Tiedät, että olet vanha kun talliin ajamisesta tulee saavutus

Aloitin vuoden 2017 ensimmäisen päivän ajamalla automme talliin, ihan ite, ihan ekaa kertaa. Olin niin ylpeä itsestäni, ja kiitin tuohon hetkeen johtaneesta tilanteesta tuolloin hieman krapulaista miestäni. Tiedän, että tässä kohtaa varmaan jokainen pyörittelee epäuskoisena päätään ja miettii, että johan olikin saavutus. Annetaan nyt tytölle vielä joku pysti moisesta ydinfysiikkaa ja rakettitiedettä vaativasta saavutuksesta. Noh, te ette olekaan nähneet meidän talliamme. Keskivertonaisen mielestä se ehkä vaatiikiin rakettitiedettä ja pari ydinfysiikan matemaattistakaavaa... (Please, älä korjaa, jos ydinfysiikassa ei käytetä matemaattisiakaavoja. Anna mun säilyttää illuussioni :P )

Myönnän heti alkuun, että olin nuorempana badass kuski. Ajoin minne tahansa ja laitoin auton parkkiin mihin tahansa, suurta itsevarmuutta huokuen. Ja vielä niin, ettei autosta suoritusteni jälkeen puuttunut osia tai näkynyt kraaterin kokoisia lommoja. Syytän kolmenkympinkriisiä siitä, että minusta on tullut ihan nössö kuski. Lohdutukseksi voi kuitenkin sanoa, että olen parempi ratin takana kuin 80% porukasta, jotka täällä teillä kurvailee. Joskaan tuo nyt ei vaadi paljoa. Ihan jo se, että osaa käyttää vilkkua (eli vilkuttaa siihen suuntaan, mihin on actually kääntymässä, eikä vilkuta randomisti montaa kilometriä silloin kun on ajamassa suoraan, puhumattakaan siitä, että osaa ajaa motarilla ilman, että on hätävilkut päällä) nostaa rankingia tässä maassa hurjasti. Jos vielä tajuat, ettet parkkeeraa keskelle risteystä, puolen metrin päähän rotvallin reunasta, tai kahteen parkkiruutun yhtä aikaa, olet jo superkuski.

Asunnollamme autotalliin ajamisesta on tehty asteen verran veikeämpää. Sinne käännytään järkyttävän näppärästi 90 asteen kulmasta. Vielä hauskempaa hommasta tekee se, ettei auton kylkikaarien ja autotallin ovenkarmien väliin jää suuremmin turhaa tilaa, siis silloinkaan kun onnistut ajamaan auton täysin keskelle tallia. Kun näin tallimme ensimmäistä kertaa, olin valmis heittämään hanskat tiskiin ja lähtemään Mojitoille. Herra Holopainen saisi olla tämän asunnossa asumisen ajan henkilökohtainen kuskini kotiin tultaessa. Nissanin Notella homma olisi ihan lepposaa touhua, koska rakas Suomen menopelini on kapea, eikä ehkä yksi tai kaksi vahinkonaarmua 10 vuotta vanhassa autossa ihan hirveästi aiheuttaisi päänsärkyä. En kuitenkaan usko, että saisin Tatulta bonuspisteitä jos tuunaisin hänen rakkaaseen Audiinsa uusia kylkiviivoja.

Tammikuiset ahdistuskohtaukset tallista ja hanskojen tiskiin heittämiset ovat nykyisin historiaa. Harjoitus tekee mestarin ja try, try again sanonnat eivät ole syntyneet tyhjästä. Näin toukokuussa talliin peruuttamisesta on jo alkanut tulla jonkin asteinen rutiini, myös minulle. Joskin herra on kerran tai kaksi repsikan paikalta sopivassa määrin aukonut leipäläpeään neuvoakseen suoritustani. Ihme ja kumma, olen pääsääntöisesti ottanut ihan mielelläni vastaan herran ohjeistukset. Niin paitsi niinä kertoina kun olen ollut se designated driver ja epäillyt hyvin vahvasti herran visuaalisia koordinointitaitoja (joskin silloinkin se ryökäle on tainnut olla oikeassa...). Kuten niin tyypillistä elämälle, luonnollisesti suoritus menee yleensä aina silloin nappiin, kun ketään ei ole paikalla todistamassa sitä. Siinä sitä saa ihan itsekseen huutaa "YES!" ja heittää läpyjä oman vasemman kätensä kanssa. Mutta auta armias, kun naapurin Erkki Esimerkki on sen jätti GMC Denalinsa  kanssa perässä odottelemassa omaa talliparkkivuoroaan, oma peruuttaminen menee saman tien säätämiseksi ja auton tehokkaaksi ees taas hinkkaamiseksi nylkyttäessä sitä sopivaan asentoon tallin oviaukkoon nähden. Yleisöpaine ei sovi mulle, se sekoittaa aivot täydellisesti. Erityisen masentavaa on oman tunnilta tuntuneen peruuttelushownsa jälkeen vierestä katsoa, kuinka Erkki laittaa Denalinsa talliin smootisti muutamalla ratin käännöllä, vaikka mun silmämääräisten laskelmien mukaan koko hökötyksen ei pitäisi edes siihen talliin mahtua.

No niin, tervetuloa meidän autotalli katokseen!
Also known as garage row.

Toinen vasemmalta on se, mihin me automme tähdätään.
Tai no minä tähtään, Tatu vaan ajaa.

No onhan siellä nyt molemmilla puolilla tilaa, mutta en mä
itelleni hirveen suurta virhemarginaalia uskalla antaa...
Erkin autotallin ovi on näköjään auki, varmaan taas tulossa esitteleen tyylikästä suoritustaan
ja kiroaa, kun olen auton sijaan  tällä kertaa tiellä kamerani kanssa.
Mä oon varmaan sen suosikki naapuri! (Ja ei, hänen nimensä ei todennäköisesti oikeasti ole Erkki,
mutta en lähde sitä tätä "artikkelia" varten alakerrasta varmistamaan.)