Kun joulukalenterin luukuista löytyy pelkkiä antibiootteja...

Nyt se viimein tuli vastaan, kauan pelätty hoitoa vaativa sairastuminen. Tiesin, tämän päivän lopulta koittavan, mutta saihan sitä silti unelmoida, ettei näin olisi koskaan käynyt. Hold your horses, vaikka kuulostankin tarpeettoman dramaattiselta, skitsofrenia tai aivokasvain ei ole vallannut kroppaani, vaan ihan tuiki tavallinen antibiootteja vaatinut flunssa ja silmätulehdus paholainen.

Taistelin pitkään tuulimyllyjä vastaan. Äijä meiningillä uskoin, etten tarvitse mitään lääkkeitä. Siinä vaiheessa, kun jouduin eräänä ei-niin-kauniina aamuna ilmoittamaan työpaikalle, että tämä neiti ei saapuisi vuoroonsa, tiesin, että saattaisi olla aika antaa periksi ja käydä hakemassa poppamieheltä rohdot. Tuossa vaiheessa minusta ei lähtenyt kuiskausta kovempaa ääntä (mies kotona kiitti) ja silmäni olivat verestävät kuin vampyyrilla. Taistelin kuitenkin jästipäänä vielä 2 päivää, ennen kuin heitin lopulta pyyhkeen kehiin.

Suomessa flunssan hoitaminen pois päiväjärjestyksestä olisi ollut helppo nakki, Tuttua reittiä lääkärille ja napit kouraan. Mutta täällä.... niin no täällä sitä sai ensin kahlata välilehti tolkulla vakuutusyhtiön nettisivuja tarkasten, mihin saisi mennä kurkkuaan näyttämään. Ei sitä noin vain marssita mihin tahansa. Tai no voit marssia, mutta saatat saada sydänkohtauksen kun tulee laskun aika, jos et ole ensin varmistanut, mitkä palveluntarjoajat ovat vakuutusyhtiösi "networkissa". Suomeksi sanottuna, minkä puljujen palveluista vakuutusyhtiösi suostuu osuutensa maksamaan.

Selatessani Vakuutusyhtiön listaa heidän hyväksymistään paikoista, pikku präntti osasi kertoa, että palveluiden tarjoajien listaa päivitetään 6 päivänä viikossa. Asiakas ei kuitenkaan saisi tyydyttäytyä siihen turvallisuuden tunteeseen, että hän voi luottaa listassa olevan palveluntarjoajan kuuluvan vakuutuksen piiriin. Asiakkaan vastuulla on soittaa palveluntarjoajalle ja tuplatarkastaa, että vakuutus käy paikassa, ennen kuin hän menee ja tekee laskua. Voi pyhä luoja!! Mahtava tuo "käytä vain näitä palveluntarjoajia" listaus, jos tarvitsee kuitenkin tarkistaa, että voiko niitä palveluntarjoajia todella käyttää. Welcome to America...

Onneksi omaan "kuka raapi kurkkuni auki metalliraspilla"-ongelmaan löytyi helppo vastaus. Minuuttiklinikka. Kuulostaa yhtä hämärälle, kuin missä se sijaitseekin. Paikallisen CVS convenience storen tiloissa. Kuvittele pienehkö sekatavarakauppa, jossa on lisäksi apteekin tiski ja takahuone, jossa päivystää sisar hento valkoinen. Siinä sinulle CVS:n minuuttiklinikka. Samalla kun odottelet vuoroasi, voit pyöriä liikkeessä ja ostaa six packin kaljaa, pullon aurinkorasvaa, muutaman pikkuauton, ja otattaa passikuvat.

Tarkoitukseni ei ollut vähätellä minuttiklinikkaa. Se oli oikeastaan varsin näppärä paikka käydä näyttäytymässä. Sain laitettua netissä itseni jonoon, joten paikan päällä odottelu ei ollut yhtä seesteistä kuin arvauskeskuksen aulassa.

Marssiessani sisään, vastassa oli hoitaja, joka näytti hengityssuojaimessaan aasialaiselta turistilta. Kerroin, kuinka kurkkuni on ollut viikon epäkunnossa. Narisevalla bassoäänelläni totesin, että nieleminen on iltaisin kuta kuinkin yhtä hauskaa kuin piikkipallojen syöminen ja yölliset "perintöä odotellessa" -Kummeli sketsiä muistuttavat yskäkohtaukseni ovat ajaneet mieheni evakkoretkelle vierashuoneeseen. Silmäni eivät olleet enää yhtä tyylikkäät kuin viikon ryyppyputkessa olleella Kreivi Draculalla, mutta mainitsin niiden silti punoittavan ja rähmivän.

Listattua vaivani, valmistauduin avaamaan suuni sepposen selälleen, vastaanottamaan kieltä vasten painautuvan puisen lastan ja sanomaan "Aaaaaaaaaaaaaaa". Olin kuitenkin väärässä. Sen sijaan, että hoitaja olisi ensimmäisenä katsonut kurkkuuni, hän kaivoikin esille pari pakettia testejä ja extra hengityssuojan, johon oli kiinnitetty silmien eteen tuleva muovipleksi. Olin hämmentynyt, enkä vähiten siitä, että hoitaja näytti nyt sille, kuin olisi aloittamassa paloittelemaan ruhoa. Don't get me wrong, suojautuminen pisaratartunnoilta on varmasti tärkeää. En vain ollut koskaann aiemmin nähnyt kahdella päällekkäisellä hengityssuojaimella varustautunutta hoitajaa, jolla oli visiiri silmillä.

Hoitaja siveli testitupolla silmääni ja pitkällä topsintikulla kurkkuani. Muutaman minuutin odottelun jälkeen pikatestien lopputulos oli kaksi negatiivista tulosta ja kaksi hoitajan minulle kirjoittamaa antibioottikuuria. Toinen silmille ja toinen kurkulle. Lisäksi hoitaja oli sitä mieltä, että olisi pitänyt vetää viikon kuuri Zyrteciä ja kortisoni nenäruisketta, jotka molemmat jätin pois ostoslistalta ihan suosiolla. Nenäruiskeet on jo aiemmin testattu, eivät tunnu mulla missään, enkä ajatellut alkaa mitään heinänuhaa helpottavia allergialääkkeitä tavalliseen flunssaan syömään. Myönnetään, tuossa kohtaa aloin itsepäisyydessäni kuulostamaan taas äijältä. Todellinen suomijuntti liikkeellä.

Mitä moinen piipahdus hoitajan huomassa sitten kustansi? Normaali lasku tuosta 15 minuutin käynnistä olisi ollut $200. Itse jouduin onneksi kuitenkin maksamaan vain $20 omavastuun, loppu laskun lähtiessä vakuutusyhtiöllemme. Hyvää joulua vain heillekin!

Uteliaana ihmisenä Googletin minulle määrätyt antibiootit. Ja hämmästykseni oli suuri, kun sain todeta, että samaa tavaraa, millä flunssaani paransin, käytettiin malarian estolääkkeenä ja aknen hoitokeinona. Odotin siis tuon kuurin jälkeen ihoni olevan helkutin heleä ja hyttysten ei niin pelottavia (äläkä nyt muistuta ettei meidän kulmilla ole malariaa...Länsi Niilin virusta on kuitenkin tavattu tämänkin postikoodin sisällä hyttysten levittämänä, eli on varmaan vain ajan kysymys milloin tropiikin muut ihmeet tänne päätyvät.)

Näyttäis sille kuin olisin käynyt ostamassa pikaruokaa,
 enkä suinkaan hakemassa apteekista antibiootteja...

Eivät sitten yhtään isompaa purkkia enää näille muutamlle pikku pillerille löytäneet?

Voi että, katsokaa nyt kun apteekkari on omin pikku kätösin
liimaillut purkin kylkeen varoitustarroja!
Silmätippapullon kylkeen oli kanssa liimattu
punainen tarra jossa luki "For eyes".

Visiittiäni seuraavana päivänä olin jo taas elävien kirjoissa, kiitos antibioottien. Kuurit loppuivat viikko sitten ja olin hyvin helpottunut, kun olo oli taas normaali. On se hassua, miten sitä aina unohtaa arvostaa normaalia olotilaa, pitäen sitä itsestään selvyytenä.

Kului 4 päivää ja 5 yötä. Tunsin taas oloni tukkoiseksi ja vetämättömäksi kuin kello, joka hädin tuskin tikittää. Sitten heräsinkin yöllä siihen, että sain ääneen todeta "Voi rähmä!", silmätulehdus oli tehnyt yhtä toivotun come backin kuin Matti Nykänen keikkalavoille. Peiliin katsoessa takaisin tuijotti Vampyyri Vol 2, tällä kertaa edellistä episodia reippaasti kirkkaamman punaisilla silmillä. Olin valmis heittämään hanskat tiskiin ja tiskin seinään. Minusta olisi ollut jonkin toisen vuoro sairastaa.

No ei siinä mitään, itsepähän olen väittänyt pitäväni rutiineista. Eikun uutta varausta minuttiklinikalle ja tuttua reittiä hoitsun luo. Tällä kertaa paikalla oli kuitenkin eri sisar hento valkoinen kuin viimeksi. Sukunimeni nähdessään, tämä uusi tuttavuus hymähti ja totesi "Ja minä kun luulin, että minun sukunimeni oli vaikea lausua." Holopainen voitti ilmeisesti vaikeudellaan Modebelun.

Hoitaja Modebelu eli vaarallisesti, eikä välittänyt hengityssuojista. Siinä missä edellisellä hoitsulla niitä oli päällekkäin kaksi, tällä ei ollut yhtään. En ehtinyt edes kertoa, miksi olin paikalla, kun hoitaja jo mittasi intoa uhkuen verenpainettani. Okei, kaikilla oli selkeästi omat tapansa.

Lyhyestä virsi kaunis. Lopputulos oli, että lähdin paikalta uusi antibioottitipparesepti kainalossa.  Oletan saaneeni antibiooteissani hoitaja Modebelulta upgraden ja nykyisen tavarani olevan edellistä kuuria tymäkämpää. Teen hienon Sherlock Holmesmaisen päättelyni sen perusteella, että nykyistä tavaraa tarvitsee laitta edeltävää harvemmin (hip hurraa, ei tarvitse enää herätä kahdesti yössä koittaan osua tippapullolla silmään) ja nesteen ovh hinta oli $40 kalliimpi kuin edellisen putelin. Onneksi omavastuu osuus pysyi lähellä edellisen litkun hintaa, joten suurin osa jäi vakuutukselle hoidettavaksi.

Kotiin päästyäni, heittelin menemään kaikki meikkini, aivan kuten tein viikkoa aiemminkin. Ei kai tässä tragediassa voi muuta todeta kuin, että onneksi olen edullisten tavis brändien kuluttaja, sillä muuten voisi alkaa ottaan kukkaron päälle tämä meikkipussin sisällön uusiminen viikon välein. No joskohan ensi viikko olisi jo parempi. Toivossa ainakin on hyvä elää...