Puuttuvat polttopuut ja telttailun hurmaa Tuuliluolan Kansallispuistossa

Ensimmäisen yön majoitus maksoi huimat $14. Majoituimme Wind Cave National Parkin Elk Mountain Campgroundille. Vai pitäisikö kääntää ja sanoa, että Tuuliluolan Kansallispuiston Saksanhirvivuoren leirintäalueelle. Uuh... kuulostaapa hullulle suomennettuna. Teltta-alueelle kurvatessamme leopardikuvioinen littanaksi pannukakuksi ajettu käärme "tervehti" keskellä tietä majoittujia. Voi reppanaa, ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Tuttu tunne, pystyin samaistumaan. 

Telttapaikkamme, A-loop #11 oli aivan ihana, toisin kuin se tyhjyyttä ammottanut polttopuulaari. Paikalta piti voida ostaa nuotiopuita, mutta kappas vaan kun ei voinutkaan. Tatu kävi koputtelemassa campground hostin ovella kysymässä lähintä myyntipistettä. Voi kettu ja karvaat pihlajanmarjat! Ei nyt ihan joutunut palaamaan lähtöruutuun, mutta back trackkaamaan 20 km takaisin Hot Springsiin, jonka läpi hetkeä aiemmin olimme ajaneet. Hot springs oli sekoitus ihania vanhoja rakennuksia ja jumalatonta tietyömaata. Tatun lähtiessä "tukkimetsälle" jäin itse laittamaan telttaa yöpymisvalmiuteen, ja siinä samalla ehkä hieman nauttimaan juomasta, maisemista ja ajatusten tyhjentämisestä paperille. 

Tässä se on, meidän pala tonttia Elk Mountainin leirintäalueella. 

Grilli, pöytä ja komea mäntymetsä. Mitä sitä telttailija voi muuta toivoa. 

Kun mies tuntia myöhemmin kurvasi takaisin paikalle halkopino kainalossa, olin valmis hyökkäämään makkarapaketin kimppuun. Vaan eipäs hoppuilla. Ranger ilmestyi paikalle kuin taikalampun henki ja kutsui iltaohjelmaan ampfiteatterille. Eihän tuollaisia tilaisuuksia jätetä väliin, etenkään kun oli niin charmantti puistonvartija. Siis viiniä lasiin, makkaran grillaus holdille ja kuuntelemaan rangerin jutustelemia Lakota intiaanien tarinoita. Saatiin samalla romanttinen iltakävely tähtien loisteessa. Toisin kuin naapuritelttapaikan lössi, joka peri amerikkalaisten tapaan hyppäsi jättikokoisen lava-autonsa kyytiin ja ajoi sen 500 metrin matkan ampfiteatterille. Ehkä perheen pikkuprinsessa oli ollut vastaan kävelemisen aiheuttamaa raikkaan ilman myrkytystä. Hänellä kun tuntui olevan voimakkaita mieleipiteitä. Aiemmin illalla koko teltta-alue oli saanut kuulla kun tämä suloinen Pikku Myy koko keuhko arsenaalinsa voimalla ilmaisi mielipiteensä äidin ehdotukseen nauttia luonnosta. "But I wanna be in the teeeeeent!!!!" 

Amphiteatterilla iltaohjelmaa kuuntelemassa. Mennessä oli vielä valoisaa, palatessa vain hyvin hämärää meininkiä tähtitaivaan loisteessa.

Kun viimein pääsimme nuotiotulen äärelle, saimme riemuksemme todeta napanneemme napakympin kylmälaukkuumme. Törkeän maukkaat Coloradolaiset tarjousnakit olivat jääneet käteen Fort Collinsin ruokakaupasta!  Ai, ai oikein suomalaisille kaimoilleen maistuivat ja tekstuurikin näytti samalle. Näitä herkkuja kelpasi tähtien loisteessa grillailla, etenkin kun paikalla ei ollut järjen mukanaan vieviä hyttysiä kiusana. Vatsa täynnä oli hyvä painaa päänsä puhallettavaan ilmatyynyyn. Oli ollut loistava, neljän osavaltion päivä. Colorado, Wyoming, Nebraska ja South Dakota. Tästä oli hyvä jatkaa.

Telttailijan hella/uuni/mikro kaikki yhdessä paketissa.