Ensimmäisen kosketuksen aiheeseen nimeltä joulu, saimme, kun Äidin kummityttö Jessica kävi meillä kylässä Marraskuussa. Jos joku olisi 20v sitten iskenyt minulle käteen kristallipallon ja näyttänyt, että jonain päivänä se pikkuinen tyttö, jota niin usein vahdin, olisi työharjottelussa YK:n päämajassa New Yorkissa ja tulisi vierailulle luokseni Dallasiin, en olisi uskonut kapistusta. Mutta siinäpä tuo elämän suola juuri piileekin, odottamattomissa tapahtumissa. Jos saisimme kurkistuksia omaan tulevaisuuteemme, todennäköisesti emme uskoisi niistä puoliakaan.
Grapevine, hurmaava pieni kaupunki historiallisine Main streeteineen, on antanut itselleen tittelin Christmas Capital of Texas. Luonnollisesti roudasimme vieraamme sinne. Jos itse suunnittelet samaa, pieni varoituksen sana; jos eksyt Grapevinen visitor centeriin varaudu, että infopisteen mummelit pitävät sinua panttivankinaan vähintään puolen tunnin verran. Mistä se johtuukin, että eläkeläisillä ei koskaan lopu puheenaiheet kesken? Mummeleiden elämäntarinan ohessa saimme alennuskupongin paikallisen Gaylord resortin vuosittaiseen jääveistosnäyttelyyn. Kuponki-Almana päädyimme sen myös käyttämään.
 |
| Terveisiä joulupallosta! |
 |
| Mitäs me tontut... |
 |
| Grapevinen visitor center oli vähän koristeltu. |
Jäämailmassa lämpötila on -13c. Tuo mainitaan miljoonassa eri paikassa. Niin nettisivuilla, lipuissa, paikan aulassa, esittelyvideossa jonka katsot ennen tilaan siirtymistä, vähintään kolmessa eri kyltissä, jotka joudut lukemaan ennen kuin saat vetäistä lainatoppatakin päällesi ja lopulta astua kylmyyttä huokuvaan maailmaan. Silti saimme kuunnella jäämailmasta poistuessamme, kuinka yksi äiti huusi ja haukkui työntekijä parat lyttyyn, kun kukaan ei kertonut hänelle, että siellä on kylmä ja hänen lapsensa itki hysteerisenä kun oli niin jäässä. Mitä nämä urpot oikein kuvittelevat? No varmaan, että jää säilyy kiinteänä helteessä. En epäile etteikö yksi sun toinen paikallinen painele paikalle shortseissa.
 |
| Tämän vuoden teema jäämaailmassa oli Petteri Punakuono. (Kyllä! Kaikki kuvassa näkyvä on jäätä! Niin paitsi nuo kaksi hehkeää äärimmäisen rumissa lainatoppatakeissa poseeraavaa neitokaista...) |
 |
| Ööö... mun pipo oli just kun noilla tontuilla. Sovin joukkoon. |
 |
| Päästiin laskemaan jäästä tehtyä liukumäkeä. Totta kai piti vetää pari kertaa! |
 |
| On se ihmeellistä, miten tämä kaikki on veistetty jäästä! |
 |
| Jäätävä pukki ja pari poroa. |
 |
| Jäämailman lahjatavarakaupassa oli harvinaisen nasevia koristeita. |
 |
| Mukit kertovat totuuden. |
 |
| Lisäsin nimeni kilttien listalle. |
 |
| Gaylordin Resort oli vähän laittanut joulukoristeita... |
 |
| Koristukset senkun paranee... |
 |
| Nutcraker ihailee 2000 joulutähteä, 2 miljoonaa valoa, 75 joulukuusta, 15 000 joulukoristetta ja 1,7 km kuusiköynnöstä. |
 |
| Mä löysin peuran. Otettiin kaverikuva. |
 |
| Pirkkaniksi: Jos et halua havunneulasia kotiisi, voit tehdä kuusen tequilapulloista. |
Työpaikkani piti joulunalusviikolla henkilökunnalleen pikkujoulut. Suomalaisella asteikolla mitattuna tilaisuus oli täysi farssi. Se pidettiin oman firman tiloissa ja kesti kolme tuntia. Tai no käytännössä kaksi, koska melkein kaikki häipyivät paikalta kahden tunnin jälkeen. Tarjolla ei ollut sen enempää ilmaista kuin maksullistakaan viinaa, eikä siten kehittynyt noloja tilanteita eikä yön pikkutunneilla kuultu hämäriä ehdotuksia, joita väki olisi voinut seuraavana päivänä naama punaisena töihin tullessa katua. Ilmapiiri tilaisuudessa oli niin jäykkä, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Kukaan ei halunnut keskustella keskenään, porukka koitti istua niin hajanaisissa pöydissä kuin mahdollista, eikä se, että väki sai tuoda oman paremman puoliskonsa mukanaan tehnyt tilaisuutta yhtään letkeämmäksi. Ruokaa oli tarjolla, mutta omasta mielestäni mikään ei maistunut oikein miltään. Niin paitsi jälkiruokapöydän kakut, jotka kaikki maistuivat sille, että niillä olisi voinut vetää sokeriöverit. Tilaisuuden ainoa valopilkku oli arpajaiset, jossa tarjolla oli langattomia kaiuttimia, televisioita, Kitchen Aid monitoimikone, Applen kello ja muuta teknologiaa. Jokainen työntekijä sai valita, mikä vempain eniten kiinnosti ja pudottaa arpalipukkeensa siihen kulhoon. Lisäksi saimme sokkona vetää kirjekuoren, jonka sisältä paljastui erilaisia yllätyksiä. Omani oli yhden yön majoitus Arlingtonin Sheratonissa aamupaloineen. Staycation, here we come!
 |
| Firman pikkujouluissa pääsi koristelemaan oman pipariukon. Tuoreeltaan kaveri näytti näin tyylikkäältä. |
 |
| Seuraava päivänä kaveri näyttikin samalle, kuin suomalaiset oikeiden pikkujoulujen jälkeen |
 |
| Jos tälläistä tavaraa olisi ollut kemuissa tarjolla, olisi varmaan ollut vähän hilpeämpi fiilis niissä kekkereissä. Just saying... |
 |
| Hotellin joulusomistuksen suunnittelija ei ollut mun suosikkihenkilöni. Minusta nämä "joulukoristeet" muistuttavat lähinnä masentavaa marraskuista suomalaista metsää. |
 |
| Onneksi joku iloinen asiakas oli ollut kanssani samaa mieltä koristeista. Eräänä aamuna löysin tämän pienen lisäosan, joka oli ainoa väriä tuova punainen ilopilkku somisteissa. |
Ajattelematta sitä, miten suuri kulutusjuhla joulu amerikkalaisille on, poikkesin ostoskeskuksessa muutama päivä ennen joulua. VIRHE! Pytingissä oli pahempi kaaos kuin suomalaisella vapputorilla. Väki oli toki vähemmän kännissä eikä kukaan oksennellut kengille, mutta ahtaanpaikankammo ja himo tökkiä ihmisiä kyynerpäällä kylkeen siinä siltikin iski. Kassajonot olivat sen pituiset, että omaa vuoroa odotellessa olisi ehtinyt lukea Sinuhe Egyptiläisen ja puolet Kalle Päätalon kirjasarjarjoista. Kyllä minä päätäni pudistelin ihmetellessäni ihmisten kärsivällisyyttä. Aikamoinen Afrikan Tähden veroinen ostos olisi tarvinnut tulla vastaan, jotta minut olisi saanut niiden jonojen perälle asettumaan. Kiroten typeryyttäni eksyä ostarille noin lähellä joulua, kiersin paikan ympäri kuntoilumielessä ja painelin nopeasti ovista ulos. Ihmisen muisti on lyhyt. Ei epäilystäkään, ettenkö tule tekemään samaa virhettä ensi vuonna uudelleen.
 |
| Tälläiset oli varmaan monella fiilikset jouluostoksilla siinä ruuhkassa. |
 |
| Kuinkahan moni osti itselleen joulukakan? Mä en oikein ymmärrä näitä trendejä... |
 |
| Olisi ollut myytävänä Tatulle naseva uusi pikkutakki... Mutta kun ei jaksanut jonottaa... |
Haimme Tatun kanssa joulufiilistä käymällä paria päivää ennen suklaakalenterin loppumista hoilottelemassa kauneimpia joululauluja kirkossa. Tiedän, tuossa lauseessa on kaksi asiaa, jotka eivät kohtaa. Minä en laula, enkä käy kirkossa. Mutta näin vierahilla mailla, sitä kummasti tuntuu kivalle kokoontua muiden suomalaisten kanssa yhteen Pyhien henkien päämajaan kunnioittamaan perinteitä. Säestyksestä vastasi Jean Sibeliuksen lapsenlapsenlapsi ja muutama muu paikallinen Dallasin suomalainen. Tilaisuus pidettiin vallan somassa pienessä Luterilaisessa kirkossa, ja jälkipeleissä pääsi ostamaan mukillisen kuumaa glögiä.
Tänä vuonna jouluhoilotusten lomassa ohjelmassa oli myös tiernapojat, tuo kouluvuosien joka jouluinen pakkopulla, jossa kuningas Herodes ja Muriaanien kuningas ottavat mittaa toisistaan. En tiedä johtuiko se iän karttumisesta, vai siitä, että oli saanut 20 vuoden tauon Tiernapojista, mutta tällä kerralla nautin showsta. Se tuntui nostalgiselle, ja oudolla tavalla ihanan tutun turvalliselle. Se oli jotain, mikä vei muistoissa takaisin laspsuusvuosien joulujuhliin. Enää puuttui vain se pieni paperipussi, joka juhlien lopussa aina jaettiin. Tiedättehän te, se jonka sisällä oli omena, pipari ja muutama jääkarhu-karkki.
 |
| Tällänen kirkko meillä täällä. Ehkä ensi vuonna muistan jo ottaa kuvan ulkoakin päin... |
 |
| No niin kato lauluvihkokin meillä ja kaikkea! |
Aattoaamuna meidän taloudessamme jaettiin lahjoja kokonaiset 2 kappaletta, molemmat Tatulle. Tuo ei varsinaisesti kerro omasta kiltteysasteestani mitään, vaan lähinnä siitä, ettemme harrasta lahjojen vaihtoa. Okei, okei myönnetään! Toinen Tatun paketeista oli minulta (joulupukin tilauksesta), koska halusin miehelle todisteen siitä, ettemme lähteneet ihan turhaan eräänä iltana puoli väkisin ajamaan Askartelukauppaan, saadessani vimman ostaa tarjouksesta taiteilusetin. Niinpä rakas puolisoni sai kaksi aitoa signeerattua SMH-teosta, jotka olivat todiste siitä, että taiteilusetillä oli todellakin tuherreltu jotain.
No entäs sitten se toinen paketti? Se ei ollut salaiselta ihailijalta, vaan Tatun firmalta. Joskin sen nähdessäni mietin, että olinko tietämättäni harrastanut miehenvaihtoa Kroatialaisen tuttuni Petran kanssa, koska pakettikortissa luki "To Filip"... Oli pukilla mennyt Tatun ja hänen työkaverinsa paketit ristiin, mutta käsitykseni mukaan sisältö oli kuitenkin pysynyt samana. Minua ei tosin olisi haitannut, jos olisi mennyt miesten joulunviettopaikatkin ristiin, sillä Filip vaimoineen vietti joulun Coloradossa lumen ympäröimässä hirsimökissä. Dallas ei ollut läheskään yhtä jouluinen vaihtoehto... Ja mitäkö jännittävää tänä vuonna Tatun firmalta saimme? No kuule 3 purkillista Ruotsalaista Hilloa, enkä nyt tarkoita purnukoiden täydeltä kruunuja. Makuina oli puolukka, lakka ja karviainen. Ehkä ei sinällään pitäisi olla yllättynyt, after all Tatun paikallinen pomo on ruotsalainen.
 |
| Tämän näköistä oli aattona meillä. Paketteja on kyllä kuusen alla, mutta vain somisteina. Tyhjää olivat täynnä kuin asukkaiden päät. |
 |
| Tein sit vähän tällekin joululle punatulkkuja. Ovat vaan nokattomia reppanoita, kun en saanut aikaiseksi ostettua siemeniä siihen hommaan. |
 |
| Vielä viimeinen pakollinen kuva koristeista. Ja kiitos kysymästä, osasin vielä soittaa Ukko Nooan ja Jänis istui maassa biisin. |
 |
| Tässä todiste töhertelyistäni. Veriväripuukyniä on käytetty!! |
 |
| Ruotasalaista hilloa, var så god! |
Vietimme aaton hyvässä kaveriporukassa joulupöydän antimista nauttien. Työpaikaltani kiitospäiväksi saatu kalkkunakin pääsi viimein lämmittelemään uunin syövereihin, kun päätimme tehdä siitä joulusapuskaa.
Kuten tapoihin kuuluu, joulupäivänä toistimme mättöruokailun. Tälläkin kertaa saimme nauttia ruoan lisäksi ihanien ystävien seurasta. Harrastin myös teollisuusvakoilua, sillä ystävien luona oli servetit taiteltu niin ihanasti, että oli pakko tutkia, miten ne oli väkerrelty. Ensi jouluna meinaan kylmän rauhallisesti kopioida mallin. On sitä kuule hullumpiakin juttuja kuultu, kuin servetintaittelutaitoilua. Tiedänpä erään nimeltä mainitsemattoman entisen pomon, joka kävi ulkomailla pyyhkeentaittelukurssin, jotta pystyi kotona kulta mussukalle väkertelemään naamanpesuräteistä joutsenia. (Tatu, missä on mun joutseneni!? Ostanko sulle ensi jouluna lahjaksi kurssin?)
Vaikka joulu ei ollut uber magical aikaa, miltä se lapsena aina tuntui (kunnes joulupukki unohti eräänä vuonna lahjat jättäessään ottaa mukaansa mun vaivalla kirjoittaman pitkän kirjeen), olen äärimmäisen kiitollinen näistä ihanista ystävistä, jotka läsnäolollaan tekivät joulusta joulun. Kiitos!
Sen pituinen se joulu 2018.
 |
| Mun joululook oli mahdollisimman yliampuva. Se kuuluu Amerikkalaiseen jouluun. |
 |
| Kuvassa uunin helteessä paahtunut kalkkuna ja taustalla hehkeä kinkku. Ei ollut vegaanijoulu... |
 |
| Laatikot rivissä. |
 |
| Klassinen suomalainen joulujuoma, Napue tonic. |
 |
| No eikö nämä kaverin servetit nyt ole söpöt!? |
No comments:
Post a Comment