Silikonit tulessa!

Rakastan uutta kotiamme niin paljon, että koitin jo polttaa sen toissapäivänä. Jos olet ikinä miettinyt, syttyvätkö silikoniset keittiövälineet tuleen, voin huoletta säästää sinut tuolta experimentiltä kertomalla, että kyllä syttyvät.

Olin keittiössä kokkailemassa kana-sieni-pinaatti-alfredopastaa (koska tässä kohti on todella tärkeää kertoa, mikä ruokalaji oli kyseessä, sillä muuten et olisi saanut ensiyönä unta) ja laitoin silikonisen lastan nojaamaan pannunreunaan. Mitä en huomannut oli, että lastan toinen pää osuikin toiselle levylle sen sijaan, että olisi nojannut siihen osaan hellaa, joka oli kylmä. Käytännössä, tuosta ei olisi pitänyt tulla ongelmaa, sillä kyseisen levyn ei pitänyt edes olla päällä. Mutta.... koska kyseessä olen minä, jonka erikoistaito on jostain syystä vääntää väärä levy päälle, kyseinen tyhjä levy olikin tuli kuuma. Pastavesi oli näppärästi viereisellä kylmällä levyllä odottamassa kiehumista.

Huomasin pikkuvirheeni kääntyessäni tiskialtaalta hellalle ja silikonilastani pää leikki kynttilää ollen liekeissä. Jos olet koskaan miettinyt, mikä on ensireaktio, kun tajuaa, että jotain palaa hellalla, voin kertoa, että se on verbaalinen kiljahdus APUA, APUA! Huudahdusta seuraa ryntäys nappaamaan palava esine pois hellalta puhaltaen sitä sammuksiin kuin kynttilää. Tuo luonnollisesti vain lisää tulen voimaa, koska se saa aimo annoksen happea. Saman muuten tekee seuraava reaktio, eli lastan heiluttelu ilmassa. Kun aivosolut viimein heräsivät henkiin, vesihana aukesi ja tuli sammui.

Kyseessä ei todellakaan ollut mikään iso palo, eikä tilanne ollut uhkaava. Lähinnä vain säälittävän tragikoominen. Alkusammutuskurssin käyneenä, tapahtuman jälkeen ainoa ajatukseni oli, että jos kyseessä olisi ollut rasvapalo, meillä ei olisi ollut sammutuspeitettä, jolla olisi voinut leikkiä Lähitapiolan televisiomainoksen sankaria. Sammutuspeitteeni makaa Hakametsässä kaapissani odottamassa eläkepäiviä, toivoen ettei sille koskaan tule tarvetta tulla käytetyksi. Memo to myself, hanki uusi tai pakkaa se kesällä mukaan muuttokuormaan numero 2.

Naapureita emme pienellä kärytyksellä kuitenkaan häirinneet, sillä palohälytin oli näppärästi keskellä keittiönpöytää, patteri irti. Kyseinen vempele oli ennakoinut sössimiseni jo edellisenä iltana, kun oli alkanut huutaa ilman syytä puolenyönaikaan. Patterin loppumista kait enteili. Mikä siinä muuten onkin, että palohälyttimet vaikuttavat sille, kuin ne olisi ohjelmoitu niin, että patterit loppuvat aina keskellä yötä, jotta joudut nolona säntäämään sängystä hiljentämään vempainta ennen kuin koko talo herää.

Mutta nyt tarvii mennä, asuntokompleksilla on customer appreciation day ja niillä on leasing officella tarjolla pikkuleipiä ja kaakaota. Parasta käydä ottamassa omansa ennen kuin intialais invasion ehtii sinne ensin. :P

Sansun superhieno hazardiasetelma.

Ja tältä näyttää palanut silikoni. Tuhkaksi menee kuin loppuunpalanut paperi...