Kyllä se lopulta aina tärppää, siinä saattaa vaan kestää...

 Siinä kesti melkein 9 kuukautta. Välillä meinasi mennä toivo. Harkittiin jo hakevamme Amisheiltakin apua, jos heillä olisi ollut ratkaisu ongelmaamme. Mutta kuten niin usein näissä asioissa, kun sitä vähiten odottaa, silloin tärppää.

Olin Souhtlakessa palauttamassa jotain random tavaraa Homegoodsiin, kun Tatu laittoi siitä kuvan. Tuijotin kännykän ruutua ja hymy levisi kasvoille. Se oli täydellinen! En kuitenkaan antanut itselleni lupaa innostua liikaa, pessimisti ei pety ja kuva ei ole koko totuus. Kirmasin semitoiveikkaana seinän takana sijainneeseen huonekaluliikkeeseen tarkistamaan, oliko se luonnossa yhtä hyvän näköinen kuin kuvassa. Kyllähän te tiedätte, vähän kuten nettideittailussa, kuva voi osoittautua olemaan totuutta huomattavasti ihmeellisempi. 

Katsoin edessäni olevaa ruokapöytää. Sen muodot ja koko oli just niinkun pitikin. Pöydän pinnassa näkyi sopivasti puunsyyt. Väritys oli herkullinen. Jalat olivat ihanan Midcentury modernit. Ja ennen kaikkea, se painoi juuri sen verran ettei kaadu vahingossakaan, mutta saa miettimään muutaman kerran ennen kuin haluaa muuttaa. Tuolit tosin vaativat vielä toisetkin treffit ennen kuin lämpenin niiden värille ja materiaalille, vaikka malli oli omaa silmää miellyttävä. 

Olin todella iloinen, että kuukausien etsintä oli päättynyt. Olimme löytäneet noin 200 katsotun pöydän jälkeen viimein etsimämme. Shown varasti kuitenkin joku ihan muu kuin pöytä, nimittäin samaan sarjaan kuulunut huonekalu, jota jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä kutsutaan nimellä Buffet. Tällä huonekalulla ei ole mitään yhteistä ruotsinlaivan ruokia notkuvan noutopöydän kanssa. Itse kutsuisin sitä hyllyköksi. Mutta maassa maan tavalla, voin nyt väittää, että meillä on ruokailuhuoneessa aina Buffet. Ehkä tuolla lauseella saa houkuteltua muutamia suomen tuttuja kylään, kun pandemia jonain kauniina päivänä päättää häipyä takavasemmalle. Raukkaparat kuvittelevat tulevansa herkkuja notkuvaan pöytään ja sen sijaan saavatkin pällistellä tummaa puista hyllykköä. No eiköhän meidän seura toimi löyhänä lohdutuspalkintona siinä hodareita takapihalla grillatessa.

Jos aiemmin tekemäni kommentti Ameisheilta avun hakemisesta jäi nyt hämäämään, voin selventää asiaa. Amishit ovat loistavia puuseppiä. Olemme löytäneet muutamia liikeitä, jotka myyvät amishien käsityönä tekemiä umpipuisia huonekaluja. (Henkilökohtainen suosikkini on ollut baarikaappi, jonka sivusta aukesi salakätkö aseille. Siihen mahtui mukavasti riviin muutama kivääri. Meillä kun kiväärejä ei vielä ole, kuten ei ah niin Teksasilaista aseen kuvalla varustettua "We don't dial 911" varoituskyltiäkään, niin jäi tämä herkku kauppaan.) Jos ei myyntigalleriasta löydy sopivaa, Amishit tekevät myös mittatilaustyönä huonekaluja. Laatu on loistavaa, kesto lähes loppuelämän, toimistusaika pitkä. Mutta toisaalta, mitä on puolen vuoden odotus, jos saa sellaisen kun haluaa. Menihän meilläkin lopulta 9kk löytää ruokailuhuoneeseen huonekalukaupasta täytettä. 

Tässä tämä meidän mussukka nyt on, kaikessa komeudessaan.
Päädyissä olleet tuolit joutuivat seinän viereen pönöttämään,
kun siihen tuli typerän tyhjä kohta joulukuusen palattua takaisin säilytyslaatikkoonsa. 

Buffet, ei kuitenkaan se Silja tai Viking Linen,
josta pitää aina käydä hakemassa katkarapuja.
Taulut odottavat vielä hyllykön päällä seinälle pääsyä.
Pitää miettiä tarkkaan ja harkitusti,
että mihin kohti niitä reikiä alkaa seinäänsä tekemään.
Niin ja että tuleeko ne edes olemaan juuri nämä taulut :P

Vuosi vaihtuu, muuttuuko mikään?

Eilen alkoi uusi vuosi. Niin ainakin väittää kalenterini, joka on vielä jossain kaupassa odottamassa ostamistaan. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat kuin huonomuistisia kanoja. Kaikesta hypetyksestä päätellen porukka odotti eilen herätessään kaiken olevan toisin. Fresh start, paska vuosi 2020 on jäänyt taakse, elämä on ihanaa, uusi vuosi on toivoa täynnä. Ihan kuin yksi yö voisi muuttaa kaiken.  

Mietin tuota puhtaalta pöydältä aloittamista uudenvuodenaattoaamuna herätessäni. Katsoin ikkunasta ulos, ei todellakaan näyttänyt sille, että olisin uuden erilaisen vuoden kynnyksellä. Näytti samalle kun seitsemän vuotta sitten lokakuussa suomessa. Ehkä muut siirtyivät eteenpäin ja minut tungettiin aikakoneeseen. Vettä vihmoi taivaalta, kaikki oli ällöttävän kylmän märkää ja harmaata. Paitsi ruoho ja kaksi miljoonaa tammenlehteä, ne olivat ruskeita.

Länsi Texasissa ei ollut ruskeaa, siellä tuli taivaan täydeltä lunta, parhaimmillaan yli puoli metriä. Big Bendin kansallispuisto oli laittanut sosiaaliseen mediaan kuvia uskomattoman kauniista puhtaan valkoisesta lumivaipasta. ”Roads are currently impassable, do not attempt to enter the park. If you become stuck on the roads, park staff is not able to assist you.” Postaus oli jaettu Teksilaisessa patikointiryhmässä. Heti sen perään oli joku laittanut kysymyksen, joka kertoi ihmiskunnan älykkyydestä  ”Hi guys! It’s going to snow in Big Bend today. I’m planning a trip there. How problematic is it to drive in snow?” WHAT!? Sinulle on juuri informoitu, että puistoon vievät tiet ovat läpipääsemättömiä, eikä kenenkään pidä yrittää päästä puistoon. Ja sinusta tässä on vain kysymys siitä, onko lumessa vaikeaa ajaa… Ehkä kysyjän olisi kannattanut laittaa koodia niille lukuisille samalla suunalla ajelleille rekkakuskeille, joiden autot olivat sään vuoksi luisuneet sivuliirtoon ja tukkineet koko interstaten. Heillä olisi varmaan ollut vastaus valmiina…

Kuohuviini, ystävät ja hyvä ruoka. Niin uutta vuotta yleensä on otettu vastaan. 2020 ei kuitenkaan ollut tavallinen vuosi, joten sen mukaisesti vedimme vuoden vaihteenkin eri tyylillä. Pistimme kämpän pimeäksi ja keikuimme sähköttömässä vaatehuoneessa katonrajassa. Piirtelimme kynällä kattoon ja porailimme siihen reikiä. Kirosimme siinä samalla edellisiä porailijoita, jotka jäljistä päätelleen olivat koittaneet porata tietään Kiinaan… Suomeksi sanottuna, päätimme vaihtaa vaatehuoneen loisteputkivalaisimet hieman trendikkäämpiin malleihin.

Kaikki ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä, #2020. Toinen katon liitäntärasia ei luonnollisestikaan ollut siinä kohtaa, missä sen olisi tarvinnut uudelle valaisimelle olla. Niin ja paikallinen Gyproc levy on kuin virolainen versio Suomalaisesta serkusta. Ohut ja halpa. Siihen vedetyt ruuvit eivät tuntuneet pitävän mitään. Homma jätettiin sikseen ja lähdettiin vetämään skumpaa. 

Remppa Tatu ja operaatio vaatehuoneen kattovalaisimet.

Jotain uutta, jotain paklattua ja jonkun Josen poraama reikä Kiinaan...

Katselimme telkusta Dallasin keskustan ilotulitusta, joka sekin oli tämän vuoden veroinen. Sade, usva ja kaikki se raketeista tullut savu sai aikaan sen, että tulitus näytti sille kuin olisi katsellut sitä huurtuneiden, likaisten lasien läpi. Kameramiehen zoomailut epäselvään usvasavuun eivät auttaneet asiaa.  Onneksi oli kuitenkin Kubysin ihania suomalaisen verosia napsahtelevia, höyrytettyjä nakkeja ja kaverilta saatua Oodi Vapaudelle skumppaa. Hovimuusikko Ilkan riemurallit ja puoliksi aloitettu pyöreä maailmankarttapalapeli kruunasivat vielä illan. Vuosi oli vaihtunut, mikään ei tuntunut muuttuneen. Vielä en tosin osaa sanoa, joko se lepakkokebabista lähtenyt Covid on mustan magian lailla kadonnut toissa yönä maailmasta, kuten ihmiset tuntuivat odottavan tapahtuvaksi.

Kuohuvaa ja ei kovin kummoisia ilotulituksia. 

Eilen vaatehuoneen valaisimien vaihto-projekti jatkui sillä, että lähdimme autotallin vintille tutkimusmatkalle. Siellähän sitä sitten viisastuttiin (ja järkytyttiin, tosin vain minä. Sanotaanko, että sähköjohdot vedetään tässä maassa kuin Turkista mittatilaustyönä tilatuissa laivoissa…).  Kun vähän möyhäistiin irtonaista villaa, esiin tuli komeasti pystyssä löysästi törröttävät ruuvit. Onneksi ollaan katseltu joskus pari jaksoa Remontti Reiska Jorma Piisisen ohjelmaa ja muutamalla uudella poikkipuulla ja kulmaraudalla korjattiin homma.  Näin korkattiin 2021. Toistaiseksi ei vielä ole näkynyt Zombeja, täällä tai Australiassa, joten se kai sentään on hyvä merkki.

Skylight valot paikoillaan,
tajusin ettei ole kuvaa edellisistä loisteputkirumiluksista...
Tässä valossa voisi ehkä viimein purkaa muutosta vaatelaatikot ja järjestää vaatehuoneen. 
Luit oikein, en ole ehtinyt vielä tässä 8 kuukaudessa sitä tehdä...