleenkin sähköt. 4,4 miljoonalla Texasilaisella ei ollut. Eräs tuttu kertoi, miten heidän talossaan oli herätessä mukavan rapsakat +3c, tämä siis sisälämpötila, ei jääkaapin. Hotellilta myynnin puolen isopomo totesi, että heidän lastensa mielestä oli kovin hupaisaa, että he pystyivät näkemään henkensä höyryävän siinä olohuoneen sohvalla istuessa. Sähköt olivat olleet poikki 27 tuntia.
 |
Tämä tila, eli olohuone, on ollut talvimyrskyn aikana monille se ainoa huone, missä pystyy aikaa viettämään. Ai miksi? Koska siellä on takka... Meillä takka tosin ei ollut kertaakaan snowmageddonin aikana päällä. Säästettiin kaasua muille sitä enemmän tarvitseville...
|
Sähköistä puheenollen, monessa keskusteluryhmässä pohdittiin, miksi osa asuinalueista koki kotrolloituja katkoksia (energian säästämiseksi), osa menetti sähkönsä päiväkausiksi, ja joillain elämä vain mennä porkutti normaalisti. Yksi selittävä syy tuntui olevan se, että jos asuit aluella, jossa oli sairaala, palolaitos tai poliisiasema, sähköjä ei turvallisuussyistä johtuen voitu katkaista tai säännöstellä tuolla aluella. Jälkikäteen asiasta vitsailtiin (joskin epäilen, että se ei jäänyt pelkäksi vitsiksi), että taloa myydessä voi nostaa myyntivaltiksi, ettei talo menettänyt kuuluisan Texas Snowmageddonin aikana sähköjään.
 |
Kun on putket jäässä ja sähköt poikki, väki lähti naapuriosavaltioihin etsimään majoitusta.
Hotellit lähellä Texasin rajaa olivat uutisten mukaan loppuunmyytyjä. |
Eräs kotikylän putkimies kertoi edellisen päivä olleen raskas ja surullinen päivä putkimiehille. Hän oli puhunut yli 200 ihmisen kanssa puhelimessa sen lomassa, että oli juossut korjailemassa poksahdeleita putkia. Päivän aikana vastaan oli tullut 5 täysin tulvinutta ja tuhoutunutta kotia. Ja tämä oli vasta alkua. Itse opin artikkelista sen, että jos edes harkitsisin pesukoneen käyttöä (mitä ei minun vaatevarastollani todellakaan tarvinnut miettiä, ei vaikka tämä myrsky olisi kestänyt kuukauden) kaataisin ensin kiehuvaa vettä sinne seinäkouruun, minne poistoputki tässä maassa lykätään. Ihan vaan sen varalle, jos siellä olevassa hajulukossa on vesi päässyt jäätymään, eikä koneen poistovesi pääse läpi. Yksi työkaveri ei ollut tiennyt tätä ja hänellä sitten levähti kaikki vedet pitkin taloa pyykkiä pestessä. Elä ja opi, omista tai muiden virheistä, ei kai sitä muutakaan voi.
Jotta Texasislaiset eivät olisi päässeet liian helpolla, uutiset ilostuttivat kertomalla, että uusi talvimyrskyrintama olisi illalla puskemassa läpi. Lumi- ja pakkashelvetti Vol 2, bring it on! Kaupoista alkoi tässä vaiheessa loppua tavara kesken. Yksi hyvänpäiväntuttu osasi informoida meidän keski-ikäisten sosiaalisessa mediassa, eli Lärvikirjassa, että jos mieli murkinaa ostamaan, kannatti mennä niinkun just nyt. Hänen lähikaupassaan oli lihat, munat ja tuoretuotteet kuten kasvikset, marjat ja hedelmät loppu. Maitoa mielivät joutuivat seisomaan jonossa sitä saadakseen ja vain käteinen tai Visa hyväksyttiin maksukeinoina. Tämä sama sanoma tuntui päivän mittaan siirtyvät myös televisiouutisiin, kun kauppojen hyllyt todellakin alkoivat tyhjentyä ympäri osavaltiota, kun rekat eivät päässeet tuomaan uutta tavaraa huonon sään takia.
Rakastin pienenä puuhatehtäviä, joissa kahdesta samalta vaikuttavasta kuvasta etsittiin 8 eroavaisuutta. Talvimyrskyn aikana ratkoin liveversiota tehtävästä kiertämällä saman järvenrantalenkin kolmatta kertaa. Löysin huomattavasti enemmän eroja kuin vain 8. Parhaimmat olivat jäätävän upeita, kirjaimellisesti. Luontoäidin jääveistospaja oli muuttanut puunkarakahkat uskomattoman upeiksi. Näpit jäätyivät, poskia kipristeli, mutta pakko oli räpsiä kuvia yksi toisensa jälkeen ja ihastella tuotoksia suu auki höyry nousten kuin Idän Pikajunan piipusta aikoinaan.
 |
| Sibeliusmonumentti? |
 |
| Minä ja jäätaidemöllykkä |
 |
Ovat nämä vain niin kauniita luonnon taideteoksia.
|
Oletko huomannut miten ihmiset, jotka tykkäävät ottaa valokuvia, eivät aina ole ihan normaaleja. Tai no mistä minä tiedän, kuinka moni "normaali" käy helmikuussa lenkillä joulukoristeet taskussa. Jotenkin oletukseni on, että ei hirveän moni, mutta niin minä tein tänään. Joulukoriste ei kuitenkaan ole se oudoin esine, joka repussa olen lähtenyt metsään kuvia räpsimään. Tuli tuossa viime kesänä napattua 24 pack kananmunia messiin ja tehtyä kuvakollaasi teemalla "Munan matka maailmalle". Huvin vuoksi en ruoalla leikkinyt, oltiin unohdettu se kennollinen kauppareissun jäljiltä autoon 24 tunniksi. Paikalliset munat, toisin kuin suomalaiset serkkunsa, eivät säily jääkaapin ulkopuolella paria tuntia pidempään (puhumattakaan vuorokaudesta +40c pätsissä). Syy? Suomalaista munaa ei pestä ennen kennoon laittamista, jenkkimunat puunataan. Pesussa munan pinnalta häipyy sitä suojaava kerros eli kutikula, joka estää mikrobien ja veden pääsyn munien sisään.
Anna kun arvaan, nyt sinua jäi vaivaamaan, millaisia kuvia joku kananmunista metsässä räpsii. Jotta saat ensi yönä nukuttua, voin silläkin uhalla, että alan vaikuttaa entistäkin tärähtäneemmältä, laitta tähän muutaman otoksen munan reissualbumista. Luovilla hulluilla on aina hauskempaa.
 |
Tässä joulukoriste ulkoilemassa helmikuisessa säässä.
|
 |
| Tässä muna lähdössä Trailille metsään toiveikkain mielin. |
 |
| Heti tuli vastaan metsään päätynyt ruosteinen romu, joka oli mennä vuonna ollut ehkä joku kaappimainen vekotin. Siinä sitten tuli munalle heti loman alkuun olutta tarjolle, joten se jäi huikalle. |
 |
Huikan jälkeen muna päätti testata toimiiko sillä vielä tasapaino, ihan vaan jos joku pysäyttää ja puhalluttaa sen matkan varrella.
|
 |
| Kaveri joutu reissulla puun ja kuoren väliin... |
 |
| Ja sitten se meni reppana vielä lopuksi rakastumaan ja hankki itselleen lomaromanssin. |
