Eilen alkoi uusi vuosi. Niin ainakin väittää kalenterini, joka on vielä jossain kaupassa odottamassa ostamistaan. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat kuin huonomuistisia kanoja. Kaikesta hypetyksestä päätellen porukka odotti eilen herätessään kaiken olevan toisin. Fresh start, paska vuosi 2020 on jäänyt taakse, elämä on ihanaa, uusi vuosi on toivoa täynnä. Ihan kuin yksi yö voisi muuttaa kaiken.
Mietin tuota puhtaalta pöydältä aloittamista uudenvuodenaattoaamuna herätessäni.
Katsoin ikkunasta ulos, ei todellakaan näyttänyt sille, että olisin uuden
erilaisen vuoden kynnyksellä. Näytti samalle kun seitsemän vuotta sitten
lokakuussa suomessa. Ehkä muut siirtyivät eteenpäin ja minut tungettiin
aikakoneeseen. Vettä vihmoi taivaalta, kaikki oli ällöttävän kylmän märkää ja
harmaata. Paitsi ruoho ja kaksi miljoonaa tammenlehteä, ne olivat ruskeita.
Länsi Texasissa ei ollut ruskeaa, siellä tuli taivaan
täydeltä lunta, parhaimmillaan yli puoli metriä. Big Bendin kansallispuisto oli
laittanut sosiaaliseen mediaan kuvia uskomattoman kauniista puhtaan valkoisesta
lumivaipasta. ”Roads are currently impassable, do not attempt to enter the
park. If you become stuck on the roads, park staff is not able to assist you.” Postaus
oli jaettu Teksilaisessa patikointiryhmässä. Heti sen perään oli joku laittanut
kysymyksen, joka kertoi ihmiskunnan älykkyydestä ”Hi guys! It’s going to snow in Big Bend today.
I’m planning a trip there. How problematic is it to drive in snow?” WHAT!? Sinulle
on juuri informoitu, että puistoon vievät tiet ovat läpipääsemättömiä, eikä
kenenkään pidä yrittää päästä puistoon. Ja sinusta tässä on vain kysymys siitä,
onko lumessa vaikeaa ajaa… Ehkä kysyjän olisi kannattanut laittaa koodia niille
lukuisille samalla suunalla ajelleille rekkakuskeille, joiden autot olivat sään
vuoksi luisuneet sivuliirtoon ja tukkineet koko interstaten. Heillä olisi
varmaan ollut vastaus valmiina…
Kuohuviini, ystävät ja hyvä ruoka. Niin uutta vuotta yleensä
on otettu vastaan. 2020 ei kuitenkaan ollut tavallinen vuosi, joten sen mukaisesti vedimme
vuoden vaihteenkin eri tyylillä. Pistimme kämpän pimeäksi ja keikuimme sähköttömässä
vaatehuoneessa katonrajassa. Piirtelimme kynällä kattoon ja porailimme siihen
reikiä. Kirosimme siinä samalla edellisiä porailijoita, jotka jäljistä
päätelleen olivat koittaneet porata tietään Kiinaan… Suomeksi sanottuna, päätimme
vaihtaa vaatehuoneen loisteputkivalaisimet hieman trendikkäämpiin malleihin.
Kaikki ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä, #2020. Toinen katon liitäntärasia ei luonnollisestikaan ollut siinä kohtaa, missä sen olisi tarvinnut uudelle valaisimelle olla. Niin ja paikallinen Gyproc levy on kuin virolainen versio Suomalaisesta serkusta. Ohut ja halpa. Siihen vedetyt ruuvit eivät tuntuneet pitävän mitään. Homma jätettiin sikseen ja lähdettiin vetämään skumpaa.
 |
| Remppa Tatu ja operaatio vaatehuoneen kattovalaisimet. |
 |
| Jotain uutta, jotain paklattua ja jonkun Josen poraama reikä Kiinaan... |
Katselimme telkusta Dallasin keskustan ilotulitusta, joka sekin oli tämän vuoden veroinen. Sade, usva ja kaikki se raketeista tullut savu sai aikaan sen, että tulitus näytti sille kuin olisi katsellut sitä huurtuneiden, likaisten lasien läpi. Kameramiehen zoomailut epäselvään usvasavuun eivät auttaneet asiaa. Onneksi oli kuitenkin Kubysin ihania suomalaisen verosia napsahtelevia, höyrytettyjä nakkeja ja kaverilta saatua Oodi Vapaudelle skumppaa. Hovimuusikko Ilkan riemurallit ja puoliksi aloitettu pyöreä maailmankarttapalapeli kruunasivat vielä illan. Vuosi oli vaihtunut, mikään ei tuntunut muuttuneen. Vielä en tosin osaa sanoa, joko se lepakkokebabista lähtenyt Covid on mustan magian lailla kadonnut toissa yönä maailmasta, kuten ihmiset tuntuivat odottavan tapahtuvaksi.
 |
| Kuohuvaa ja ei kovin kummoisia ilotulituksia. |
Eilen vaatehuoneen valaisimien vaihto-projekti jatkui sillä, että lähdimme autotallin vintille tutkimusmatkalle. Siellähän sitä sitten viisastuttiin (ja järkytyttiin, tosin vain minä. Sanotaanko, että sähköjohdot vedetään tässä maassa kuin Turkista mittatilaustyönä tilatuissa laivoissa…). Kun vähän möyhäistiin irtonaista villaa, esiin tuli komeasti pystyssä löysästi törröttävät ruuvit. Onneksi ollaan katseltu joskus pari jaksoa Remontti Reiska Jorma Piisisen ohjelmaa ja muutamalla uudella poikkipuulla ja kulmaraudalla korjattiin homma. Näin korkattiin 2021. Toistaiseksi ei vielä ole näkynyt Zombeja, täällä tai Australiassa, joten se kai sentään on hyvä merkki.
 |
| Skylight valot paikoillaan, tajusin ettei ole kuvaa edellisistä loisteputkirumiluksista... Tässä valossa voisi ehkä viimein purkaa muutosta vaatelaatikot ja järjestää vaatehuoneen. Luit oikein, en ole ehtinyt vielä tässä 8 kuukaudessa sitä tehdä... |
No comments:
Post a Comment