Sataa, sataa ropisee, pili pili pom... Ei nyt, mutta maaliskuun ensimmäisenä päivänä kylläkin. Tuota ennen meillä oli hetken poutaa, jota edelsi vähän pidempi, Suomalaista masentavaa kesää muistuttava jakso, jolloin taivaalta tuli sitä pyhää virvoittavaa nestettä 9 päivää putkeen. Yhdeksän päivän virvoituskuuri on aivan liikaa, jos minulta kysytään. Vähempikin H2O riittää...
Dallasin savimaan imukyky oli siis maaliskuun alkuun mennessä ollut jo hetken aikaa koetuksella, kun taivaalliset voimat avasivat jälleen hanansa päiväksi. Jokainen voi näillä spekseillä suorittaa harvinaisen selvän yhteenlaskun.
Joessa vesi korkealla+ maa imenyt minkä pystyy = tulva.
Campion Trail, lenkkielämäni henkireikä, muutti hieman muotoaan tuon sateen jälkeen. Lenkille olisi kyllä päässyt, mutta lähinnä sukelluspuku päällä tai kanootilla. Tuo olisi ollut ihan mahtavan eksoottinen vaihtoehto, mutta kun en omistanut kumpaakaan. Toki olisin voinut kipaista johonkin lähikauppaan ostamaan kaljakelluntaankin käyvän ison donitsirenkaan tai minkä tahansa kelluvan vesilelulautan. Mutta sitten pysähdyin miettimään, mihin ne kaikki lenkkipolun puskissa asustelevat vesimokkasiinit ja muut myrkylliset käärmeet olivat kadonneet tulvan alta. Yhtäkkiä en tuntenutkaan enää tarvetta käydä testaamassa olivatko he pinnan alla odottelemassa jotain, mihin hampaansa upottaa.
Minkä sade kastelee, sen aurinko kuivaa, toisinaan harvinaisenkin tehokkaasti. Se, mikä oli edellisenä päivänä ollut veden alla kulkeva lenkkipolku, oli seuraavana päivänä jo normikunnossa. WHAT!? Joku oli ilmeisest käyttänyt kuivauspuuhissa useamman paketin Luontoäidin omaa, harvinaisen imukykyistä Soft Emboa. En ollut uskoa silmiäni, kun bongasin tuon auton ikkunasta lenkkipolun ohi ajaessamme.
Koska olen harvinaisen kiireinen kotirouva, en millään ehtinyt käydä saman tien räppäämässä kuva-aineistoa kadonneesta vedestä (ei kannata lukea rivien välistä, etten vain saanut aikaiseksi, koska se kuulostaa paljon pahemmalta). Niinpä tässä alla olevaan
ennen ja jälkeen-kuvapläjäykseen on käytetty 1.3. ja 4.3. otettuja kuvia. Voidaan kuitenkin leikkiä, että ne olisi otettu päivän erolla, koska vesi oli siinä ajassa kuitenkin jo häipynyt.
 |
| Lenkkipolkua voi jatkaa hieman kosteammissa merkeissä... |
 |
| No nyt ei tarvi enää kumipukua polulle siirtymiseen... |
 |
| Peilikuvia veden pinnassa... |
 |
| Ei paljon puut enää peilaa.. |
 |
| Sillan voi ylittää uimalla ei vain sen alta vaan myös sen päältä... |
 |
| Nyt näyttää pikkusen normaalimmalle tilanteelle sillalla... |
 |
| Ja ei kun kuntoilemaan lenkkipolun laitteelle! |
 |
| Jaa tältäkö sen tulisikin näyttää... Sama roska kuvan etuosassa edelleen.. |
 |
| Veden keskelle tolppaan on jäänyt vähän heinää... |
 |
| No nyt mailipylväänä toimivasta tolpasta on vähän enemmän näkyvillä. |
 |
| Polkua pitkin uimaan, osa II |
 |
| Nyt uimahommiin saa mennä vähän kauemmas... |
 |
| Vetistä kuntoilua osa II |
 |
| Korret jäi, vesi lähti. |
 |
| Taulun reittikartan näkee näppärästi kuivin jaloin, jos menee taulun taa ja tasapainoilee sen päällä mahallaan ja taivuttaa päätään eteen päin lukien taulua ylösalaisin... |
 |
| Nyt taulun lukeminen on jo suorastaan naurettavan helppoa. |
 |
| Polkuja ja vettä |
 |
| Polkuja ja kadonnut vesi. |
 |
| Kuvittelin aina tuon polun tasamaalle, mutta kappas siinähän onkin pieni mäki. |
 |
| Polku näyttää taas tappavan tasaiselta |
 |
| Tsekkaa vasemman reunan porttia... |
 |
| Portin luona olevilla penkeillä on nyt vähän kivempi istuskella... |
 |
| Tuo vasemman reunan omakotitalo (takapihan aita näkyy) siirtyi hetkeksi järvenranta tontiksi... |
 |
| Se siitä suoraan takapihalta kalastelusta... |
 |
| Vettä |
 |
| niittyä |
 |
| Koripalloa järvimaisemilla |
 |
| Koripalloa niittymaisemilla |
No comments:
Post a Comment