Kun 6 metrinen hirviö koputtaa yöllä ikkunaan

Perjantaina olisin voinut lähettää terveisiä zombilandiasta. Tuolloin oli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että olisin voinut kääntää kylkeä ja vaipua talvihorrokseen. Mutta ei, kiltisti kipitin silmät puoliummessa keittiöön keittämään herralle aamukahvia. Koitan näet ansaita vuoden tunnollisin aamukahvinkeittäjäpalkintoa, jossa päävoittona on varmaan lämmintä kättä ja toteamus, että voisitko ensi vuonna tehdä leivätkin valmiiksi :P

Syy perjantain käynnistymisvaikeuksiin oli maanyli pyyhkäisevä winterstorm Helena, joka sekoitti elämää rannikolta rannikolle. Kun Helena lopulta lopetti dramaattisen shownsa, yli 24 osavaltiota oli saanut "nauttia" sen aiheuttamasta lumisateesta. Mukana luonnollisesti niitäkin "meillä ei kuuluisi sataa lunta" osavaltioita, jotka olivat jo myrskyn edellä julistaneet osavaltioon hätätilan.

Miten Helena sitten muka vaikutti yöuneeni? Let's see. Oli synkkä ja myrskyinen yö. "Skriits, Skriiiiiiiits, skrits, skrits...." havahdut unestasi pimeään huoneeseen. Sydän hakkaa tavallista nopeampaa, suuta kuivaa, autonominen hermosto valmistaa sinua pakenemaan. Hetken aika kestää orientoitua. Mitä? Mikä se oli? Mikä hirviö koittaa kynsiä tietään ikkunasta sisään? Muutaman sekunnin ajaksi taannuin takaisin 7-vuotiaaksi tytön tylleröksi, jonka pahin painajainen oli toteutumassa. Tiedättehän, se painajainen kun joku on salaa laittanut yövalon pois päältä ja nyt se sängyn alla lymyillyt hirviö oli pimeyden turvin päässyt hiipimään sänkysi viereen ja oli tulossa syömään sinut. Sitten se tapahtui, realistinen aivotoiminta palasi ja 34-vuotiaan lailla hylkäsin hirviöteoriat ja keskityin todellisiin vaihtoehtoihin. Ääni kuulosti siltä, kuin joku hyvin pitkäkyntinen, olisi koittanut viillellä ikkunan hyttysverkkoa. Tämä pitkäkyntinen osoittautui lopulta 6 metrisen palmun oksaksi, joka tavallisesti ei edes yllä osumaan taloomme. Järkyttävien tuulenpuuskien ansiosta se nyt kuitenkin notkean voimistelijan lailla taivutteli itseään jatkuvalla syötöllä hakkaamaan ikkunaamme. Halusi kai kylmästä sisälle.

Tuota palmunlehvärummutusta jatkui koko yön, aina siihen hetkeen asti, kunnes oli aika herätä.  Kuinka mukavaa. Tuulen työvuoro loppui sopivasti juuri samaan aikaan klo 7.50, kun meidän aamutoimemme alkoivat. Harkitsin vakavasti kiipeäväni Kekkosen esimerkin innoittamana palmuun ja trimmaavani sen oksien pituuttaa ikkunaa saavuttamattomiin mittoihin episodin toistumisen välttämiseksi. Ulkona kuitenkin aukeni sen verran kylmä ja kolea päivä, että päätin jättää tuon aktiviteetin siihen asti, kunnes täällä on yhtä lämmintä kuin Tunisiassa, missä Kekkonen palmuun spurttasi.

Tämä samperin pirulainen piti meidät hereillä puolet yöstä...

Heti kun sää ennusteet näyttivät lämpötilojen painuvan pakkasen puolelle, saimme taloyhtiöltämme metrin pituisen viestin, jossa oli toimintaohjeet, mitä tehdä kun on kylmä. Voi miten huomaavaista. Odotan innolla muistavatko he lähettää vastaavanlaisen version kun on kuuma. Suomalaiselle ohjeistus näytti lievästi ilmaistuna hippasen verran naurettavalle, mutta kuten ammattikorkean Kulttuurit kohtaavat-kurssilla opimme, pitää muiden kulttuurien hölmöyksiä kunnioittaa. Uusille erilaisille tavoille tulee antaa mahdollisuus, ennen kuin ne tuomitsee. Sitä paitsi, viestissä oli lopulta toiminta-ohje, jota en olisi villeimissäkään unelmissani osannut kuvitella. Joten annattehan anteeksi, jos tulevaisuudessa talvella teillä vieraillessani juoksen availemaan vessan ja keittiön lavuaarien alakaappeja. Päästän sinne lämmintä ilmaa, jotta putkenne eivät jäädy.

Taloyhtiön "Dear resident, the winter hell is coming"-viestissä määrättiin pitämään lämmitintä päällä koko ajan, jotta sisälämpötila olisi jatkuvasti vähintään +15,5c. Tämä siksi, etteivät seinien välissä kulkevat putket jäätyisi ja halkeaisi. Okei, tästä määräyksestä kyllä pidin, mutta en oikein nähnyt sen pointtia. Ymmärrän kyllä, ettei näissä taloissa ole eristyksiä, mutta vaikeaa kuvitella että joku paikallinen haluaisi sisälämpötilansa olevan viileämpi kuin +15,5c!?! Käsittääkseni näissä asunnoissa ei kuitenkaan majoiteta jääkarhuja.

Vanha suomalainen mökkikikka, jossa jätetään vesihana tiputtamaan, putkien jäätymisen estämiseksi, on täälläkin käytössä. Amerikkalaiseen tyyliin täällä kuitenkin muistettiin ohjeistaa ensin tsekkaamaan, etteivät viemäriputket ole tukossa, ennen kuin jättää sen hanan tiputtamaan. Tukkeutuneesta viemäristä johtuva vesivahinko ei taida olla taloyhtiön mieleen, mutta ei ehkä mikään harvinaisuuskaan. Samassa yhteydessä nimittäin suositeltiin ottamaan kotivakuutukseen lisä, jossa henkilökohtainen irtaimistosi korvataan vesivahingon sattuessa. Ai niin, jos hanoista tai vessanpöntöstä loppuu yllättäen vedentulo, se ei tarkoita, että putkissasi virtaava h²o on ottanut lomaa ja äkkilähdön Meksikoon. Se on merkki siitä, että on aika lähettää välittömästi kiireinen korjauspyntö, sillä putkien kanssa on iso ongelma nimeltä jäätyminen ja mahdollinen halkeaminen. No shit Sherlock!

Nuo kaikki edellä mainitut ohjeistukset koskettivat asumista, joten ymmärrettävää, että taloyhtiö sellaisista haluaa huolehtia. Taloyhtiö tunsi kuitenkin myös kummaa kiinnostusta kertoa, miten meidän asukkaiden tulisi toimia kylmällä. Jotta tekin tietäisitte, mitä tehdä, kun on muutama aste pakkasta, voisin ah niin lukioaikaiseen opetustyyliin listata tähän alle ranskalaisilla viivoilla tärkeimmät taloyhtiön ohjeistukset.

 - Ole hyvin varovainen kävellessäsi ulkona.
- Muista ajaa autolla varovasti.
- Käytä säähän sopivia kenkiä, ne vähentävät mahdollisuuttasi liukastua.
- Kerrospukeutuminen pitää sinut lämpöisempänä kuin yksi paksu takki.
-Hatun käyttäminen on tärkeää. 20% kehon lämmöstä katoaa pään kautta.
- Tiedosta mustan jää olemassaolo ja varo sitä. Jos näet mustaa jäätä, ilmoita siitä heti taloyhtiölle.

Myrskyisä yö ja kylmä ja pilvinen aamu enteilivät sitä, että perjantaina oli Dallasissa ensilumenaika. Istuin sohvalla vilttiin kääriytyneenä, kun hiutaleet alkoivat putoilla taivaalta. Ensin vain muutamia haituvia, niin että jouduit tuijottamalla tuijottaan, olitko nähnyt oikeasti jotain vai vain kuvitellut kaiken. Vähitellen harmaalta taivaalta alkoi kuitenkin leijailla useampia, jotta ei tarvinnut enää kyseenalaistaa silmiään. Kun kunnon raekuuro alkoi vihmoa valkoisia palluroita maahan, oli selvää "talvi" oli täällä. Tuossa vaiheessa olin luonnollisesti jo kylmästä täristen parvekkeella koittamassa nappailla hiutaleita kiinni kielellä. Ihan sama kuinka vanhaksi tulet, tuo ensilumeen liittyvä tapa ei mene koskaan pois muodista.

Mietin tuossa vaiheessa, että oli tulossa varmaan kiireinen päivä, koska pitäisi mennä ulos kyttäämään, jos näkisin jossain mustaa jäätä, josta voisi heti raportoida taloyhtiölle. Joskin ulkona oleminen olisi tehnyt vaikeaksi pitää silmällä hanasta tulevan veden painetta mahdollisten jäätymien varalta. Miten nyt sitten priorisoida nuo eri vaihtoehdot. Lumisateen kiihtyessä tein päätökseni kun totesin, että oli oikeastaan täydellinen suomalainen poolisää. Niinpä nappasin mansikkadrinksun (ihan vaan mehua, en ole vielä alkoholisoitunut päivätissuttelija) käteeni ja painelin altaalle. Ahh... lumisade, raikas ilma ja turkoosi vesi. Siinä oli jotenkin kivan eksoottinen yhdistelmä. Tuli mieleen ihan suomalainen juhannus, tuo keskikesän juhla, jolloin nykyään on ollut yhtä lämmintä kuin joulukuussakin. Puolen tunnin lumen pällistelyn jälkeen oli kuitenkin pakko lähteä sisälle, kun en tuntenut enää varpaitani tennareissani. Winter fun oli ohi. Tunkiessani sisällä jalkojani kuumavesiämpäriin palauttaakseni tunnon takaisin varpaisiini, huomasin jo ajattelevani, että lämpimät ilmat voisivat puolestani palata.

Eiköhän vähän relata aurinkotuolissa...

Cheers! Ei meinaan lämmennyt omena-rypäle-porkkana-bataatti-mansikka-banaani-punajuuri-tomaattimehu lasissa. 

On se jännä ettei poolilla ollut ruuhkaa...

Tämän vuoden ensimmäinen lumipallo.
Jätin sen tieteellisenä testinä poolin pöydälle, suli pois seuraavana päivänä.

No eihän tämä nyt ihan mikään snow extravaganza ollut,
mutta tarpeeksi shokeeraava kuitenkin.

Tielle satanut lumi suli monessa kohtaa nopeasti ja pakkasen ansiosta jäätyi siihen ilostuttamaan Dallasin autoilijoita. Koska meillä ei ole saunaa, korvasimme sen pienellä perjantain hot yogalla. Yogastudio sijaitsee 3 kilometrin päässä meiltä ja tavallisesti ajamme sinne 5 minuutissa. Jään ja lähes olemattomissa olevan lumen ansiosta matka kesti tällä kertaa 20 minuuttia. Better safe than sorry, kerrankin tuntui, ettei suurin osa kuskeista ajanut kuin päättömät kanat. +37c asteinen yogasali tuntui ihanalle ja mikä vielä parempaa, se oli puolityhjä! Kerrankin oli tilaa ja näki joka suunnasta peilistä, miten päin prinkkalaa kaikki asennot tekikään :P On todella hämmästyttävää, miten kuvittelee kroppansa liikkuvaan ihan eri suuntaan, kuin mitä peili sinulle todellisuudeksi paljastaa.

Tatulla oli perjantai-iltana vielä kiekkopeli, jonne ajessa tien varsilla näkyi yksi sun toinen pöpelikköön hurautellut ajopeli. Tuo varmaan selitti sen, miksi viikonloppuna oli mukavan rauhallista ajella käymään ostoksilla. Puolet tavallisesti liikenteessä olevista autoista oli korjaamoilla tai lunastuksessa :P

Mutta mukavaa maanantaita, velvollisuuden kutsuvat. Keittiön pöytä on kaaos ja tiskikone haluaa tulla käytetyksi. Joten ensi kertaan!