Lähtiessäni tänään toimistolta kevyen 11 tuntisen työpäivän jälkeen, päädyin tekemään ensimmäistä kertaa elämässäni jotain, joka todisti, että viimeistään nyt olen täysin Teksasilaistunut. Siinä matelevassa iltaruuhkassa aloin ihmetellä edessä siintävän automassan jarruvaloja. Yleensä liikutaan sentään etanavauhtia, nyt oli näkyvissä pelkkä jarruvalojen meri. Ja sitten silmiini osui syyllinen. Kokko keskellä Highwayta. Autoa muistuttava möykky oli ilmiliekeissä ja autoja koitti päästä ohi oikealta ja vasemmalta. Kaikki kolme länteen suuntaavaa kaistaa olivat tukossa.
Paloautoja ei näkynyt, eikä varsinkaan kuulunut mailla eikä halmeilla. Oletan, että roihuava auto ei ollut ehtinyt palaa pitkään. Liekkimeri näytti pysäyttävältä ja karmivalla tavalla hypnotisoivalta. Olivatko kaikki pelastuneet? Mitä, jos olisin ollut itse tiellä muutamaa minuuttia aiemmin, olisinko itse voinut olla osallisena tragediassa? Olin sen verran hyvän matkan päässä, etten pystynyt sanomaan oliko liekeissä vain yksi vai useampi auto.
En halunnut viettää loppu iltaa keskellä maantietä. Täällä tiet voivat helposti olla tunti tolkulla jumissa. Aloin pälyillä ympärilleni vaihtoehtoisia poistumisreittejä. Niitä oli vain yksi, Texas exit service roadille. Texas exit on hyvin yksinkertainen kun on liikkeellä pick up truckilla, maasturilla, John Deerellä, nosturilla tai millä tahansa korkeampi maavarailselle autolla. Itse olin liikkeellä meidän Volkswagen Jetalla, joka ei ole ehkä se maailman notkein maastoauto.
Ennen kuin jatkan tarinaa, niin tiedän, että siellä Suomiystävät pähkäilevät aivosolut kuumana, että mikä helvattu on Texas exit tai service road. Pieni kuva selventää asian tuhatta sanaa paremmin.
 |
| Highwayn rinnalla, ajamasi kaistan kanssa samaan suuntaan kulkeva yksisuuntainen tie on service road. Kun teet Texas exitin, painelet tien pientareen tai ojan kautta tieltä toiselle. Tässä osuva esimerkki vuosien takaa, jolloin jatkuvat tietyöt saivat väen omin neuvoin poistumaan Highwaylta Service Roadille sen verran usein, että muodostui jo ihan kunnon urat. |
En ollut ainoa, joka oli päättänyt paeta Hirghwaylta piennarta pitkin service roadille. Meitä paineli parhaimmillaan neljä rinnan, joten meininki oli varsin villi. Omalla kohdallani jouduin hetken arpomaan onko pientareella piilossa kuinka suuria kuoppia tai mutavelliä, mihin juuttua. Se vielä puuttuisi, että olisin loppuillan jumissa jossain helvatun ruohopläntillä tai ajelisin kotiin puskuri takapenkillä. Tuijottelin muiden suorituksia ja tein omat kalkulaationi. Onneksi olin päätynyt oikeisiin johtopäätöksiin ja Texas exitini oli mallisuoritus. Man I felt like a true Texan!
Tunsin alueen sivutiet kuin takataskuni, olinhan asunut ja liikkunut Las Colinaksen alueella yli 10 vuotta. Puikkelehdin onnettomuuspaikan ohitse kiertoteitä kotia kohti juuttumatta uusiin Texas exitin tehdeiden muodostamiin ruuhkiin ihan ilman navigaattorin apuja. Tässä kohtaa paloautot viimein ajoivat pillit päällä vastaan. Paloasema oli vain parin sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta, mutta siitä hetkestä, kun olin nähnyt lieskat, jotka selvästi olivat jo hetken aikaa roihunneet, oli ehtinyt kulua kymmenisen minuuttia. Pelottava ajatus. Mietin onnettomuuspaikkaa ja paloautojen reittivaihtoehtoja. Pohdin vakavasti olivatkohan nekin päätymässä ajan säästämiseksi Texas exitiin.
