Sääsirkus nimeltä Dallas

Australiassa asuessani opin sanonnan, ettei päivä ollut Melbournessa ohi ennen kuin oli käyty  kaikki 4 vuoden aikaa läpi. Skeptikko Sansu ei uskonut tuota. Ei ennen kuin eräänä kauniina (ja samalla talvisena, syksyisenä ja keväisenä) päivänä todistin tuon itse. Olen näet yksi niistä jästipäistä, jotka uskovat vasta kun itse näkevät. Näin ainakin, mitä järjettömiltä kuulostaviin väittämiin tulee.

Melbournen hullunmylly on taakse jäänyttä elämää, mutta nyt löydän itseni sääsirkuksesta Dallasista. Rehellisyyden nimissä Dallasin sää pesee mennen tullen Melbournen 4 vuodenaikaa päivässä. Tällä vuodenaikoja on saman päivän aikana kylläkin vain kaksi, mutta tuo johtuu täysin siitä, että lämpötilat vetävät ääripäästä toiseen niin vauhdilla, että kaksi vuodenjoista jää täysin väliin. Kesästä tulee suoraan talvi. Syksy ja kevät eivät ehdi mukaan tähän spektaakkelin lainkaan. Todistin tuon lauantaina itse, ihan omin nahoin.

Lauantaina oli harvinaisen kaunis aamu. Toivotin tervetulleeksi lämmön ja  nautin aamukahvini parvekkeella auringonsäteiden helliessä kasvoja. Olin kaivannut sitä, aurinkoa ja mahdollisuutta istua t-paidassa parvekkeella. Viime viikko oli kylmä. Minun standardieni mukaan pitkäkalsarikylmä, joskin olen kovin jäätyvää sorttia, ice queen through and through. Olen varma ettei kukaan muu olisi kutsunut sitä pitkäkalsarisääksi. Aivan kuten kukaan muu ei kutsunut juhannusta 2003 toppapukusääksi, vaikka itselläni oli päällä 7 vaatekerrosta, mukaan lukien jouluiset kulkusilla varustetut pörrösukat.

Päivän edetessä lämpö nousi ja vaatteeni vähenivät, eivät kuitenkaan X-rated tasolle asti, vaikka palmut parvekkenäkymämme hyvin peittävätkin. Säätiedotteet olivat näyttäneet naurettavia lukemia jo usean päivän ajan. En voinut uskoa, että kukaan olisi iskenyt sellaisia lukemia tauluun ilman, että hänellä oli jäänyt edellisestä viikonlopulta putki päälle. Päivällä muka +23c ja yöllä -5c. Yeah, right...

Ja tässä teille se ennuste, jonka epäilin olevan Nasse-sedän käsialaa...

Päiväkahvin aikaan alkoi tuntua, että piti jo etsiä parvekkeelta varjoa, sillä ihoa alkoi kuumottaa. Joulukuinen palaminen ei sopinut suunnitelmiini. Jospa tässä kuussa Petterin kuono olisi ainoa punoittava asia. Lähdin ihanasta +23c säästä sisälle ja päätin käydä postilaatikolla, joka sijaitsee 50 metrin päässä olevassa ulkorakennuksessa. Jenkkien postipojat eivät paljon rappusia kuulkaas juoksentele. Autolla peruutetaan suoraan laatikoiden eteen ja asukkaat saavat itse hoitaa kuntoilun, jos postinsa haluavat. Päästessäni ulos, ilma alkoi tuntua hieman viileälle ja tuntui että tuulen suunta oli kääntynyt. HAA! Ensimmäinen merkki mistä tunnisti Dallasin keltanokkaisuuteni. En ole ollut täällä vielä tarpeeksi kauaa, jotta olisin tajunnut, mitä tuo merkitsi. Paikalliset tietävät heti, mitä on tulossa, kun tuulensuunta yllättäen muuttuu.

Takaisin asunnolle päästessä hylkäsin ajatukseni nauttia jäätelöä parvekkeella. Jäätelökulhon sijaan hain sukat ja pitkähihaista päälle. Miten 10 minuutissa voi ilma muuttua noin paljon? Ei muuta kun ovet kiinni ja sisälle. Siitä se sitten alkoikin. Hurja kiri kohti miinusasteita.

Tatu lähti golfklubiltaan kolmen aikaan iltapäivällä. Lämpötila oli tuolloin +13c, kotipihassa lämpöä oli enää +9c. Lämpötila oli pudonnut 10 minuutissa 4 astetta. Myöhemmin illalla todistimme ruokailemasta lähtiessämme autossa, kuinka lämpötila putosi kirjaimellisesti silmissä. Auton lämpömittari tiputteli numeroita kuin lottopalloja. Kuudelta kotiin päästessämme olimme hädin tuskin enää plussan puolella.

Sunnuntaiaamu valkeni kalseana. Olin kiitollinen superlämpöisestä peitostamme, jonka alle asunnon todellinen lämpötila ei välittynyt. Nenänpää tuntui ihan Rio cola mehujäälle, mikä oli minulle indikaattori, etten hinkunut lähteä aamukahvinkeittovuoroon. Tatu nappasi yöpöydältä puhelimen käteensä ja totesi kapistuksensa kertovan Dallasin ah niin mahtavaksi ulkolämpötilaksi -7,5c. Kiva, kiva... Tavallisesti "valitan" Tatulle, miksi hän tyytyy tuijottamaan numeroita kännykkänsä ruudulla, kun voisi itse kävellä parvekkeelle ja tsekata lämpötilan omalla kokovartalomittarillaan. Numerot eivät kuitenkaan aina kerro täyttä totuutta. Tuona sunnuntaiaamuna en kylläkään lähtenyt haastamaan herran puhelinta. Uskoin tyytyväisenä -7,5c totuuteen sen sijaan, että olisin lähtenyt pomppimaan yöpaidassa parvekkeelle pakkasta tunnustelemaan.

Jos kaipaan jotain suomesta, niin erityisen paljon eristettyjä taloja moninkertaisine ikkunoineen. Täällä seinät ovat kuin pahvia ja kaikki äänet kuuluvat läpi. Lämpö ja kylmyys eivät pysy yhtään ääntä paremmin seinien ulkopuolella, joten osasin arvella olohuoneen lämpömittarin näyttävän tähän mennessä ennätyslukemaa. Hipsiessäni puolihorroksessa mittarille sain vahvistuksen aavistuksilleni. +14,5c, yes tämähän taisi vastata jo sitä ulkonanukkumishaastetta, josta porukka postasi kuvia facebookiin syksyllä. En epäröinyt hetkeäkään vaan räppäsin lämppärin päälle. En kyllä ollut vielä muuttumassa vanhemmikseni, joilla on talvella useinkin näppärä +16c sisälämpötila. Olin jättänyt pilkkihaalarini Suomeen (tarkemmin ajateltuna se on vielä kaupassakin) joten halusin vähän siedettävämpiin sisälämpötiloihin.

Lämppäri päällä, pitkätkalsarit jalasssa, pipo melkein päässä, pääsin seuraavaan "ihanaan" amerikkalaisasumisen ominaisuuteen, metallireunaisten ikkunoiden yökastelun siivoamiseen. Ahh.... tätä olin jo edellisessä asunnossamme kironnut vierailukerroillani. Milloin tahansa ulkona on kylmempi kuin sisällä, nämä mahtavat metallireunaset ikkunat hikoilevat kuin hullut kosteuden juostessa vesipisaroina reunoja pitkin ikkunalaudalle, jolta aamulla löytyy mahtavia vesilätäköitä. Tosin olet onnekas, jos vesi on pysynyt ihan vain ikkunalaudalla eikä tehnyt Niagaran putouksia ja valunut myös lattialle listoja pehmentämään. Kaikki ikkunalaudat ovat yhdestä sun toisesta paikasta turvonneet, kiitos tämän yökasteluilmiön. Samasta syystä ikkunoiden reunamilta seinän maalit hilseilevät pois. Suomessa tätä kutsuttaisiin katastrofiksi, täällä vain hyvin energiatehokkaiksi ikkunoiksi.

Pyyhe kädessä suuntasin kohti ikkunoita. Ilokseni huomasin että lätäköt olivat suhteellisen pieniä. Koko ikkunalauta ei lainehtinut. Lisäksi löysin makuuhuoneen ikkunanpielestä jäätä, siis sisäpuolelta. Voi kuinka Frozen-leffamaista. Enää puuttui vain Olof-olohuoneesta lämmittelemästä ilmanvaihtokanavan edessä lämpöisessä ilmassa.

Kuva-arvoitus... mitäs valkoista tässä olisi?

Jäätähän se, ja vielä sisäpuolella, heti siinä kostuneen seinän vieressä.

Joku kukkakärpänen oli mennyt hukkumaan lätäkköön.
Tulikohan toi vesi sille tsunamimaisesti yllätyksenä?

No mitä tehdä koko päivä, kun ulos ei ole asiaa? Katsella televisiosta uusin elokuvahitti nimeltä Coming to America (suomeksi Prinsille morsian), jota tähdittää Eddie Murphy. Kyllä, voit aistia ehkä lievän sarkasmin sanavalinnasssani "Uusi leffa". Tosin, jos olisit ollut epävarma oliko leffa ihan viimeisintä vuosimallia, olisit voinut katsoa sen amerikkalaiseen tapaan ehkä about 5 kertaa putkeen varmistuaksesi asiasta. Täällä kun sama leffa voi pyöriä lukemattomia kertoja putkeen. Kun edellinen loppuu, sama alkaa uudestaan alusta. Näin ollen ei tarvitse kovinkaan usein kirota, jos elokuva on jo puolessa välissä laittaessasi telkun päälle. Odotat vain hetken ja se alkaa uudestaan alusta. Tai vaihtoehtoisesti se tulee seuraavana päivänä uudelleen samaan aikaan... tai kolmelta muultakin kanavalta vielä saman päivän aikana. Kauhean näppärää!

Toinen kylmänpäivänviihdyke on jokaisen 36-vuotiaan unelmasynttärilahja, eli Roope-Sedän liikemiespeli, missä voi kyykyttää toista ihan kympillä. Kuka kyykytti ja ketä jätetään vielä kertomatta, sillä meillä jäi tuo peli vielä hieman kesken ja se odottaa ruokapöydällä päätökseen tuloaan. Alku on ollut lupaava kröhöm minulle, mutta just to be in the safe side, röyhistellään rintaa vasta sitten, kun lopputulos on selvillä eikä käy kuin Suomen jääkiekon maajoukkueelle aina mitallipeleissä Ruotsia vastaan...

Ja mitäs sitä pelattiin?

Tää missä on paljon rahaa, on mun puoleni pelipöydästä :)

Vähän monopolimaisia ruutuja...

Ostettaskos osakkeita?

Mutta kylmärintama on kai vähitellen siirtymässä pois päin. Tosin niin ollaan mekin. Ylihuomenna suunnataan Floridaan jouluksi, ja siellä pitäisi olla tasaista lämpöä, joka sopii näille vanhoille nivelille. Ihanaa joulua siis kaikille, tää lähtee nyt etsiin bikinejä vaatehuoneen syövereistä...