Olutta ja ilmaisia kypäriä Palolaitoksella

Välipalatauko paloasemalla, olihan se aika kiva kokemus. Tähän vierailuun ei ikävä kyllä liittynyt paidattomia palomiehiä kissanpennut kainalossa, ainoastaan ruokalistoja ja palomiesaiheisia muraaleja. South Dakotan vanhin toiminnassa oleva panimo, Firehouse Brewing Company sijaitsee nimeään kunnioittaen vanhalla paloasemalla Rapid Cityn keskustassa. Rakennuksessa tulipalokiireet olivat vaihtuneet janon sammuttamiseen. Panimon sisustus ulkoa ja sisältä kunnioitti oikein kivasti rakennuksen alkuperää. Hauskana lisänä pikkulapset saivat ilmaisia palomieskypäriä. Jos olisin paikallinen, lapsi tai paikallinen lapsi, tämä olisi minun mestani. 

Maistiaisten perusteella oluista ei jäänyt itselle suuremmin hehkutettavaa, vaikka Fire engine red oikein mukavasti palan painikkeena kurkusta alas kumoutuikin. Mutta se Tuna Ahi Wontong nacho lautanen oli out of this world. Niin uskomattoman maukas makuyhdistelmä. Ihan harmitti ettei ollut vielä päivällisaika, ruokalista nimittäin näytti lupaavalta. Menussa oli monta annosta, joita makunystyrät olisivat halunneet päästä testaamaan. Biisonilasagne ja Ranchers Pie saivat kuolan valumaan jo ihan ajatuksen tasolla. 

Tervetuloa vanhalle paloasemalle! 

Seinämaalaukset toivat hienosti esiin rakennuksen historiaa.

Sisäpiha näytti varsin viihtyisältä.

Sisustusta

Löydä kuvaan piilotettu Tatu.

Maailman mainioin välipala.

Olisin tarvinnut tätä kypärää puoli päivää aiemmin siellä raekuurossa.

Mikko Alatalon biisi oli kuin päivään kirjoitettu. Rapid Cityssä aurinko paistoi ja vettä sattoi, lämpötilastakin päätellen taisi olla kesä. Kesään kuuluu terassit, ja kun se Brew Pass oli kerran ostettu, se asetti minulle mission. Nyt oli pakko koluta niin monta oluen syntypaikkaa, kuin lomaan oli järkevästi mahdollista sisällyttää. Näin ollen matka Deadwoodiin taitettiin pienellä kiertoreitillä Spearfishissa sijaineen terassin kautta.

Olipahan veikeät puusillat ajomatkalla.

Crowley Peak oli ensimmäinen panimo, joka veloitti maistiaista. Minulla taisi kuitenkin olla niin söpösuomalainen hipiä, että sain oman maistiaiseni talon piikkiin, vain Tatu maksoi omistaan. Tatu testasi kaksi hyvin erilaista olutta. Wicca- Wickedly charming chili ale ja Mjöllnir-spruce tip Ale. En tiedä vetikö Tatua Mjöllnirissä enemmän puoleensa erikoinen makuyhdistelmä, kuusenkerkkä kuulosti ehkä enemmän minun palaltani kakkua, vai innostuitko kaveri vain nähdessään ö-kirjaimen oluen nimessä. Kumpikaan oluista ei kuitenkaan päässyt maistiaisvaihetta pidemmälle. Ei jatkoon! Oma valintani Peachberry blond Ale, läpäisi makutestin kirkkain paperein. Oli kuin jälkiruokaunelma lasissa. Ei makea, ei yli esanssinen, vaan ihanan hedelmäinen ja lopulta lomani paras olut. Sitä paitsi se oli seasonal ja juuri valmistunut naispanijoiden yhteistyön tulos. What's there not to like? Juomia oli oikein leppoisaa nauttia Spearfishin illassa latomaisen panimon terassilla kuunnellen paikallisten höpötystä paikallisesta elämänmenosta. Seuraavaksi olisi edessä lyhyt ajomatka Deadwoodiin hotellille.

Spearfishin panimolla

Loman paras olut.