Valaistuminen paholaisen metsässä ja muita keväisiä hommia

Alkuun heti tunnustus. Aloitin kirjoittaa tätä postausta alunperin maaliskuun alussa. Tuolloin se jäi syystä sun toisesta kesken. Niinpä jouduin nyt siihen palatessani muuttelemaan hieman ajankohtia. Esim. toissa viikonlopusta tulikin kuukausi sitten ja viime torstaista helmikuun loppu. Joten älkää hämmästelkö toisinaan todella typeriltä kuulostavia ajankohtia :D Mutta shall we begin...

Niin paljon kuin jotkut koittavatkin väittää, että kasvihuoneilmiö on vain hihhuleiden viherhiiperöiden keksimää satua, on noidenkin skeptikoiden pakko myöntää ettei kaikki ole säiden suhteen niin kuin ennen. Ah, tuo legendaarinen sanonta, jonka voi aina muutoksen kohdatessa heittää kehiin ja kuulostaa vanhalta mummolta. "Mikään ei ole niin kuin ennen!" Ja loppuun vielä sopiva tuhahdus. Vihaan myöntää, käytän tuota lausetta ihan liikaa.

Alkuvuosi on ollut täällä ihan hullu, noin niinkun säiden suhteen, vaikkei poliittisellakaan rintamalla ole ollut ihan hiljaista, kuten ehkä koko maailma tietää. Maaliskuun alussa televisiossa kerrotiin Trumpin viimeisempien villitysten välissä, kuinka ensimmäistä kertaa 146 vuoteen Chicagossa ei ole ollut maassa pysyvää lunta tammi-helmikuussa. Joku haastateltu nainen valitteli, kun ei ostamalleen paksulle talvitakille ole ollut käyttöä, golf kentän pitäjät puolestaan hierovat hykerrellen käsiään yhteen. Toisen onni on toisen harmi, universaali vuosituhansien takainen fakta.

Kävin huhtikuun lopulla slovakialaisen Janan kanssa kahvilla. Rutiini, joka on alkanut tulla tutuksi siitä asti, kun kävimme tammikuussa yhdessä hoitamassa pois alta Texasin ajokortin kirjallisen osuuden. Jana on Tatun työkaverin vaimo, joten älkää huoliko, en suinkaan randomisti alkanut sosialisoida jonkun vieressä istuvan kanssa dps:llä (department of public safety) asioidessani. Mutta takaisin kahvitteluun... Lämpöä oli mukavat +25c ja elohopea mittarissa sen kun jatkoi kohoamistaan. Sopi minulle. Oli Janan tyttären 2 vuotis syntymäpäivä ja Jana kaivoi puhelimestaan esiin kuvan 2 vuoden takaa matkalta synnytykseen. Vaikea uskoa, että oli kyse samasta vuodenajasta. Kuvassa oli jumalaton määrä lunta ja jäätä. Suoranainen suomipäivä. Kuten tuo jo ehkä todistaa, meillä on ollut mielettömän lämmin alkuvuosi. En valita, tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin. Mutta sovitaanko, ettei tämä jotenkin kostaudu jumalattomilla tornado myllytyksillä lähitulevaisuudessa... Jotenkin suomalaisena tottunut, että kun jokin on hyvin, niin jollain se matto vielä alta viedään :P

Huhtikuun  18.päivänä Tatu oli taas tyypilliseen lauantaityyliinsä "kakkos kodissaan" eli Brookhavenin country clubin golfkentällä. Ulkona paistaa möllötti aurinko ja lämpömittarin lukemat alkoivat hivellä +30c. Olin varmaan grillannut parvekkeella jäätelökipon kanssa aivojani vähän liikaa, koska päätin, että tuo oli täydellinen päivä ja sää toteuttaa 3 vuotta tehokkaasti suunniteltu, mutta heikommin toteutettu pläni käppäillä lähilenkkipolun alussa olevalle patsaalle räpsäsemään siitä kuva.

Puhueesani patsaiden kuvaamisesta, tiedostan kuulostavani keski-ikäiselle aasialaiselle turistille, joka ottaa kuvan kaikesta vastaantulevasta. Ehkä puoli vuotta Singaporessa herätti minussa henkiin jonkun nukuksissa oleen solun, joka vastaa turhien asioiden ikuistamisesta. Mene ja tiedä, en ole uskaltanut tutkituttaa itseäni läpikotaisin sen pelossa, että löytyisi liian epäilyttäviä oireyhtymiä.

10 vuotta sitten Australiassa pyöri televisiossa Aboriginaaleilla suunnattu mainos. Siinä heitä kehoitettiin pukeutumaan värikkäästi ja näkyvästi, jotta autokuskit bongaisivat heidät teiltä, etenkin hämärässä. Aboriginaaleilla kun oli tapana tallustella keskellä maantietä, etenkin syrjäisemmillä seuduilla. Samassa mainoksessa valistettiin, ettei rekan alla renkaiden edessä kannata nukkua, ellei halua tulla yliajetuksi pannukakuksi. Mainoksen asiasisältö oli hämmästyttävällä sisällöllään syöpynyt mieleeni. (Kamalaa myöntää, mutta Aussivuoteni aikana sain useampaan kertaan todeta, että mainokselle todellakin oli tarvetta, joskin epäilin kuinka monella outbackilla asuvalla aboriginaalilla oli sen näkemiseen tarvittava televisio.). Lenkille lähtiessäni en voinut kuin todeta, että kyseisen mainoksen tekijät olisivat varmasti olleet hyvin ylpeitä päälleni vetäisemistä kirkkaan oransseista shortseista ja t-paidasta. Ei varmaan voinut olla kukaan ohikulkija bongaamatta minua tällä lenkillä. Vaatetukseni oli nappivalinta muustakin syystä. Soinnuin nyt meinaan somasti työmiesten jalkakäytävälle spraymaalilla tekemiin merkintöihin. Tuo jos mikä on kamalan tärkeä osa hyvin onnistunutta lenkkiä :P

Kato sävy sävyyn ollaan!
Ihan en päässyt merkinnöistä perille, että mikä tähän on tulossa...

Tässä kohtaa tulee varmaan ottaa power nap!

Suuntasin askeleeni Trailille, joka lähtee about 700m päästä kotiovelta. Rakastan sitä, että pystyn kävelemään jonnekin kotoani. Jenkeissä kun ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys, että jalkakäytäviä on olemassa, puhumattakaan jonkun pöheikön keskelleä menevästä oikeasta kuntoilupolusta. Vaikka onnistuisit täällä jostain kohden jalkakäytävän löytämään, se voi silti olla hieman vajavainen. Voit olla kävellyt hyvän matkaa, vai todetaksesi, että jalkakäytävä loppuu kuin seinään. Saman tien kun tulee vastaan tontti, jolla ei ole rakennusta, ei ole myöskään tarvinnut rakentaa sen reunaan jalkakäytävää. Hyvällä tuurilla jalkakäytävä kuitenkin jatkuu jossain edessä päin uudelleen. Tuolloin lähinnä tulee tunne, kuin tarvitsisi hieraista silmiään siltä varalta, että onko joku luonut illuusion, jossa jalkakäytävä vain näyttää sille, kuin se katoaisi hetkeksi.

No niin, ensimmäinen kohta, missä voit hieraista silmiäsi...

Jalkakäytävä päättyy tähän.
Ei vaan, kunhan hämäsin, se jatkuu tuolla sillalla!

Musta tuntuu, että äidinkielenopettajallani olisi ollut
jotain sanomista tällaisesta pisteen käytöstä :P

Sain hikoilla paahtavassa auringossa 3,5km verran ennen patsaalle päätymistä (ja sama matka vielä takaisin kotiin). Viihdytin matkalla itseäni yhdellä sun toisella observaatiolla. Ensimmäisenä bongasin asvalttipolkuun spreijatun Devils Forest merkinnän. Hmm.. ei kai sitten muuta kun paholaisen metsään, ja ihan omalla vastuulla. Pidin silmällä polkua käärmeiden varalta, ne kun ovat toisinaan asvaltilla ottamassa aurinkoa kuin paremmatkin lomaturistit. Luikertelijoiden sijaan bongasin kannolla keikisteleviä kilpikonnia ja pikkuisia rupisammakoita. Kunnon Avaraluonto hetki meneillään. Päälistelin loistoon puhkeavia kukkasia ja raavin päätäni lenkkipolun viereltä löytyneen rangepallon takia. Lähin range oli kilometrin päässä, joko jollain oli lyönti kohillaan (pituuden, ei niinkään suunnan suhteen) tai joku lintu oli erehtynyt munistaan. Muita selityksiä luonnollisesti ei voi olla.  

Meni syteen tai saveen, niin pahoilaisen metsään mennään!

Nää näyttää musta enemmän kilpikonnilta kun paholaisilta..
Tosin koskaan ei voi olla liian varma :P

Anna kaikkien kukkien kukkia.
Olisinkohan voinut laittaa tän kuvan mun Sveitsi albumiin ja väittää löytäneeni Edelweissin...

Range Floater ilmeisesti on sukua dronille... Kauas on ainakin liitänyt.

No nyt on varoitukset kohdillaan!

Ja tässä ne hillittömät kurvit joista varotettiin.
This is America...

I'm positive I would not tresspass to this dirty muddy mess!
Puhumattakaan siitä, että tulisi mieleeni mennä sitä hörppimään...

TRESPASSER!!

Ja se koittaa vielä juoda sitä! Mihin mä nyt soitan ja käräytän kaverin?

Kato, oon rikkonut ainakin 2 Trailin sääntöä (en tiennyt, että täällä on sellaiset).
En ole mennyt hitaasti enkä ole astunut pois lenkkipolulta pysähtyäkseni.
Nuori kapinallinen :)

Aalto maljakko kanto

VAROKAA hirmuista puuta!

No tässähän olis ollut tää aurinkopaneeleilla toimiva hätäpuhelin sen vesilinnun käräyttämiseksi...

Perillä kohteessa!

Kato olin mäkin täällä, naama punaisena, verisuonet ohimolla pullistellen...

Koska joka päivä oppii jotain uutta, ei tehnyt lenkkipäiväkään poikkeusta. Hiffasin kutsuneeni Trailiä väärällä nimellä vasta vaatimattomasti 3 vuotta. Pahoitteluni kaikille, joita olen koittanut huijata tai johtaa harhaan kertomalla käyneeni Champions traililla, vaikka olen ollut Campions traililla. Jotenkin tuo ensimmäinen versio vain kuulosti urheilullisemmalta. Luonnollisesti campion ei ollut se koulujen perusenglannin sanastoon kuulunut sana, joten oli pakko tsekata, mitä se oikein tarkoittaa. Kohokki/Ailakki oli vastaus. No ei paljoa auttanut muuten kuin, että hämärästi Hemulina yhdistin sanan johonkin kasvimaailmaan. Onneksi Google tarjoaa myös kuvavaihtoehtoja hakusanoista, joten nyt voin yhdistää sanan tervakukkaa muistuttavaan söpöläiseen. Joskaan en menisi laittamana rahojani likoon sen puolesta, että osaan puistoa tästäkään eteenpäin oikealla nimellä kutsua.