Homman nimihän on se, että olen itsepäinen perus suomalainen juntti, noin niikuin joissain asioissa. Ja joihinkin asioihin lasketaan lääkärissä käyminen. Sinne mennään vasta pää kainalossa. Ennen Dallasiin lähtöä alaselkäni oli ollut 3kk ihan sökönä. Marraskuun puolessa välissä en enää saanut oikein öisin missään asennossa nukuttua eikä asentoa pystynyt vaihtamaan kuin käsivoimin punkemalla kroppaa ylös ja heilauttamalla siten itsensä toiseen asentoon. Se, että olisi normaalisti koittanut kääntää kylkeä tuntui samalle kuin joku olisi puukottanut selkään, eikä vain kuvainnollisesti.
Viittä päivää ennen kuin koneeni oli määrä spurtata Helsinki-Vantaan kiitoradalta kohti Amerikan ihmemaata, otin lopulta hatun kouraani ja myönnyin. Menin lääkäriin. Ainoa lääkärissä käymistä kammottavampi ajatus oli lääkärissä käyminen Jenkeissä, jos tilanne vain pahenisi. Niinpä poikkesin Koskiklinikalla korkeanpaikanlääkärillä tsekkauttamassa tilanteeni. En muuten huijaa, minua hoitanut lääkäri on ollut vuorikiipeijöiden reissuilla korkeanpaikanlekurina. Googletin herran kun aikoja sitten olin edellisen kerran lääkäriaikaa varaamassa. Varmistuksen Googlen antamille tiedoille sain, kun eksyin seuraamaan muutaman jakson telkkariohjelmaa nimeltä Huippujengi, jossa Duudsoni Jukka johdatti julkkiksia sinne jonnekin Etelä-Amerikkalaisen vuoren huipulle. Siellähän se minulle nuhalääkkeitä kirjoitellut lekuri oli televisiossa huoltamassa vuorenvalloitusjoukkoa.
Tyypilliseen suomalaiseen vaatimattomaan tyyliin kaunistelin, että selkä oli ollut huonona kuukauden. Nolotti myöntää kauanko oikeasti olin ollut itsepäinen kivuista kärsijä. Herra lääkäri totesi, että mitäs jos ensi kerralla tulisit vähän aiemmin niin saataisiin helpommin kuntoon. Huoh, tuon kuultuani olin entistä iloisempi että olin hieman pyöristellyt selän oireiluaikaa. Jos lekuri oli tuota mieltä kuukauden oireiluista, olisi varmaan passittanut minut psykiatrille jos olisin maininnut kärvistelleeni 3 kuukautta... Tuliaisina lääkäriltä sain buranaa, lihasrelaksantteja ja lähetteen kiropraktikolle tai OMT-fysioterapeutille 3 kerran kuntoutusta varten. Lähetteen ohessa lääkäri totesi, että kyseiset ammatinharrastajat ovat aikas buukattuja, joten voi olla vaikeaa saada aikaa heti seuraavalle parille viikolle. Tuossa vaiheessa oli kiva muuttua punaiseksi ja todeta, että kröhöm olen poistumassa maasta 4 päivän päästä, joten kauhean sitä paljon pidemmälle en voi aikaa varata.
Sain kuin sainkin aikaiseksi buukattua yhden käyntikerran ennen maastapakoani ja se oikeastaan auttoi. Tyyppi totesi, että minulla on lantio vääntynyt jotenkin vasemmalle taakse ja koitti suoristaa sitä. Toiminto, joka kuulosti hurjemmalle, kuin mitä oli. Koska koko selkärankani alueen lihakset olivat täysin jumissa, herra OMT-fysioterapeutti hieroi niitä, mikä tuntui heti avaavaan tiettyjä lukkoja. Mutta kuten ei tv-shoppisakaan, ei tässäkään tapauksessa tuossa ollut vielä kaikki! Alaselkäni 3 alinta niveltä ovat kuulemma tosi huonoja liikkuvuudeltaan, vaikka ylempi selkäni on järkyttävän notkea. Tuo aiheuttaa ongelmia. Kuorrutuksena kakun päällä, jossain alaselän nivelessäni (en edes enää muista missä niistä) on 60 asteen kulma, kun tavallisesti ihmisillä on 48-50 asteen kulma, joten tuo rasittaa vielä tavallista enemmän selkääni.
OMT-fysioterapeuttisetä teippasi selkäni coolilla teipillä lennon ajaksi. Ainoa kerta, kun selkäni on hyvällä mielikuvituksella näyttänyt sille, kuin siinä olisi tatuointeja. Kiitos teipin, joka oli ihonväristä ja sisälsi pieniä muistia luolamaalausmaisia kuvioita. Sain mukaani myös selänvetreytysjumppaohjeita, mitä minun olisi pitänyt tehdä hereilläoloaikana kerran tunnissa muutaman viikon ajan. Noh arvaa vaan muistinko tehdä... Tunti menee kuule älyttömän nopeasti ja esimerkiksi kaupan vihannesosastolla voi näyttää epäilyttävälle kun heittäytyy lattialle leikkimään Kobramaisia joogauskuvioita. Yhtenä päivänä laitoin ihan tarkoituksella hälytyksen päälle tunnin välein, jotta sain edes yhden päivän tehtyä ohjeiden mukaisesti tunneittain.
Noilla ohjeilla, ilmaston muutoksella ja lihasrelaksanteilla sain selkäni kuta kuinkin kuntoon. Buranaa en tuohon vaivaan juurikaan suostunut syömään, ajatusmeiningillä, että se olisi turhaa kipulääkkeen popsintaa. Välillä joogan, pilateksen tai Coren jälkeen (etenkin selkärangan kiertoliikeiden teon jälkeen) selkä tuli päivän ajaksi kipeäksi, eikä yöllä oikein pystynyt tietyissä asennoissa (kuten vatsallaan) nukkua. Tuo oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, missä kunnossa alkusyksystä olin. Elämä hymyili taas.
Noh, takaisin pääsiäismaanantaihin ja meikäläiseen irvistävänä lattialla. Selkäsärkyni on tehnyt unwanted comebackin, luojan kiitos kuitenkin lievempänä. Liikunta tuntuu välillä auttavan, välillä huonontavan. Mene ja tiedä nyt sitten mikä on oikea ratkaisu. Joka aamuinen rutiinini on vyöryttää itseni ulos sängystä ja raahautua olohuoneeseen joogamatolle venyttelemään selkää, jotta saan päivän käyntiin. Yleensä tuo vetreyttää tarpeeksi, jotta suuremmilta ongelmilta vältytään ennen yötä, jolloin olen taas jumissa. Mahtavaa, can't wait to be 80! Tiedän jo nyt tässä iässä, miltä tuntuu kun ei meinaa pystyä roskaa lattialta nostamaan. Pikkuvanha, monet merkitykset silläkin sanalla...
Selkäni aamuveryttelyn yhteydessä kuuntelin maanantaina televisiosta uutisia. (Kuinka aikuinen mä oon! Uutiset auki heti aamusta...) Lähetys siirtyi Valkoiseen taloon, vuorossa oli suuri traditiospektaakkeli nimeltä Easter egg roll. Presidentti Trump perheineen oli juuri saapunut Valkoisen talon parvekkeelle pitämään puhetta. En voinut vaihtaa kanavaa, en nyt kun tiedän, että tällä hetkellä parasta hupia tässä maassa on seurata kuka administrationin jäsen päästelee suurimpia sammakoita suustaan.
En tiedä, kuinka paljon suomessa media on saanut huvia näistä "What did he just say?" haastatteluista, joita täällä on viime viikkoina ollut. Ensin Valkoisen talon lehdistösihteeri Sean Spicer meni hienosti esittämään melkein yhtä hyvän käsittämättömän mongerruksen kuin Miss Teen USA kisan South Carolinan edustaja 2007. Ja sisältö oli myös ihan yhtä tiedollisesti laadukasta. Herra selitti kuinka edes niin halveksittava henkilö kuin Hitler ei vajonnut käyttämään kemiallisia aseita, eikä hän kaasuttanut omaa kansaansa. WHAT!? Olisko aika painua takasin historian tunnille... Mies huomasi kyllä kesken haastattelun puhuneensa itsensä pussiin, hämmentyi täysin ja kiitteli selvennyksistä, kun toimittajat alkoivat huudella vastalauseitaan. Anteeksipyyntö hölmöistä holokausti möläytyksistä seurasi myöhemmin perässä. Ja tälläisiä henkilöitä päästetään puhumaan julkisesti? No ei se mitään, mitä lehdistösihteeri edellä, sitä presidentti perässä. Kun Yhdysvallat laukaisivat ohjuksensa Syriaan, Trump oli syömässä maailman kauneinta suklaakakkua Kiinan päämiehen kanssa, kuten herra haastattelussaan muisti tuoda esille. Koko haastatteliu tuntui keskittyvän tuon yhden mahtavan jälkiruoan ympärille. Mies oli niin otettu kakusta, että pikkujutut, kuten laukaistut ohjukset jäivät sivurooliin. Ohimennen hän mainitsi, että kesken jälkiruoan hän kertoi Kiinan päämiehelle, että he olivat laukaisseet 59 ohjusta Irakiin. Tuossa vaiheessa reportteri korjasi, että Syyriaan. Trump tuntui edelleen olevan täysin tietämätön omasta möläytyksestään todeten "Yes, towards Syria". Jäin vain miettimään, että kuvittelikohan hän, että ohjukset olivat matkalla Irakiin, joka sattuu olemaan Syyrian suunnalla :D Vasta 4 kuukautta hallintoa takana, ja näistä saisi jo tehtyä worst quotes ever- kirjan.
Tuossa mahtavien asiavirheiden valossa, ei varmasti ole yllätys, että kun Trump selosti pääsiäispuheessaan kuinka tämä oli 139. easter egg roll Valkoisessa talossa, oli pakko ensimmäisenä googlettaa, pitikö fakta paikkaansa. Yllättävää kyllä, piti! Ei ollut kyseessä alternative fact.
En tiedä, kuinka moni teistä on perehtynyt tämän pääsiäistapahtuman historiaan. Nostan itse käteni heti ensimmäisenä pystyyn sen merkiksi, etten tiennyt siitä hölkäsen pölähtämää. Muutaman artikkelin luettuani, voin nyt kuitenkin valehdella olevani viisaampi. Traditio alkoi 1870-luvulla lasten leikkinä Capitol hillillä. Kongressin jäsenet eivät kuitenkaan perustaneet nurmikon pilaavista pikkukakaroista vyöryttelemässä puulusikalla keitettujä munia pitkin pihojaan, joten tekivät mitä osasivat, säätivät lain, jolla saivat potkaistua muksut Capitol Hillin nurmelta pellolle. Isot herrat eivät kuitenkaan ottaneet huomioon, että muksuilla on eräs ominaisuus, joka tavallisesti katoaa iän myötä. Lapset eivät häpeä kysymyksiän, eivätkä he välitä hierarkiasta. Niinpä joukko kursailemattomia kersoja marssi pokalla presidentti Rutherford B. Haysin juttusille Valkoiseen taloon kysymään "Voitasko me tulla leikkiin sun pihalle?" Herra presidentti siihen, että mikä jottei ja niinpä vuodesta 1878 lähtien Valkosen talon pihalla on ollut pääsiäismaanantaina munaleikkejä tarjolla.
Mahdollisuus hengailla valkoisen talon pihapiirissä ei lopulta kiinnostanut enää vain muutamaa munaa vyöryttelevää muksua, vaan myös aikuisia. Homma alkoi paisua aikuisten osalta siinä suhteessa, että Valkoisen talon tarvitsi asettaa helppo ja yksinkertainen ehto "Ei muksua, ei pääsyä!" Ihan kuten Dallasin Legolandiin, Valkoisen talon kekkereihin pääsivät aikuiset vain lapsen seurassa.
Mahtavaa! Arvatkaapas mitäs yritteliäät lapset sitten keksivät? He hengailivat Valkoisen talon portilla paremman viikkorahan toivossa ja kirjaimellisesti vuokrasivat itseään lapsettomille aikuisille, jotta aikuiset pääsivät tutustumaan Valkoisen talon pihapiiriin. Ja kuka sanoi, etteivät muksut muka ole fiksuja?! Vuosi vuodelta väki alkoi saapua portille aina vain aiemmin ja aiemmin jonottelemaan, jotta pääsisivät mukaan tapahtumaan. Tilaisuudesta tuli lopulta niin suosittu, etteivät kaikki mahtuneet enää munaleikkeihin mukaan. Niinpä National Park Service alkoi tulostaa lippuja, joita vastaan pääsi mukaan juhlahumuun. Liput tuli noutaa muutamaa päivää ennen tilaisuutta. Ou well, ongelmia ei tuolla ratkaistu, jonot vain siirtyivät toiselle päivälle, kun innokkaat vanhemmat olivat kuin Star Wars hard core faneja ja tulivat telttoineen ja pokeripöytineen jo edellisenä iltana jonottelemaan lippuluukun aukeamista. Tuohon tuli viimein muutos, kun Obama siirsi jonotuksen historiaan ja siirtyi nykyaikaan luomalla online-lottery järjestelmän, jonka kautta nykyisin on mahdollistaa voittaa paikkansa Valkoisen talon pääsiäishumuun. Niin ellei siiten satu tuntemaan jotain korkealla pallilla paikkaansa pitävää isoa herraa, joille lippuja myös jaellaan, kuten paikallisille kouluille ja hyväntekeväisyysjärjestöillekin.
Tämän vuoden Easter egg roll herätti haloota mediassa jo helmikuussa, kun kekkereissä käytettävien puisten pääsiäismunien valmistaja twiittasi presidentille huomion, että munien tilaamisen dead line alkaa kohta vedellä viimeisiiän, eikä valkoisesta talosta ole kuulunut mitään. Fiksu yritys, tiesi, mitä kautta Pressan tavoittaa parhaiten :D By the way, kuinka sopivaa Trumpin huomioon ottaen on, että lopulta kun tilaukset saatiin sisään, tilattujen munien joukossa ei ollut väriltään vain vaalenanpunaisia, -keltaisia ja -sinisiä, vaan myös kultaisia munia! Munia tilattiin 40 000 kappaletta (vertaa 85 000 kpl vuonna 2016). Tuosta määrästä 18 000 kappaletta meni tilaisuuteen osallistuville annettavaksi ja 22 000 kappaletta Valkoisen talon nettikaupaan myyntiin hintaan $39,95 / 4 munan setti. Kauppa se on katos mikä kannattaa...
Tämä pääsiäisextravaganza on perinteisesti ollut First ladyn yksi suurimmista kunniatehtävistä ja hänen käyntikorttinsa kansalle. Tilaisuutta on perinteisesti alettu valmistella hyvissä ajoin alkuvuodesta, tänä vuonna hommat olivat leväällään vielä pitkälle kevääseen. Tosin who am I to judge, en tiedä härdellistä muuta, kuin mitä olen mediasta lukenut. Puheessaan Trump muisti kuitenkin kiittää vaimoaan järjestelyistä, joita Melania oli kuulemma tehnyt pitkään ja hartaasti, tarkoitti se sitten yhtä tai useampaa viikkoa. Vaimoaan hän saisi kiittää myös siitä, että rouva tajusi tökätä miestään kyynerpäällä kylkeen kansallislaulun aikana, kun herra unohti automaattisesti nostaa kätensä sydämen päälle.
Tuo käden pitäminen sydänmen päällä kansallislaulun aikana on jotain, mikä tähän kansaan on iskostettu syvälle. Ja se saa minut aina vaivaantuneeksi. Jokaisen pelin (laji kuin laji) alussa esitetään aina kansallislaulu ja väki nousee ylös, ottaa lakin päästään, suuntaa asennon kohti lippua ja nostaa käden sydämelleen. Miten tuossa tulisi itse toimia? En ole amerikkalainen, joten tuntuu röyhkeälle tehdä sama perässä (totta kai nousen ja otan lakin päästä, mutta tuo käsi sydämmelle juttu). Toisaalta kun olet melkein ainoa, joka ei niin tee, mietit pitävätkö muut ympärillä sinua epäkunnioittavana, kun jätät käden nostamatta. Pitäisikö joka paikkaan kantaa mukanaan tuota varten I'm a foreigner paita, joka selittäisi, miksi poikkeaa joukosta? Tulen joka tapauksessa jo muutenkin varmaan vielä jossain ei lätkään liityvässä paikassa nolaamaan itseni rääkäisemällä täyteen ääneen "STARS!" kansallislaulun niissä kohtaa, missä tuo sana mainitaan. Starsien pelissä kun on tapana koko hallin yhtyä noiden sanojen kohdalla kuorolaulantaan...
Pääsiäiskuvien puutteessa, laitetaan nyt vaikka kuva aamupalasmoothiesta ja meidän mätsäävistä kahvikupeista (jostain se pitää aloittaa se matka kohti mätsääviä tuulipukuja...)
 |
| Ja eikun blendaamaa vitamiinipommia! |
 |
| No ollaan me aika söpöjä, ihan silikoniset kannetkin ja kaikkea! |
 |
| Takapuolessakaan ei ole valittamista ;) |
No comments:
Post a Comment