Kuka kutsuu parvekekalusteita perheenjäseneksi? Minä! Tällä hetkellä voin vannoa, että tulen rakastamaan niitä ihan yhtä paljon kuin koiranpentua ja olen odottanut niitä yhtä hartaasti kuin jotkut kauan kaivattua perheenlisäystä. Kolmen kuukauden ahkera nalkutukseni kun on viimein tuottanut tulosta. Mies meni torstaina nettiin ja painoi osta-nappia. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen. Jossain matkalla olevat kalusteet parantavat elämänlaatuani about 200 prosentilla. Tästä lähtien voin suurin piirtein asua parvekkeella.
Tähän mennessä olen saanut suorittaa pienen, hieman spurgujen toimintaa muistuttavan, tee-se-itse istuinalunen operaation halutessani viettää aikaa parvekkeellamme. Operaation ensimmäine osa on ollut kaivaa varastosta esiin iso pahvinpalanen, joka on Ikeasta hankitun ruokapöytämme saumoista auki vedetty suojalaatikko. Siihen päälle asetellaan söpö pinkki joogamatto ja loppusilaukseksi sisältä roudataan joku sohvatyyny selkätueksi. Tuullessa (ja parvekkeellamme tuulee aina, mikä on kesän tullen aika mahtava ominaisuus) pahvi koittaa koko ajan lennellä ilmaan ja mätkiä minua poskeen. Kuten voitte ehkä kuvitella, kyseinen istuin ei ole se maailman paras versio, jolla viettää parhaimmillaan 6 tuntia päivässä. Rakastan kuitenkin parvekettamme, ja haluan viettää ulkona niin paljon aikaa kuin mahdollista, joten olen tuota viritelmää nyt suhteellisen pitkään sietänyt. Pakarani, häntäluuni ja raukka parka alaselkäni ovat nekin äärimmäisen kiitollisia matkalla olevista kalusteista.
Jos nyt jäit miettimään, miksi joogamaton alle tarvitaan pahvilaatikko, niin voin antaa vastauksen. Parvekkeemme lattia on sen verran pölyinen ja likainen etten todellakaan laske sille sisälläkin käyttämääni joogamattoa. En ollut löytänyt mistään motivaatiota alkaa parveketta jynssäämään ennen kunnon kalusteita. Pelkkä pölyjen harjaaminen kun ei tuntunut riittävän. Eilen olin kuitenkin 4km lenkin ja punttiksen jälkeen sen verran energisessä olotilassa, että menin ja harjasin parvekkeen. Meinasin siinä samalla tukehtua siitepölyyn ja tomuun ja muistutin siivotessani Jaska Jokusesta sitä muksua joka kulkee aina pölypilvessä. Sen jälkeen nelin kontin pestä jynssäsin parvekkeen lattian puhtaaksi. Siivousvälineissäni olisi ollut ehkä toivomisen varaa, käytin moppaamiseen Tatun vanhaa sukkaa :D
Suomessa parvekekalusteiden osto olisi ollut nopeampaa ja huomattavasti edullisempaa. Ei muuta kun Sotkasta pari makuuasentoon sujahtavaa pehmeää Baden badenia ja vola, ongelma ratkaistu. Tällä kuitenkin tuntui kaikki halvat tuolit olevan muovisia ja huonoja istua tai metallisia ja huonoja istua. Muoviset lentelisivät tuulella pitkin parveketta, kuten alakerran naapureiden kalusteet ovat kerran sun toisenkin demonstroineet. Siellä ne ovat olleet pöydät ja tuolit somassa kasassa yhdessä nurkassa päällekkäin aina vähän tuulisemmalla säällä. Niinpä totesimme, että jos kerran joudumme lompakon tyhjentymisestä kärsimään, kärsitään edes niin, että haluamme katsella ostoksiamme vielä pitkään. Totuus kuitenkin on, että tänne sitä taidetaan olla jäämässä, joten ei ehkä fiksuinta ostaa mitään väliaikasta laastaria paikkaamaan tämän hetkistä parvekekalustetarvetta.
Kalusteita metsästäessäni, ehdin kiertää läpi yhden sun toisen liikeen käyden asettelemassa ahterini heidän valikoimansa istuimiin. Aina kun tuntui löytyvän kiva versio, joko hintalappu halvaannutti ($439 yhdestä tuolista, don't think so...) tai sitten olisi pitänyt ostaa tuolin saadakseen koko kalustesarja sohvia ja pöytiä myöden. Parvekkeemme on iso, mutta ei nyt sentään takapihan kokoinen. Lopulta sain yhtenä päivänä Tatun (lue lompakon) mukaani kiertelemään. Ja kuinkas sattuikaan löytyi lopulta se molempien pyllylle sopiva vaihtoehto. En olisi halunnut ihan niin paljoa istuimiin sijoittaa, mutta tietäen tarjonnan ja hintakategoriat, ei kauheasti ollut vaihtoehtoja. Nyt on ainakin sellaiset tulossa, jotka hädän tullen naamioituvat aika pienellä effortilla myös olohuoneeseen lisäkalusteiksi.
| Ihan just voin sanoa hyvästit tälle viritelmälle... |
No comments:
Post a Comment