Uitetusta koirasta Beer gardenin ruusuksi

Tiistai 07/02/2024 
Custer State Park, SD - Deadwood, SD 
Ajetut mailit: 126 mailia / 195 km

Edellisen päivän säätiedotus oli luvannut ukkosta ja sadetta 50% todennäköisyydellä. Tuon vuoksi olimme jättäneet Black Elk Peak trailin väliin. Uuden aamun valjetessa paikallinen Pekka Pouta lupaili enää vain 20% prosentin mahdollisuutta pikku sateelle, joten totesimme F**K it, nyt lähdetään tarpomaan. Leiripaikkamme purettuamme laitoimme auton parkkiin Sylvan Lake general storen pihaan, Tatu poikkesi ostamaan paikallisen perilläolo-oluen ja lähdimme matkaan. 

Tummat pilvet alkoivat saman tien piirittä taivaalla. Ignoorasin niitä tehokkaasti pistäen töppöstä toisen eteen. Siinä vaiheessa kun ukkonen jyrähti taivaankannen kaikuessa kuin peltisanko, oli pakko hyväksyä totuus. Eihän tästä mitään tulisi. Emme olleet päässeet mailiakaan etenemään. Hetkeä myöhemmin vettä vihmoi taivaan täydeltä ja pingoimme polun viereen mäntypöheikön suojaan. Älä sano mitään siitä, kuinka järkevää on olla ukkosella puiden alla. Varmasti yhtä järkevää kuin Tatun päätös lähteä kiipeämään vuorille ilman sadetakkia, kun on sateen mahdollisuus. Trust me, olen nalkuttaanut aiheesta "vuorilla sää voi muuttua sekunneissa" tämän avioliiton aikana aivan tarpeeksi. 

Seuraksemme puiden alle kirmasi toinenkin seurue. Ilo senkun yltyi, kun sadepisarat vaihtuivat rakeiksi. Siinä me kyyhötettiin kyykyssä kuin uitettu koirat pienten jääpalojen kimppoillessa ympärillä ukkosen jylistessä. Sadattelin itsekseni, että olin unohtanut sateen kestävät Helly Hansenin kurahousut kotiin vaatehuoneen hyllykön reunalle. Ei ollut itselläkään tämä valmistautuminen mennyt ihan nappiin.

Kun suurin kopina loppui, kuvainnollinen häntä jalkojen välissä hinauduimme litimärkinä pää alhaalla takaisin General storelle vaihtamaan vaatteita. Paikka oli tupaten täynnä ja kassarekisterit lauloivat, kun vettä valuvaa väkeä pinkoi ovista sisään ostamaan kuivempia kamppeita. Myrskyn rauhoittuessa maa oli rakeista valkoisena. Black Elk Peak saisi jäädä ensi kertaan. Ehkä taas 14 vuoden päästä koitetaan valloitusta uudestaan. Käänsimme auton nokan kohti Hill Cityä jättäen Custer State Parkin taaksemme.

Pieni kesäinen raekuuro 

On se nyt jumankauta kummaa, että kun ajaa 20 minuuttia niin sää muuttuu syysmyrskystä aurinkoiseksi kesäpäiväksi. Hill City oli kiva pieni kylä jossa olisi ollut panimoita vaikka muille jakaa. Kadut oli pidetty siistinä, ei turistihelvettinä. Voisi Keystone ottaa tästä vähän mallia. Päätimme poiketa Lost Cabin panimon tasting roomissa, joka sijaitsi vanhassa omakotitalossa, jolla oli iso ihana piha. Petuniat kukoistivat ja elämä siinä koivujen varjossa olutlasi kädessä auringon helliessä hipiää tuntui varsin mukavalta. Ajatus mäntyjen alla raekuurossa kyyhöttelystä tuntui jo kaukaiselta. Kai tästä voi päätellä, että jos et pidä tilanteesta, aja vartti ja vaihda maisemaa.

Welcome to Hill City!

Historian havinaa

Lost Cabin Brewery sijaitsi vanhassa omakotitalossa

Ulkosalla kaikki maistuu aina paremmalta.

SMILE! Sade ja raekuurot ovat taakse jäänyttä elämää!

Panimon pihapiiri oli varsin hurmaava.

Memo myself: Älä jätä seinämainosten lukemista miehellesi. Ota ne 20 extra askelta ja käy tsekkaamassa itsekin se kiiinnostavan julisteen sisältö. Huomasimme jo Mount Rushmoren panimolla, ennen kengänpohjabiisoniburgerin tilaamista, mainoksen 5th Annual Black Hills Brew passista. Lähetin Tatun tuolloin tiedustelureissulle tarkistamaan, mikä juttu oli kyseessä. Tiivistelmäksi sain jotain, minkä tulkitsin tapahtumaksi. Mikä se sitten oikeasti oli? $20 maksava elektroninen passi, joka avasi ovet kaksi yhden hinnalla tarjousten maailmaan Black Hillsin alueen panimoihin ja paikallisia oluita tarjoaviin ravintoloihin. Buy One Get One free, siinä lauseessa on jotain todella runollista, jos minulta kysytään. Nyt kun Lost Cabinin beer gardenissa itse vaivauduin mainoksen lukemaan, painostin miestäni skannaamaan QR koodin ja ostamaan passin. Tässä olisi meille haaste! Ikävä kyllä, vaikka Hill city ehkä vähän retro olikin, retrospektiiviisesti emme voineet enää etua tähän panimoon hyödyntää. Voi himpskatti! Olimme nyt missanneet reissullamme jo 3 BOGO mahdollisuutta. No ei kai muuta kun uutta matoa koukkuun!

Mainos, joka muutti loman suunnan... tai ainakin ajoreitit.