 |
| Elkmontin telttapläntti. Jos nyt jostain syystä ihastuit, varaa paikka # H4 enskerralla reissussas. |
 |
| No ainakin olen Bear pfooffannu jalkani. Kun on housut maastokuvioiset, karhu ei tietenkään voi huomata sua maastosta... |
 |
| Jonkun yöllinen majoitus oli astetta meidän telttaa komeampi. Oli tainnut vähän joku sisustus-Pirre tuunata leirinsä lempiväriinsä... |
Me urheat vehreydestä seonneet Holopaiset jatkoimme kuntokuuriamme ja painelimme metsään. Patikkapolut lähtivät "näppärästi" teltta-alueelta. Se miksi näppärä pääsee lainausmerkkeihin johtuu siitä, että telttapaikkamme oli niin kaukana polkujen lähtöpisteestä kuin tuolla alueella vain oli mahdollista. Tulipa mukava 1,2 km alkulämmittely ja 1,2 km loppuveryttely maastolenkin lisäksi kun rampattiin polkujen lähtöpinteen ja telttapaikan välillä.
Vetäsimme pyhän kolminaisuuden combon torstaipäivän kunniaksi. Reittimme kulki Jake's Creek Trailin, Cucumber gap trailin ja Little River Trailin metsäisillä poluilla. Heti alkumatkasta oli joen varrella muistutus menneistä ajoista. Kiviset savupiiput törröttivät pystyssä luonnonkeskellä kuin sodan jäljiltä. Asunnot ympäriltä olivat lahonneet pois, haihtuneet historiana ilmaan. Piipuissa oli jotain taianomaista. Ne muistuttivat siitä, miten luonto ottaa lopulta kaiken takaisin omakseen. We may try to control it, but it will win in the end.
Piiput kertoivat tarinaa ajasta, jolloin metsäteollisuus oli alueella suurta. Little River Lumber company rakensi rautatien Elkmontiin. Junalla kuskattiin lopulta puutavaran lisäksi myös hameenhelmat hulmuten knallihattu ojossa turisteja. Metsureiden lähdettyä mökit siirtyivät Appalachian vacation clubille, kun rikkaat Knoxvilleläiset alkoivat ostaa tontteja metsästys- ja kalastusmajoikseen 1910-luvulla. Kun Kansallispuisto perustettiin, mökkien omistajat joutuivat myymään pois tiluksensa. Heillä oli kaksi vaihtoehtoa. Saada täysi arvo rakennuksistaan ja lähteä saman tien pois alueelta tai hyväksyä pienempi korvaus ja saada elinikäinen hallintaoikeus mökkeihinsä. Kahta kohdetta lukuunottamatta, kaikki hallintaoikeudet laukesivat 1992, jonka jälkeen mökit vedettiin maantasalle, jotta alue pääsisi takaisin luonnonmukaiseen tilaan.
 |
| Olipa kerran talo... |
 |
| Raunioilla... |
 |
| David Chapman oli tärkeässä roolissa kun kansallispuistoa luotiin. Siitä kunniasta herra sai oman mökin Elkmontiin. Prima kunnossa autioitunut mökki ei kylläkään enäää ole, mutta ei oltu sentään vedetty vielä maantasalle. |
 |
| Ihan vain pientä pintaremonttia vaatisi... |
Cucumber Gap trail oli yllättävän kivaa pusikkoa. Reitti oli täynnä liaaneja, vain apinat puuttuivat (meitä kahta lukuunottamatta.) Tällä kertaa Tatu oli meistä se harhaluuloisempi ja koitti kuunnella, missä se karhu rymisteli. Yhdessä repeytyneessä puunrungossa hahmotimme mielestämme jo mesikämmenen kynnenjäljet. Mielikuvitusta vai ei? Paha mennä sanomaan, kun en ole David Attenborough eikä karhu ollut jättänyt nimmariaan.
Minä olin valmistautunut huolellisesti. Olin ottanut reissuevääksi pienen pullon valkkaria. sitä naukkaillessa ei paljon karhut huolettaneet. Kohautin olkapäitäni ja totesin marinoivani itseäni nallea varten, jos sen päivällismenussa sattuisi olemaan sinä iltana sitkeää suomalaista. Sitä paitsi pienet päivähömpsyt lääkinnällisistä syistä ovat aina sallittuja. Noin väitti Asta mummokin konjakkia köhään kumotessaan.
Tällä polulla oli kiusankappaleita; verta imeviä hyttysiä ja pienen pieniä kärpäsiä, jotka tekivät kamikaze lentoja suoraan sieraimiin. Ei kiva. Myöskään se mies, joka päätti kuntoilla karvaisen ja hikisen eturintamuksensa kanssa ilman paitaa ei juurikaan nostanut fiilistä. (Enkä puhu nyt Tatusta.) Onneksi maassa mennä möngersi veikeä tuhatjalkainen, jonka menoa oli kiva seurata. Siinä pystyi mukavasti nollaamaan verkkokalvoille tallentuneen paidattoman herras henkilön. Montako jalkaa tuhatjalkaisen pitää muuten menettää ennen kuin sitä voi kutsua invalidiksi?
 |
| Katson sineen taivaan... eikun... |
 |
| Hölkyn kölkyn ja pikkukulaus valkkaria! |
 |
| Tässä Tarzan, tuossa liaani, missä Jane? |
 |
| Joku ökkiäinen ihmetteli maailman menoa saniaisen lehdellä. |
 |
| Tuhatjalkainen laittoi töppöstä toisen eteen. |
Little River Trailille päästyämme koitimme etsiä pieniä putouksia, jotka visitor informationin setä oli väittänyt siltä löytyvän. Ei näkynyt, eikä kuulunut putouksia. Niinpä kysyimme neuvoa vastaan tulleelta rouvalta, joka suunsa avattuaan paljastuikin herraksi. Ei siinä mitään, ohjeet saatiin ja eväät nautittiin puron ja putousten rannalla.
 |
| Risteyksessä. |
 |
| Jos ei ole karttaa mukana, on hyvä olla kassisa yksi Guide Beer. Se näyttää tien kotiin :P |
 |
| Joku oli ottanut siipeensä. |
 |
| Hämmentävän hauska hyönteinen leikki vuoren valloitusta, |
 |
| Tässä kuvassa se ei oikein näy, mutta nuo siivet hohtivat auringossa violetteina. |
Kun olimme päässeet 12 kilometrin päivälenkiltämme takaisin teltalle, oli iltaohjelman aika. Pasta Carbonaran kokkailun ohessa, teimme suuren suomalaisen lonkerovertailun. Sokkona maistamalla piti tunnistaa kummasa lasissa oli Hartwallin aitoa Suomi kamaa ja kumassa Nykiläistä suomalaisten tekemää Jenkki Long Drinkia. Ei meitä suomalaisia noin vain huijata, kaikki saivat tuloksensa oikein. Huolestuttavinta on, että pidin makeammahkosta jenkkikamasta suomalaista lonkeroa enemmän. Mitä minulle on tapahtumassa?
 |
| Illan kamppailukaksikko. |
 |
| Tuomari tehtävässään. |
Väitän etten ikinä voita lotossa mitään, mutta tällä reissulla tuli jättipotti. Kaakkois-Aasian lisäksi vain Smoky Mountainilla tavataan tulikärpäsiä, jotka vilauttelevat valojaan synkronoidusti. Puiston vilkkujista pääosa on keskittynyt Elkmontin teltta-alueelle.
Tulikärpästen paritteluaika (johon tämä vilkuminen siis liittyy) on touko-kesäkuussa. Tarkempi aika vaihtelee vuosittain. Hauskuutta ei kestä pitkään, vain parin viikon verran. Koska kaikki haluavat päästä katsomaan tätä vilkkuvaa piip-showta, joudutaan väkimäärää puistossa rajoittamaan. Ongelma on ratkaistu arvonnalla.
Joka kevät halukkaat ilmoittautuvat lotteryyn, jossa ratkaistaan kuka saa kunnian tulla Elkmontiin katsomaan suurta synkronoidusti sykkivien ötököiden spektaakkelia. Jos satut olemaan onnekas ja voittamaan, maksat ilosta $27. Äläkä luule kauppaavasi lippuasi mustassa pörssissä suurella voitolla, puistossa vaaditaan voittajilta kuvalliset henkkarit.
Jos olet yöpymässä Elmontin teltta-alueella mating seasonin aikaan, olet automaattisesti oikeutettu pällistelemään tuota uskomatonta luonnon ilmiötä. Hitto vieköön, saatat pystyä seuraamaan sitä jopa omalta retkituoliltasi makkaraa nuotiolla käristellessä.
Lottery aukeaa yleensä huhtikuussa, me olimme tehneet telttavarauksemme tammikuussa. Millä todennäköisyydellä se yksi ilta, kun olemme Elkmontilla telttailemassa on juuri se ensimmäinen ilta, kun tuo tapahtuma järjestetään ja ötökät alkavat olemaan aktiivisimmillaan? Nice or what!?
Ja olihan se aika mieletön show. Painelimme hämärän tullen metsään, istuimme polulle ja aloimme tuijottaa intensiivisesti vuoren rinnettä. Paikalla ei ollut yksinäistä, väkeä riitti ja jengi oli roudannut retkituolit ja piknik eväät mukaan. Vähitellen tulikärpäset alkoivat verytellä valojaan. Valojen sykintä alkoi ylhäältä ja eteni vyöryen rytmissä rinnettä alaspäin, leviten lopulta ympärillemme polulle, jatkuen takanamme kohti puron rantaa. Se eteni kuin aaltoileva meri. Olin täysin hurmioitunut. Tuijotimme sitä varmaan tunnin. Muuten olisin todennäköisesti vetänyt all nighterin, mutta väsymys pääsi niskan päälle.
Paluumatkalla teltta-aueelle opin, että olin mennyt naimisiin opaskoiran kanssa. Kävi ilmi, että miehelläni on äärettömän hyvä hämäränäkö. Who would have thought? Katselualueella ei saanut käyttää taskulamppuja, jotta tulikärpäset eivät häiriintyneet. Lampun käyttö oli sallittua vain, jos sen päällä oli punainen sellofaani. Meillä ei ollut. Vaelsimme siis pimeydessä semiromanttisesti käsikynkkää kohti telttapaikkaamme mieheni ohjaillessa minua, etten kävellyt puita päin, kompastunut kiviin tai törmännyt turisteihin. Perille pääsimme yhtenä kappaleena ilman vekkejä. Mission accomplished.
