Lähetys jota et odottanut

Joulu tuli, meni ja on vuoden päästä taas kaamaisevine välkkyvine valoineen takaisin. (Kaikille Jenkeillle ei ole siunattu hyvää makua jouluvalojen suhteen...) Floridan lomapäivät ovat taakse jäänyttä elämää ja ollaan Tatun kanssa suhtauduttu uuteen vuotteen samalla asenteella, millä suurin osa väestä jaksaa aina ne ensimmäiset pari viikkoa tammikuussa suhtautua. Nyt alkoi kuntoilukausi! Katsotaan jatkuuko se sitten vielä tammikuun puolen välin jälkeen :P Viimeiset 2 päivää ovat kuitenkin olleet lupaavia. Maanantaina 8km lenkki, josta juostiin puolet. Sen lisäksi käytiin puolen tunnin hot yogassa ja puolen tunnin pilateksessa, jossa olin ihan varma, että se ohjaaja yritti tappaa mua. Eilen vuorostani vetäsin tunnin joogan kotona ja illalla ähkittiin salilla tunti. Katsotaan, mitä tänään vuorossa, lihaksissa tuntuu kuitenkin jonkin verran kahden viiseisen päivän hulluttelut.

Tiedätkö sen tunteen, kun odotat pakettia jota ei kuulu eikä näy (figure of speech, emme odottaneet vilkkuvaloin varustettua käkikelloa). Entäs kun lopulta kuulet saaneesi lähetyksen, mutta tajuat paketin nähdessäsi, että se on paketti, jota et ollut osannut odottaa. Tuossa tiivistelmä meidän ensimmäisestä päivästä kotosalla sitten lomalta palaamisen. Oltiin ostettu Dallas Starsien tarjoama Holiday hat trick-paketti, missä saatiin liput 3 peliin sekä Starsin logolla varustettu tumbler. Ai mikä on tumbler? No ei tullut itselle heti mieleen siihen täydellisesti sopivaa suomennosta, joten testasinpa sitten sanakirjaa. Sainkin hyvin mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Voit nyt ihan itse valita sopivimman vaihtoehdon, mikä teistä olisi ollut kivoin, että meille olisi tullut kylkiäislahjana lätkälippujen ohessa.

a) taitovoimistelija
b) jalaton juomalasi
c) käsikärryt
d) hammas
e) vipu

Okei, vastaus on b, ja ihan vaan sitä syystä, että olin ala-asteajan aina parhaalla b-luokalla. Eli sillä, josta porukkaa oli tasaisin väliajoin, joko käytävässä jäähyllä, rehtorin kansliassa puhuttelussa tai jälki-istunossa kirjoittamassa 100 kertaa vihkoon " En häiritse oppituntia puhumalla." Olisin mielelläni kertonut että oikea vastaus olisi ollut a, sillä mielestäni olisi ollut ihan mahtava ylläri saada paketti, josta olisi tullut Starsin värisiin jumppatrikoisiin pukeutunut taitovoimistelija.

Jalaton juomalasi on sinänsä harhaan johtava määritelmä, että en ikinä kutsuisi tumbleria juomalasiksi, vaikka se jalaton ehkä onkin. Kyseessä on siis metallinen muki, jossa on kansi. Käytännössä kutsuisin sitä take away-kahvimukiksi, joka pitää juoman kuumana, tai limpparin kylmänä. Tosin koska amerikassa ollaan, tuohon kahvimukiin menee 0,8 litraa kahvia, että meidän minipannulla saisin keittää siihen 3 pannullista ennen kuin saisin sen edes täyteen...

Nyt kun on selvillä, mitä me oikeeen odoteltiin, päästään takaisin tarinaan. (Hurraa! Tarina edistyy! ) Lippujen ja tumblerin piti tulla joulukuun puoleen väliin mennessä, meidän ensimmäiset peliliput olivat kuitenkin jo uudelle vuodelle. Lippuja ei ollut näkynyt 21.12. mennessä kun Floridaan karkasimme, joten 28.12. kun olimme kotiutuneet alkoi jo vähän kihelmöidä. Postilaatikossa ei näkynyt lippuja sen enempää kuin avaintakaan, jolla olisi voinut avata postihuoneessa olevan laatikon, johon postisetä olisi voinut jättää paketteja. Niinpä kävimme kysäsemässä asuntokompleksimme toimistolta pakettimme perään.  Hirveän kivan näköinen mies henkilö, jonka puku näytti kovin charmantilta, ilmoitti, että kyllä vaan täällä teille paketti on, ja iski kouraan jumalattoman kokoisen pahvilaatikon, jossa luki jonkun Fruit companyn nimi ja logo kyljessä. Hmm... joko Starsit ovat alkaneet käyttämään kierrätettyjä laatikoita, jotka olivat suhteettoman suuria lähetettävän tavaran kokoon nähden, tai tämä oli paketti, jonka tulossa olemisesta emme tienneet mitään. Laatikon päällä luki selvästi Tatun nimi ja meidän osoittemme, vastaanottaja ei siis voinut olla väärä.

Voin sanoa, ettei ole kovin lupaava merkki, kun viikon toimistossa seisseessä paketissa lukee päällä "Helposti pilaantuvia tuoreita hedelmiä". Voi kun kiva, saimmeko lahoavaa kompostijätettä laatikollisen. Avatessamme laatikon, se paljastui maatuskaksi. Laatikko sisälsi nimittäin pinon uusia laatikoita. Tällä kertaa kylläkin kauniita joululahjalaatikoita, jotka oli sidottu yhteen hopeisella isolla satiininauhalla. That was my first Christmas moment this year! Ja joulu oli jo mennyt! Myönnän, olin se naurettava tapaus, joka päästi "Awwwwwwwwwww..." huokaisun nostaessani laatikkopinon pöydälle. Täsmennettäköön ihan vain selvyyden vuoksi, että tuo awwww oli sellainen, mikä pääsee kun näet söpön koiranpennun, ei sellainen, joka aiheutuu yliajetun haisunäädän läsnäolon haistamisesta.

Laatikoista paljastui lajitelma herkkuja. Oli pähkinöitä, suklaalla kuorrutettuja kirsikoita, suklaata ja myös niitä tuoreita hedelmiä. Oli 2 omenaa ja 6 päärynää, jotka järkytyksekseni olivat vielä syömäkunnossa. Ilmeisesti pimeässä pehmustetussa laatikossa pitäminen hidastaa kypsymistä (kuten varmasti tekisi ihmisillekin, jos ne laitettaisiin pimeään pehmustettuun tilaan...) Laatikon pohjalta löytyneestä lapusta löytyi viimein mysteerilaatikon lähettäjän henkilöllisyys, Tatun työpaikka. Musta olisi ollut paljon jännittävämpää, jos lähettäjä olisi ollut Barack Obama...

Tuo ensimmäinen rivi on varmasti kaikista tärkein tieto paketissa...

No eikö olekin nätti!

Päärynät niin somasti sovussa samassa paketissa.

Vähän piti miettiä, oliko nämä Lumikin pahan äitipuolen lähettämiä...

Vähemmän huonoksi menevää satsia, vasta puolet ollaan syöty...

Hedelmät ovat ihan jees, mutta ei niitä ojentamalla pääsee AA-Centeriin matsia katsomaan. Onneksi olimme sitkeitä ja Tatu kipaisi takaisin komeahkon pukumiehen pakeille, joka kävi kaivelemassa vielä jossain toimiston takakomerossa, ja saapui kuin saapuikin odottamamme paketin kanssa. Jeeeeee!!

Näitä siis odotimme...

Tämä on jalaton juomalasi, voimitelija, hammas tai vipu.
Ihan miltä sun mielikuvituksesi saa sen näyttämään...

Asiasta kolmanteen. Moni on ihmetellyt, miten saan kulumaan kaikki päiväni nyt kun olen ihan laillisesti työntekokiellossa. Voi kuulkaas helposti. Tässä hyvä malliesimerkki eilisestä ohjelmastani:

*lattioiden pyyhkiminen, imurointi ja moppaus
*mattojen tuuletus
*vessan pesu lattiasta kattoon
* ruokapöydän tuolinhuppujen peseminen (millä toi mies on saanut samanlaisen epämääräisen tahran molempiin tuoliin samalle kohtaa?)
*keittiön putsaus ja kattiloiden tiskaus
*Operaatio pyykkivuori, joka sisältää pesun, kuivaamisen ja vaatehuoneeseen järjestelyn
*tunnin joogasessio
*erä tai kaksi Candy Crush saagaa.

Tiedän, olette kaikki varmaan todella kateellisia noin eksoottisesta päivän sisällöstä. Näin se vaan on, että arki on ihan samanlaista rapakon molemmilla puolin. Nyt mulla on siihen vaan helkutin paljon enemmän aikaa, kuin Hakametsän asunnolla. Toki tässä tulee aikalailla koneella riekuttua ja kirjoja luettua, eikä joka päivä nyt voi siivota tai pää räjähtää. Kun on lämpöisemmät ilmat, rakastan sitä, että voin lähteä kävelemään/juoksemaan tästä Champions trailin lenkkipolulle. Ominaisuus, joka ei todellakaan ole itsestään selvyys Jenkeissä. Täällä tekee mieli huutaa "It's a miracle!" ja pudota polvilleen joka kerta, kun jossakin huomaa jalkakäytävän ja mahdollisuuden kävellä paikan a ja b välillä.  Talokompleksimme punttis ja kaksi uima-allasta myös helpottavat päivän tuntien täyttämistä. Joskin ehkä tässä tarvitsee alkaa vähitellen yrittää verkostoitua suuntana tai toiseen, jotta ehkä löytyisi paikallisia kontakteja, joiden kanssa voisi actually tehdä jotain ja pääsisi kotikolon ulkopuolelle.

Eksoottista arkielämää paikallisen vessaharjan kanssa...