Dallas Diaries: Ei mennyt haikaralla hommat ihan putkeen...

Viime postauksessa kutsuin tulevia parvekekalusteitamme uudeksi perheenjäseneksi. Jos nyt samalla linjalla mennään, niin voin todeta ettei mennyt haikaralla toimituksessa ihan kaikki putkeen. Kauan odottamani kaulusto kyllä saapui 4 päivässä, mutta toimitusnopeutta enemmän olisin arvostanut kokoamiskelpoista kalustoa.

Tässä kohtaa hutiloksi haikaraksi voidaan märitellä joko Walmart tai parvekekalusteidemme valmistaja. En ole ihan varma kehen syyttävä sormi voidaan varmemmin osoittaa. FedExiäkin olisin mielelläni läksyttänyt, mutta todennäköisesti he kuitenkin olivat se epätodennäköisin syyllinen tähän hommaan.

Juttuhan meni niin, että olimme maanantaina molemmat kotosalla. Hyörin pitkin keittiötä, kun Tatu nousi puhelinta räpläten sohvalta, totesi "Oho!" ja meni avaamaan ulko-oven. Siellähän se olla möllötti, parvekekalustepakettimme pyhässä yksinäisyydessään. Puhelimeen tulleen saapumisviestin mukaan se oli ollut siellä jo tunnin ajan. Fedex oli vain pudottanut sen vaivautumatta edes koputtamaan oveen. Ai kun kiva. Paketin kunnon nähdessäni epäilin saman tien, että Fedexin tyypit jättivät ihan tarjoituksella koputtelematta ja läksivät mäkeen ennen kuin olisivat saaneet kuunnella saarnaa paketin kunnosta. Totuus on, että jos he olisivat olleet paikalla, olisin todennut, että kukaan ei lähde yhtään mihinkään ennen kuin olen tarkistanut, että kaikki osat ovat kunnossa, ja lähettänyt paketin lähtöpisteeseen paluupostissa tajutessamme, etti noin ollut.

Olen vanhanaikainen. Vihaan ostaa yhtään mitään netin kautta. Haluan itse olla kaupassa hipelöimässä, kopeloimassa ja siinä määrin kun se on mahdollista, myös kokeilemassa tavaraa, jota olen ostamassa. Voin sanoa, että jos olisin voinut hankkia tämänkin ostoksen suoraan kaupasta, olisimme välttyneet kaikelta harmilta. En nimittäin olisi valinnut pakettia, joka on selvästi kertaalleen avattu ja teipattu sen jälkeen takaisin kasaan. Laatikostamme puuttui kokonaan yksi kannen läpistä ja itse asiassa jopa pala pahvilaatikosta. Hmm.. joku oli selvästi saanut saman lähetyksen kertaalleen, repinyt auki innolla, purkanut kamat, huomannut, että osia on vaurioitunut ja tunkenut ne takaisin laatikkoon paluttaen sen lähettäjälle. Ok, tuota sattuu, mutta kuka saamarin urpo lähettää palautetun paketin suoraan eteenpäin seuraavalle ostajalle tuon näköisessä ensi-aputeipatussa paketissa tarkistamatta, että kaikki on tallella ja kunnossa!?

Ongelmaosamme olivat tuolien selkänojat. Ne näyttivät sille, kuin joku gorilla olisi ottanut ne käsittelyynsä. Selkänojat olivat vääntyneet toisesta reunasta mutkalle niin, ettei tuoleja voinut kasata kokoon. Tuolien rungot ovat sen verran paksua metallitankoa, että en usko niiden vaurioituneen postituksessa, vaan todennäköisesti jo suoraan tehtaalla. Niin tai ehkä joku redneck oli tilannut ne meitä ennen ja purkanut huonosti menneen Nascar kisan jälkeen turhautumisensa hakkaamalla niitä kaiteeseen. Pölyn laskeuduttua, sitten vain kylmän rauhallisesti palauttanut paketin takaisin kauppaan vääntyneine osineen. Ihan sama missä olivat menneen mutkalle, ihan yhtä paljon se ketutti löytää osat omasta paketistaan.

Paketissa oli ohje ottaa yhteyttä suoraan valmistajaan, jos tuotteissa on jotain vikaa. No oli vikaa joo! Lähti kyllä saman tien viestiä osoitteeseen ihan kuvien kera, vaikkeivat olleetkaan täydentäneet asiakaspalautelomakettaan "kuva olis kiva" lauseella. Vastaus tuli nopeasti ja asiallisesti, mutta sai verenpaineeni nousemaan kattoon. Heillä ei sattunut juuri nyt olemaan yhtään tarvitsemiamme osia varastossa, mutta lähettäisivät korvaavat heti 3-5 viikon päästä kun seuraava lähetys heille tulisi. Lupasivat laittaa meidät toimitusprioriteetissa ihan listansa kärkeen. Laihalohtu sanon minä. Oli ihan sama kuin olisi yrittänyt kertoa lapselle, joka on juuri avannut karkkipussin, että sori se olikin tyhjä, mutta hei ne lähettää sulle ne namit sitten kuukauden päästä, voit syödä niitä sillon.

Yön yli nukuttuani pohdin jo palauttaa kamat suoraan lähi Walmartiin ja tilata uudet tilalle. Kuin keskisormena elämässäni, kalusteitamme näkyi netissä edelleen myynnissä, vaikkei valmistajalla ylimääräisiä osia ollutkaan tarjolla. Paketti oli kuitenkin sen verran iso, ettei todennäköisesti olisi mahtunut Audin takakonttiin (vaikka Tatu muuta väittikin). Tatu oli sitä mieltä, että kun kerran oltiin jo prosessi valmistajan kanssa aloitettu, ei aleta sotkea asioita enempää alkamalla säätää Walmartin palautuksen kanssa. Olin periaatteessa samaa mieltä, mutta 3-5 viikkoa tuntui iäisyydeltä, enkä halunnut sitä ainakaan ilman kompensaatioita niellä. No ei kuule mitään, minähän sitten hienosti avasin livechatin Walmartin asiakaspalvelun kanssa ja esitin Tatua.

Haluan sanoa, että säälin kaikkia asiakaspalvelijoita, jotka joutuvat reklamaatioiden kanssa olemaan tekemisissä. Olen saanut oman osani tuosta kurasta niskaani vuosien varsilla, ja tiedän, että asiakkaana on välillä kamalan helppo unohtaa, ettei se raukka kenelle koko raivosi suollat, ole oikeasti välttämättä ollut mitenkään syyllisenä tilanteeseen. Koitin muistaa tuon, kun aloitin keskusteluni Mary "How may I help you?" kanssa. Homma eteni hänen osaltaan vallan mallikkaasti. Hän oli hyvin kohtelias, ymmärtäväinen ja juuri sellainen, millainen en enää 10 asiakaspalveluvuoden jälkeen ihan joka kerta jaksanut reklamaatioita hoitaessani olla. Mary koitti tarjota minulle 10% hyvistystä traagisen uudenosanodotteluajan johdosta. Ja mitä minä tein? Kerrankin en ollut se jees jees-suomalainen, joka hyväksyy heti kaiken, mitä tarjotaan, vaan Amerikkalaisella asenteella esitin neuvottelijaa todeten, että ei kuule tuo summa kuulosta hyvälle, olin ajatellut enemmänkin, että 15% palautus olisi hyvä.

No Mary koitti palauttaa isompaa summaa luottokortille, mutta hänen järjestelmänsä eivät 10% suurempaa palautusta hyväksyneet, vaikka Mary kuinka olisi halunnut minulle enemmän antaa. SELVÄ! Sitten otettiin kehiin Martyyriasenne. Tässä kohtaa muistakaa, että esitin Tatua (koska tilaus oli Tatun nimellä, enkä halunnut alkaa selitellä, että sen tilaajan eukko täällä valittaa, kun ei tämä miehelle ole niin suuri kriisi).

"No ei kai sitä sitten muuta voi kuin tyytyä tuohon. Kuule, et tiedäkään kuinka eukko on ollut hiilenä, kun oli odottanut tätä hetkeä kauan ja nyt joudun kotona kuuntelemaan nalkutusta ja tavaroiden lentelyä seuraavat 5 viikoa uusia osia odotellessani. Alkaa epäilyttää, että onkohan teidän puljulla aina tapana lähettää muiden palauttamia viallisia tavaroita eteen päin tarkistamatta niitä. Saatto olla viimeinen kerta kun mitään teiltä hankin."

Okei, ehkä vähän nätimmin sanani asettelin, mutta sisältö oli sama. Ja kas vain, kuinka ollakaan Tatun puhelin alkoi täristä sen merkiksi, että ensin tuli tieto 10% hyvityksestä ja lopulta vielä 5% lisästä. Mary totesi jutelleensa esimiehelleen ja saaneensa valtuudet isompaan palautukseen. Sansulla oli olo kuin voittajalla. Ei ehkä ollut kyseessä mikään jättisumma, mutta jumankauta tämä oli nyt ihan periaatekysymys! Kun joku mokaa, se saa maksaa.

Se oikea lottovoitto tuli, kun saimme eilen viestin, että tehtaalta oli lähtenyt meille jo nyt uudet osat. Tiedä häntä, mistä saharasta ne esiin taikoivat, pääasia, ettei tarvitse sitä 5 viikkoa odottaa. Tosin Tatu ehti jo huomauttaa, etten saa alkaa juhlia liian aikaisin. Kyseessä on kuitenkin minun elämäni. Voihan olla, että heidän päässää on ollut joku urpo aloittelija hommissa ja käsittänyt tekstini ja kuvani väärin ja lähettänyt vaikkapa käsinojan selkäosan sijaan. Noh, ensi viikolla näemme, miten käy. Paremman puutteessa voin lätmästä tähän noloja kuvia uudesta perheenjäsenestömme, ja hei pöydästä, jonka pystyimme jo koota.