Sedona - Punainen paratiisi

Aamulla oli käynnissä auringonnousun metsästäjät, osa 2. Olin unohtanut laittaa herätyskellon soimaan ja sattumalta puhelinta vilkaistessani tajusin sen olevan yli kuusi. Ampaisin ylös sängystä ja kauhealla tohinalla vaatekaapille, jotain niskaan ja hurja spurtti hengästyneenä Sunset pointille. Tatu oli suorituksestani hyvin otettu. 

Katse itään. Sieltä se aurinko nousee.

Vuoret  olivat kuin siluetti oranssia aamutaivasta vasten.

Hullu auringonnousun metsästäjä ja sata seepraa. Työaamuina kyllä nukuttaisi, mutta lomalla ampaisee kukonlaulun aikaan ylös sängystä. Whats wrong with me??

Tämä Sunnuntaipäivä oli pyhitetty päiväretkelle Sedonan punaiseen ihmemaahan. Tuo patikoitsijoiden unelmakohde oli sopivasti parin tunnin ajomatkan pääsä Boulders Resortista. Eikun autoon ja menoksi. 

Skippasimme aamupalan hotellilla ja nautimme brunssin Sedonassa Red Rock Cafessa. Loistava valinta, mahtava aamupala. Niin täyteen tuli ahdettua itsensä, ettei jälkiruokavatsaan enää mahtunut talon erikoisuus, kevyt kolmen paunan (1,3 kg) kuorrutettu korvapuusti, jota paikallisittain cinnamon rolliksi kutsutaan. Naapuripöytään tuodun korvapuustin perusteella voi sanoa, että kaikki ei ole suurta ainoastaan Teksasin rajojen sisäpuolella. 

Siinä se iso herkku komeilee menun nurkassa. Tuore korvapuusti, kolme paunaa onnellisuuta. Ei voitu ostaa, kun eihän suomalainen niin paljon onnellisuutta päiväänsä tarvi. Pitää ehtiä olla naapureille kateellinen ja pikkuisen pestimisti ja sitä rataa.

Aamupala, se tuo hymyn huulille.

Päivän urheilusuoritukseksi olin suunnitellut kapuavamme Bell Rockille. Muuten hyvä suunnitelma, mutta niin oli pari muutakin ihmistä päättänyt tehdä. Tunne oli kuin lottovoittajalla, kun löysimme parkkipaikan Trail headin päästä. Olin varautunut välttämään pääsymaksun (kyllä, siitäkin veloitetaan, että kävelet luonnossa) vilauttamalla America the Beautiful-vuosipassiani, mutta juuri tuolloin oli joku ilmaispäivä, joten se siitä kortilla leveilystä.   

Sedona ja punainen kivi. Se on sitten kaunista, etenkin kun sen kiven kanssa pääsee ottamaan kunnon kontaktia ja könyämään rinnettä ylös lenkkarit tiukalla, pakaroilla puristaen. Ja mitkä maisemat meille avautuivatkaan kaiken sen reisitreenin jälkeen Bell Rockilta. Siellä sielu lepäsi.

Kohti erämaata, ainakin kyltin mukaan. Takana komeilee Bell Rock.

Luulitko, että liioittelin kutsuessani Sedonaa punaiseksi? Tästä kuvasta voit tehdä ihan omat päätöksesi.

Tästä se polku kohti huippua menee. Tai ainakin minun polkuni. Bell Rockilla kun sai jokainen valita ihan omat reittinsä, olla niin sanotusti oman tiensä kulkija, virallisia polkuja kun ei ollut.

taivas ja punainen maa loi upean kontrastin.

Oli niin häikäisevän kaunis maisema, että jotkut olivat joutuneet peittämään naamansa. Jalatkin näyttivät menneen alta ja pientä väsymystä oli aistittavissa.

Tästä mentiin suoraan ylös. Oli välillä vähän jyrkkää kavuttavaa.

Maailmaa pitää toisinaan katsoa eri perspektiiveistä.

Löydä Tatu kuvasta.

Välillä oli pakko vain istua ja ihmetellä.

Näyttää siltä kuin meidät olisi photoshopattu kuvaan. Ei muuten ole!Paikan päällä ollaan (joskaan ei Bell Rockin).

Perinteinen perilläolopullo oli luonnollisesti mukana menossa. Persikkaista oli makunautinto näissä maisemissa.

Lippa vinossa, elämä edessä. Koitin hakea vähän katu-uskottavuutta asusteilla.

Löysin kultakimpaleen! En ottanut kylläkään mukaani pankkiin talletettavaksi.

Helppo alamäki.

Joudun myöntämään, en ollut varautunut tälle erämaa-alueelle. En ollut varautunut numero kakkoseen (kirjaimellisesti). Minulla ei ollut poop plania!

Kuntoilun jälkeen meille ei suuremmin jäänyt aikaa tutustua kiireisen tuntuiseen Sedonan keskustaan. Yksillä toki ehdimme poiketa Sedona Beer Companylla, ihan vaan sillä, että pitäähän pieniä paikallisyrityksiä aina tukea. Tässä muuten teille fun fact, Sedonassa sijaitsee yksi harvoista McDonaldseista, jolla ei ole keltaisia kaaria logossaan. Sedonan päättäjien mielestä keltainen väri ei olisi sopinut maisemaan, joten yritys joutui laittamaan turkoosin väriset Mäkkäriun kaaret pihaansa, jos mieli Big Mac aterioitaan tässä kylässä myydä. Ja hehän halusivat. Nyt Logo on Instagram ihmisten keskuudessa kovassa kulutuksessa. Ei väki välttämättä halua mäkkäriin syömään, ainoastaan pihaan poseeraamaan.  

Nestetankkausta.

 Illallinen nautittiin Boulders Resortin Spotted Donkey nimisessä Meksikolaisessa ravintolassa. Ravintola oli itse asiassa resort alueen ulkopuolella, pienessä kauppakeskuksessa, joka näytti sille kuin olisi karannut Marokosta tai jostain muusta eksottisesta pohjois Afrikan maasta. Odotukset eivät olleet edellisen illan kuivan kanan jälkeen kovinkaan korkealla. Sen vuoksi varman pääsimmekin yllättymään iloisesti. Päivän kuntoilu oli tehnyt tehtävänsä ja Chimichanga katosi suhteellisen haipakkaa vauhtia lautaselta. Jälleen kerran kyydit Casitalta ravintolaan ja takaisin meille tarjosi golfkärry ja sen kuski. Siinä me ihailtiin täysikuuta kärryn kiitäessä illan pimeydessä.

Ilta huipentui laskutoimituksiin Casitassa. Ruthy nimittäin opetti meidät pelaamaan Rummya. Loistava seurapeli, mutta ei ehkä helpoin opetella sen muutaman otetun drinksun jälkeen... Omaan pelivalikoimaan tämä kyllä pitää vielä saada. Jos ei muuten niin aivotoiminnan virkistämiseksi.  

Itämaisia viboja kauppakeskuksessa.

Tuhannen ja yhden yön taatelipalmuja. Tai ainakin sellainen mielikuva tuli. Todellisuudessa en tiedä, miltä taatelipalmut sen enempää kuin tuhannen ja yhden yön satukaupunkikaan näyttää.