Uusi parveke, uusi alku

Täällä sitä ollaan, rapakon takana, omalla uudella parvekkeella. Enää ei näy maisemassa Hakametsän 2.halli ja hiekkakenttä, jossa taitoluistelijan alut käyvät kuivaharjoittelemassa hyppyjään. Poissa ovat korkeat sypressimäiset puut ja vaahterat, jotka syksyisin vaihtoivat ihanasti väriään. Tilalle on tullut uima-allas lepotuoleineen ja pulputtavine suihkulähteineen. Vaahterat ovat korvautuneet palmuilla. Jos voisin moukaroida yhden talon matalaksi (kerros tai parikin riittäisi) näkisin parvekkeeltani öiseen aikaan Dallasin keskustan valaistut pilvenpiirtäjät. Penthouseni Hakametsässä on pudonnut kerroksella, mutta egoni ei ole ottanut tuosta suurempia kolhuja. 3 kerroksisessa talossa 2.kerroskin on ihan jees. Etenkin kun sinne pääsee suoraan omasta autotallista (jonne ei kylläkään ole ihan varma osaako ajaa ilman, että autosta lähtee peruutuspeilit irti...). 

Parvekekalusteemme ei ole tällä hetkellä ehkä ihan vielä A-luokkaa, mutta jakkara on alku...

Parvekkeelta poolille katsellessa  voin kuvitella olevani lomalla jossain eksoottisessa paikassa...
No offence, Dallas ei ole kovin eksoottinen...

Parvekkeemme on täydellinen, me näemme muut, mutta meille ei näe yhtä helposti.
Kakkoskerros on puskien suojaama :P

Ne, jotka vielä eivät ole sitä hiffaneet tai vaihtoehtoisesti kuulleet, en ole tällä kertaa enää lomareissulla. 3kk minilomat Dallasissa ovat lopulta vaihtuneet pysyväksi olomuodoksi. Osoitteeni on siirtynyt tänne. This is what I call home now, nyt kun taloyhtiön paperihommatkin on saatu kuntoon.

Vaihdoimme viikko sitten asuntoa tämän asuntokompleksin sisällä. Tatu asui aiemmin studiossa, mikä ei tilan puolesta olisi ollut suinkaan ongelma (pienempi tila, vähemmän siivottavaa), mutta se fakta, ettei asunnossa ollut parveketta, oli minulle yksinkertaisesti ylipääsemätön. Ne jotka eivät sitä tiedä, olen parveke addikti. Kutsun sitä aikalailla olohuoneekseni. Etenkin täällä, missä parveketta voi muutamia kylmempiä hetkiä lukuunottamatta käyttää vuoden ympäri, halusin ehdottomasti kotiini tuon ulkoilmassa olevan ulokkeen. Who knows, todennäköisesti olen siellä kylmälläkin säällä hengailemassa toppavaatteet päällä. I'm crazy like that :P

Muuttoni ansiosta, pääsin viime viikolla täyttelemään asuntokompleksimme tenant applicationia. Kyllä, jouduin täyttelemään huippu hienon,  A4 isommalle paperille printatun hakukaavakkeen ja maksamaan $60 application feen sen vuoksi, että muutan asuntoon, jossa toinen puoliskoni jo asuu. Kaikki tämä huvi ihan vain, jotta voivat tsekata, kelpaanko asukkaaksi. (Älkää kysykö, mitä olisimme tehneet, jos vastaukseni eivät olisi heitä miellyttäneet...)

Kaavake oli jotain, mitä amerikkalaiselta kaavakkeelta voi odottaa; sekavahkö, pitkä ja täynnä kysymyksiä, jotka kuulostivat sille, että olin hakemassa lainaa pankista, enkä suinkaan siirtämässä osoitettani kaksioon Irvingissä. Täyttelystä huikean teki se, etten voinut vastata edes puoliinkaan kysymyksistä. Amerikkalainen puhelinnumeroni? Olin saapunut maahan pari päivää aiemmin, ei ollut vielä paikallista numeroa, eikä sen puoleen sellaista puhelintakaan, minkä kaavakkeen lukijat olisivat edes tunnistaneet puhelimeksi, ainakaan ilman luetteloa muinaishistoriallisista kännyköistä. Jenkkiajokorttini numero? No se kortti oli vielä DPS:llä (Texas departent of public safety) odottelemassa syntymäänsä, kun en ollut siinä thanksgiving pyhien aikana ehtinyt käydä siellä vielä inssiä ajamassa. 15 vuoden takaisesta aikoja sitten vanhaksi menneestä Missourin ajokortista he tuskin olivat kiinnostuneet, vaikka siinä olikin kamalan söpö kuva minusta. Amerikkalainen Sosiaaliturvatunnus? Sellainen kyllä olisi 12 vuoden takaa yhdeltä kesätyökeikalta Itärannikolta. Mutta... sosiaaliturvatunnuksessani on ensinnäkin nimessä kirjotusvirhe ja toisekseen kortissa komeilee teksti, että se on valid vain voimassa olevan työn tekemiseen oikeuttavan viisumin kanssa. Ja työntekoon oikeittavaa viisumiahan minulla ei tähän maahan nyt ole, kun sellainen on niin helvatun vaikea saada.

Luulin viimein pääseväni helppoon osioon, mihin olisin actually päässyt vastailemaan jotain. Entisen asunnon osoite, sen kuukausivuokran hinta, asunnon omistaja, jos on itse omistaja niin pankki, josta asuntolaina on otettu ja kuukausierien suuruus sekä syy miksi lähti viimeisimmästä asunnosta. Olisin osannut vastata unissanikin kaikkiin kohtiin, joskaan en nähnyt pointtia, miten Nordean asuntolainaosuuteni olisivat heitä hetkauttaneet suuntana tai toiseen. Mutta... yllätys, yllätys, tähän kohti ei kelvannutkaan kuin vain jenkkiosoitteet. Suomalaisia osoitteita ei hyväksyttäisi, mutta tähän kohtaan tarvitsi kuitenkin kirjoittaa jotain. WTF? Sama toistui kohdassa, jossa tiedusteltiin työnantajasta. Kyllä, tiesin täydelliset vastaukset. Tiesin viimeisimmän työnantajani, pomoni nimen ja puhelinnumeron, vuosituloni ja tälle asuntoa vuokraavalle taholle varmasti ah niin tärkeän tiedon, montako mailia päivittäinen työmatkani oli.  Mutta... tähänkään kohtaan eivät suomalaiset laadukkaat vaihtoehdot kelvanneet, vain Amerikkalaiset. WTF x2!! Höh, on sitä elämää kuulkaas Amerikan ulkopuolellakin… Noh, ei muuta vaihtoehtoa, kun laittaa kaikkiin kohtiin, joihin olisin kyllä voinut, mutta en saanut vastata, fantastinen kirjainyhdistelmä n/a eli Does not apply, kuten ohjeistus käski tekemään. Minuun ei näköjään mikään pätenyt. By the way, hupaisa lisä oli huomata, kuinka yksityisyrittäjien olisi tullut tässä fantastisessa työnantajasta tietoja lypsävässä kohdassa merkitä ylös myös yhteystiedot kirjanpitäjästään.  Mieleeni herää kysymys, tsekkasivatko he oikeasti aina kaikki nämä taustatiedot ja referenssit. Tiedän muutamia paikkoja, joissa yhtä huolellinen taustatyö olisi tullut tarpeen :P

Koska olen tunnollinen suomalainen, joka ei tykkää tehdä kaavakkeisiin virheitä, varmistelin Leasing officen naiselta, mitä mihinkin sain kirjoittaa. Hän ei meinannut hevillä uskoa, etten voinut täytellä kaikkia kohtia, vaikka kuinka olisin halunnut. Hän oli mielestäni yllättävän järkyttynyt todetessani, etten voinut kirjoittaa työnantajan kohdalle mitään. Come on, eikö Amerikka ole kotirouvien luvattu maa? Epäilen, ettei puoletkaan näistä talokompleksiamme kansoittavista intialaisnaisista todellakaan ole töissä, joten ihan yhtä tyhjältä heidän hakemuksensa ovat näyttäneet. Sori vaan, en todellakaan ole laiska, mutta tähän maahan tarvitsee käydä aika kiitettävä paperisota, jos haluaa laillisesti töitä tehdä. Ja ihan vielä, tuo ei ole minulle mahdollista.  

Päästyään yli pettymyksestä, ettei entinen osoiteeni tai työnantajani kelvannut kaavakkeeseen, tai etten voinut luetella hänelle mitään numeroita, en puhelimeen, sosiaaliturvatunnukseen kun ajokorttiinkaan, leasing officen rouva kuitenkin innoissaan selitti, että auto sinulla ainakin on, laita kaavakkeeseen sen tiedot. Syvä huokaisu, saavuin maahan 4 päivää sitten, enkä mennyt lentokentältä suoraan ostamaan autoa. Kiitos vaan kysymästä, mutta ajattelin tulevaisuudessakin kulkea mieheni autolla, ja hänen rekisterinumeronsa teillä jo onkin niissä samoissa papereissa, joiden yhteyteen tätä omaa lappustani, mihin en saa kirjoittaa kuin näitä typeriä n/a yhdistelmiä, täytän. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ilmeisesti osasin kuitenkin kirjoittaa nimeni oikein ja merkitä n/a oikeisiin kohtiin, sillä nyt kaavakkeeni on prosessoitu, application fee ryöstetty, ja sain sähköpostiini viestin, että olen tervetullut asumaan. Kylläkin sillä ehdolla, että minulla on room mate, joka tienaa tarpeeksi ja täyttää muut "taloyhtiön" vaatimukset. Hmm... Nyt kun minulle on vuokranantajan puolesta määtätty room mate, tarvitseekohan tässä tehdä Tatun kanssa Sheldon Cooperit ja alkaa vääntää joku 100 sivuinen Room mate agreement, jossa määritellään yhteisen asunnon pelisäännöt?