South Dakotan Kivikasvot, ikoninen Mt Rushmore

"Hurmaava pieni lännenhenkinen kylä." Nuo taisivat olla käyttämäni sanat kuvailemaan Keystonia 14 vuotta sitten. Tänä päivänä halvannäköinen, teennäinen turistihelvetti olisi lähempänä totuutta. Olenko minä vai kylä muuttunut enemmän? 

Positiivista Keystonissa vierailussa oli, että löysimme tiemme kylän laidalla sijainneeseen Sprockets Fun Foundryy, jota vartioi jättikokoinen peltirobotti. Rakennus kätki sisälleen turistihelvetin ominaisuuksia, kuten vilkkuvalo-ääni-kilkatus-pelihallin, jonka melu oli kuin Vegasin Kasinoilla aikoinaan. Rakennuksessa sijaitsi kuitenkin myös Pubgrub sportsbar, jonka mehevä buffalo chicken sandwich täydellisen rapeilla valkosipuliranskalaisilla pelasti nälkäiset matkalaiset ahdingosta. 

Onkohan tämä Robotti Ruttusen Ameriikan serkkuja?

Keystonen pääkatu näytti Trumplandialta tuhansine fanituotteineen ja mauttomia, loukkaavia redneckpaitoja myyvine liikkeineen. Siinä olisi HR osastolla ollut työsarkaa. Olin harvinaisen tyytyväinen, kun painoimme kaasua ja kylä jäi kangastuksena peruutuspeiliin. Oli aika käydä katsomassa tanskalaissukuisen kivenveistäjän tuotantoa. 

Olipa kerran iso kivikasa Etelä Dakotassa. Kyseinen kivikasa ei uskaltanut villeimmissäkään unelmissaan kuvitella, että unkarilaiselta ruokalajilta kuulostavalla sukunimellä varustettu mies tulisi tekemään siitä vielä maailmankuulun. Tarina on opettavainen; älä koskaan väheksy itseäsi, kaikki on mahdollista. Tarvitset vain yhden pitkäjänteisen kaverin, jolla on suuruudenhulluja suunnitelmia. Kun Tanskalaisten mormonien jälkeläinen Guzon Borglum (älä väitä etteikö tuo kuulosta joltain, mitä voisi olla tarjolla gulassikeiton kanssa) alkoi aikoinaan räjäytellä dynamiitilla kalliosta esiin neljää presidentin päätä, kukaan tuskin täysin osasi aavistaa millaiseen amerikkalaisen ikonin asemaan teos aikoinaan nousisi. Toisaalta, jos oltaisi osattu odottaa maailman mainetta, ehkä monumentti olisi rakennettu muuhun osavaltioon kuin South Dakotaan, joka ei ehkä ole se kuumin turistikohde Amerikan mantereella.

Mt Rushmore ei ollut alun perin kaikkien mieleen. Itärannikolla sanomalehti julisti, kuinka Borglum oli tuhoamassa jälleen yhden kansallismonumentin. Onneksi monumentti oli sentään sijoitettu Etelä-Dakotaan jumalan selän taakse, mistä sitä ei kukaan koskaan tulisi näkemään. Niinpä niin. Nykyisin 3 miljoonaa turistia vierailee Mout Rushmorella vuosittain. Parkkijonosta ja parkkihallien koosta päätellen voin sanoa, ettei siltä näyttänyt, ettei kukaan halunnut monumenttia nähdä. 

Pakollinen kyltin kanssa pönötys.

Avenue of Flags, lippukuja josta löytyy kaikkien osavaltioiden liput, johtaa Mount Rushmorelle. 

Mount Rushmoren näkee leffoissa, sen bongaa postikorteista ja löytää opaskirjoista. Silti on vaikea ennalta arvoida, minkä kokoinen se on luonnossa. Mikä pahinta, sen nähtyäänkään ei osaa täysin sanoa oliko se iso vai ei. Vaikuttava kylläkin. Presidentin päiden tullessa ensimmäistä kertaa näkyviin, on pakko tuijottaa näkyä sanattomana. Jos ihminen on kykeneväinen tuhoamaan luontoa, on se kyllä kykeneväinen luomaan siitä upeita taideteoksiakin. Kuinka joku osaa tehdä jotain niin mielettömän kokoista munaamatta mittasuhteita täysin. Minun tekemänäni Mt. Rushmore olisi näyttänyt enemmän vinoutuneelta Picasson taululta kuin mestariteokselta. Sen takia minusta ei ehkä tullutkaan kuvanveistäjää. 

Kuusikerroksisen kerrostalon korkuiset päät eivät valmistuneet yhdessä yössä. Mount Rushmoren tekeminen aloitettiin 1927 ja se valmistui lokakuussa 1941, juuri ennen Yhdysvaltain liittymistä toiseen maailmansotaan. Guzon ahersi tauotta rakkaan monumenttinsa kimpussa 12 vuotta. Hän ei koskaan nähnyt sitä valmiina. Miten surullista. Guzonin kuoltua hänen poikansa Lincoln astui isänsä jättämiin suuriin saappaisiin. Saappaat pysyivät jalassa monumentin valmistumiseen asti. 

Kiersimme Tatun kanssa presidential trailin päästäksemme lähemmäs päitä. Tämä polku vie sinut ylös rinnettä niin lähelle päitä kuin turistin on mahdollista päästä. Saimme samalla mukavan reisitreeni iltajumpan stepaamalla polun 422 porrasta. 

SAY CHEESE! Tämän lähemmäs kivikasvoja et pääse. 

Guzon Borglumin työpaja. Kuvassa herran tekemä pienoismalli Mt Rushmoresta. Kuten kuvasta näkyy, alkuperäisissä suunnitelmissa herroista olisi näkynyt muutakin kun vain pää. Oikea monumentti näky ykivasti ikkunasta. Ei ehkä sattumaa.

Suomalaisille Amerikan presidentit eivät viimeisimpiä herroja lukuun ottamatta ole välttämättä kauhean tuttuja. Ja minkä takia olisivatkaan. Kenen meistä tarvitsee tunnistaa esimerkiksi Henry Harrisonia, jonka ura presidenttinä oli yhtä pitkä kuin tähdenlento. Kaveri meni ja pälpätti virkaanastujaispuheessa sateessa niin pitkään, että sai keuhkokuumeen ja kuoli. Ketään ei ehkä yllätä, ettei kyseisen herran kasvoja ole Mount Rushmoreen ikuistettuna. Vuoreen kaiverretut presidentit ovat henkilöitä, joiden valtakausi on vaikuttanut merkittävästi Amerikan historiaan. Kenen nassun kuvat siellä sitten oikein komeilee? Anna kun esittelen!

George Washington oli Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti. Fun fact: hänellä oli puiset tekohampaat.

Thomas Jefferson teki kuuluisan Louisiana purchasen, ostaen Napoleonilta Missouri-joesta katsottuna koko läntisen osan Amerikkaa. Siirto, joka kaksinkertaisti Yhdysvaltain pinta-alan.

Abraham Lincoln voitti sisällissodan ja lopetti orjuuden. Joskin Thomas Jefferson oli jo melkein sata vuotta aiemmin ehdottanut lakia, joka olisi vapauttanut orjat. Lakiehdotus hylättiin tuolloin 1769, aika ei ollut vielä idealle kypsä. 

Theodore Roosevelt oli ensimmäinen Yhdysvaltalainen Nobel-palkinnon vastaanottaja. Hän puhui luonnonsuojelun puolesta ja antoi amerikkalaisille viisi uutta kansallispuistoa ja nelinkertaisti suojeltujen luontoalueiden määrän maassa. Unohtamatta, että ikoninen lelu, Teddykarhu, on nimetty hänen mukaansa.

Mt Rushmoren Visitor center tarjoaa informaatioähkyn, jos ei osaa oikolukea. Jotenkin center ei sykähdyttänyt enää samassa määrin kuin viimeksi. Teatterissa pyörinyt puistovideo vaikutti nykyisin vain jotenkin vanhalta kuin väljähtänyt keskiolut. Kyllähän sekin juo, muttei siitä suurempia muistoja jää. Jos olisin miljonääri, palkkaisin elokuva-alan opiskelijoita tekemään päättötyönään tämän maan kansallispuistoihin huikeita spektaakkeleita tältä vuosituhannelta. Turhan monen mestan puistovideot muistuttavat 90-luvun Ylen dokumenttia, jossa kuvanlaatu ja kuvamateriaali lähinnä masentavat. Isoin valopilkku puiston videossa oli vanhat mustavalko pätkät monumentin rakennusajoilta. Työskentelymenetelmät ja turvallisuusdirektiivit ovat olleet tuolloin hieman toista luokkaa. Siellä ne työmiehet keikkuivat pienillä narunpäähän ripustetuilla keinulta näyttävillä tellingeillä nakutellessaan viimeistelyä monumenttiin. Hyvin on selvitty ilman neonkeltaisia huomioliivejä.

90% monumentista on räjäytetty esiin dynamiitilla. Miten Guzon Borglumin matemaattiset kalkulaatiotaidot ovat olleet niin loistavat, että  kivestä on hahmottunut esiin silmä ilman, että koko pää on räjähtänyt irti? 

Aikataulutimme visiittimme iltaan, jotta näimme monumentin valaistuksen ja ulkoilmauditoriossa iltaohjelmana näytettävän videon. Siinä hämärtyvässä illassa presidentinpäitä tuijotellessani mietin, olisiko hyvä kaivertaa myös toinenkin monumentti, Mount Thinkmore, joka voisi olla vastakohta Mt Rushmorelle. Siihen voisi valita ne neljä Yhdysvaltain presidenttiä, jotka ovat parhaiten sekoittaneet maansa asiat. Ajatuksenjuoksuni keskeytti sade. Se oli saanut meidät taas kiinni. Puoli auditoriota pomppasi pystyyn ja säntäsi sisälle visitor centeriin sateelta suojaan. Onneksi kysessä oli kuitenkin vain kuuro, eikä suomalaistyyppinen koko illan kaatosade, jotta iltashow saatiin hoidettua maaliin kunnialla.

Iltaohjelmaa auditoriossa

Siellä ne valaistut päät kurkkivat lippukujan perällä.

Pimeydessä puolen tunnin ajomatka Mount Rushmorelta Sylvan Laken teltta-alueelle oli turruttava. Koko ajan sai olla valppaana tielle pinkovien peurojen varalta. Ajomatkalle sijoittuneella tietyöalueella tarvi hidastaa ihan kunnolla, kun tuntui kuin olisi ajellut kuoppaisella perunapellolla. 

Perille päästyämme jouduimme vielä laittamaan telttamme takaisin nukkumakuntoon. Edellisillan rauhallisessa sateessa telttamme oli koittanut muuttua kahluualtaanksi, joten olimme sadeuhan takia päättäneet aamulla reissuun lähteissämme napata makuualuset ja makuupussit teltasta auton takapenkille. Todisteiden mukaan Rushmorella piiskannut saderintama oli kiitänyt myös teltta-alueemme ylitse, mutta ilmeisesti tänä iltana telttamme päällä oli jokin näkymätön kilpi, koska pisaraakaan ei ollut vuotanut sisälle tyhjään telttaan! Tatun puhallettava makuualunen ei ilmeisesti pitänyt epäluottamuslauseesta, että se poistettiin teltasta päiväksi. Se oli tyhjentänyt itsensä ilmasta. Tatu puhalsi patjan takaisin täyteen, mutta sai nukkumaan ryhtyessä huomata, että jossain oli reikä. Mistään ei kuulunut pakenevaa ilmaa eikä tuntunut virtausta. Oli huono paikata, kun ei tiennyt oikeaa kohtaa. Mieheni nukkui tyhjällä patjalla, käytännössä katsoen pelkällä teltan lattialla. Kai sitä armeijassa on aikoinaan karumpiakin makuualusia ollut.