Huipulta pulsunuotille

Päästyämme Appalakkien reitin rehevistä pusikoista takaisin asvaltoitujen teiden ja parkkipaikkaturistien pariin, päätimme piipahtaa tsekkaamassa vielä yhden nähtävyyden ennen telttapaikalle suuntaamista.

Koska olimme kuntoilleet  kyseisenä päivänä vasta 8 mailia, piti "jälkiruoaksi" vielä pyrähtää pikku kipaisu Clingman's Domen huipulle. Eihän se tehnyt kuin reilu mailin lisää. Matkasta puolet oli jyrkkää ylämäkeä, puolet jäätävää pohkeissa pakottavaa alamäkeä. Kyllä hullu on hullu. Tällaista se on kun adrenaliinia pääsee vereen ja "Hiking high" iskee päälle.

Välillä on hyvä istua ja ihmetellä tätä elämän menoa.

Clingman's Dome on kansallispuiston korkein kohta. Sen huipulla olevasta  näkötornista avautuu  360 asteen näkymä ympäröivään luontoon. Tai no avautuu, jos säät sen sallivat. Viime vuonna näkötornissa tönöttäessä tuntui kuin olisi tuijottanut huurtunutta vessan peiliä. Et meinannut nähdä edes puolen metrin päässä ollutta omaa kättäsi. Tänä vuonna vuoristomaisema aukesi ympärillä upeasti, olimme kukkulan kuninkaita, todellisia voittajia. Nautimme maisemasta varmasti enemmän kuin yksikään muu ympärillä ollut turisti.

2018 Clignman's Domen parkkipaikka

2019 aukesi maisema vähän eri lailla...

2018 oli matka ylös hieman hämyistä

2019 mentiin hiukkasen selkeämmissä maisemissa

2018 Näkötornin juurella

2019 oli asteen verran värikkäämpää

2018 huipulla tuuli hurjasti (mun kaulassa ollut huivi todistaa sen)

2019 puhurin sijaan lämpöinen tuulahdus hiveli pintaa.

2018 Maisema tornista.
(Tai no tähän piti kuvitella se maisema...)

2019 maiseman jopa näki!

Katse pohjoiseen!

Eräs nainen tarjoutui ottamaan meistä kuvan huipulla.
Antaessaan kännykän takaisin minulle, hän sanoi ettei ollut varma tuliko kuva.
Rouva oli painanut burst shottia, oli ottanut 94 kuvaa putkeen.
Totesin kohteliaasti, että eiköhän joku näistä sadasta ole hyvä.

On tämä maisema vaan komea.

Pimeän laskeuduttua tuijotimme telttapaikalla pulsunuotiota ja kuuntelimme suomalaisia klassikoita. Leevi and the Leavingsin ikihitit lämmittivät mieltä ja veivät muistoissa takaisin Lukio vuosiin. Illan ehdoton voittaja oli kuitenkin Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan muodostaman Trio Erectuksen Tampere biisi. Se jos mikä, sai pintaan koti-ikävän. On se Tampere vaan niin hiano paikka Nääs!