Elämää eläintarhassa

Toissa sunnuntaina tartuttiin tarjoukseen ja lähdettiin Pingviinipäiville eläintarhaan. Nyt ei ollut kyseessä mikään Valion mainostempaus, vaan hienosti nimetty 2 kuukauden jakso, jollon Dallas Zoo tarjosi pääsyliput rahapussille sopivaan $7/hlö hintaan.

Jotenkin huomaan aina olevani kahden vaiheilla sen suhteen, mitä mieltä olen eläintarhoista. Toisinaan intoa huhkuen poikotoin niitä, ja niiden niin kamalan pieniä aitauksia. Toisaalta taas eläintenbongailuinto puskee pintaan ja huomaan löytäväni itseni pääkallopaikalta tuijottelemasta aitauksien asukkeja. Kaksijakoinenpersoonallisuushäiriö päällä varmaan...

Hmm... missäköhän se sisäänpääsy eläintarhaan on,
kun on niin pirun pienet kyltit...

SMILE! Säästettiin $16 pääsylipuissa, syytä hymyillä. 

Musta tuli perhonen!

Dallasin eläintarhassa ainakin suurimmalla osalla elukoista tuntui riittävän lääniä ihan kivasti. En nyt lähde sanomaan, että Seeproilla samanlaiset savannit olisi ollut kuin Afrikan villiserkuillaan, mutta toisaalta, ei myöskään ollut Leijonia vaanimassa selän takana puskassa. Ne oli ihan omassa aitauksessaan tien toisella puolella. Stressittömämpi elämä, mutta vähemmän lääniä. Nää on näitä elämän jakamia kortteja, joilla on pelattava.

Päivä oli aurikoinen, mutta aamusta aika kalseahko. Olin varautunut sadalla kerroksella vaatteita, koska olin edelleen hieman flunssainen. Ei sinänsä, ilmankin flunssaa, olisin varmaan ollut satakerrosta päällä kuitenkin... Pitkin päivää lämpötilan kohotessa sainkin sitten strippailla pois kerroksia.

Aloitimme tutkimukset syvästä Afrikasta. Harvemmin sitä on kuvitellut menevänsä savannille pipo päässä :D Nyt tuli sekin testattua. Heti alueen alussa alkoi kuulua kunnon karjuntaa. Se ei johtunut raivostuneesta äidistä, joka koitti koota kasaan ympäri eläintarhaa karannutta kakaralaumaansa. Ihan vain viidakon kuningas, se joka itketti meitä kaikkia vuoden 1994 piirretyssä isänsä kuolemalla, tunsi tarvetta saada huomiota. Urosleijona hulmuavan harjansa kanssa tuli ikkunan eteen kierittelemään nurmelle kuin pieni kissanpentu konsanaan. Toiminto,  joka vesitti täysin tyypin hetki sitten karjunnalla ottaman auktoriteetin.

Gorilla aitauksella törmäsimme yksilöön, joka piti käsiä korvillaan. Huolestuin jo hetkeksi, että oliko raukka paralla kylmä ja korvat jäässä, kunnes näin intialaisen turistilauman ja päättelin vain, että tyyppi ei jaksanut kuunnella niiden mölötystä ja iski kädet korvilleen kuin paraskin nainen, kun sille koitaa antaa kritiikkiä. Gorilla centerin vapaahetoistyöntekijä osasi myöhemmin vesittää tuonkin vastausvaihtoehtoni. Kyseinen yksilö oli kuulemma syntynyt eläintarhassa ja pienestä asti matkinut ihmisten toimintaa. Hoitajat olivat päätelleet, että tyyppi esitti kännykkä korvalla kulkevia turisteja. Hmm.. tosin kuinka usein eläintarhassa on käynyt businessmiehiä, joilla on kännykkä molemmilla korvilla?

Dallasilaisella savannilla tarvii pipon!

Safarivehkeet kunnossa!

"Hei tuu rapsuttaan mua!"

Kiss kiss kiss kisu, kisu, kisuu...

Näyttä sille kun norsu koittas rakentaa hiekkalinnaa.

Kuvassa kolme kirahvi, yksi niistä koittaa esittää tolppaa...

Tässä tarhassa seeprat osasivat nätisti
odottaa jonossa omaa vuoroaan syödä.

"Mä en niiiiin jaksa kuunnella sua..."

"Mitäs mulkkaat? Kyllä isot miehetkin syö salaattia!"

"I like big butts and I cannot lie..."

Tatu poikkes sukukokouksessa :P

Simpassien luo päästessämme oli junioritoimintaa tarjolla. Äitsykkä esitteli kovinkin auliisti poikastaan. Tuli sitten ihan tarkoituksella ikkunan eteen pitään imetyssession. Juu ei ollut huivia peittämässä toimintaa, koskakohan joku kirjottaa tästä suomalaisessa iltalehdessä :D Törmäsimme eläintarhassa Marianiin, Tatun Slovakialaiseen työkaveriin perheineen ja hengailimme heidän kanssaan osan aikaa. Siinä simpansseja tuijotellessa Marian osoitti vauvasimpanssia ja kysyi 8-vuotiaalta tyttäreltään, että oliko siinä hänen pikkusiskonsa kadonnut kaksoisolento? Heh, samanlaista showbisnessmeininkiä oli kuulemma havaittavissa, kuin perheen nuorimmaisessa esiintyjässä.

Täältä me tullaan, tsekkaa mulla on kersa vyötärölaukkuna!

Imetyssessio halilla varustettuna.

Ei kun reppu selkään ja menoksi!

Lintushowssa joku afrikkalainen lentävä olento (hyvin muistan näitä lajikkeita) nappaili ilmaan heitettyjä viinirypäleitä, jotka demonstroivat hyönteisiä. Suht näppärä kaveri oli. Sillä olisi suomessa paljon käyttöä pahimman hyttyssesongin aikaan. Hmm.. liisaisikohan Dallas Zoo sitä lainaan?

Leijonakuningas meininki jatkui, kun löysimme Timonin ja Bumban. Bumballa oli kauneusunet kesken, mutta Timon oli löytäny jonkun tyttöystävän, jonka kanssa istuskeli kannolla treffeillä. Ja kun nämä nykyiset piirretyt nyt suhteellisen hyvin hyödyntävät koko eläinmaailman kirjoa, oli eläintarhassa toki Madagascarin heepojakin paikalla. Rengashäntämakit eivät olleet bilettämässä lempihittinsä "I like to move it, move it..." tahtiin vaan olivat ilmeisesti edellisen illan bileiden jälkimeiningeissä, koska suhteellisen laiskaa sunnuntaiaamun meininkiä oli havaittavissa siinä auringossa löhöilyssä. Pingviinit puolestaan touhusivat minkä ehtivät ja koittivat suikata jokaisesta kameraotoksesta ulkopuolelle.

Bumba päiväunilla.

Timon treffeillä.

" I do NOT like to move it, move it..."

Haa! Sainpas kuvan!

Lintushown penkit oli tehty maitotölkeistä.

Tässä sulle norsujen sukulaisia, Rock Hydraxeja.
Nyt voi sanoa ettei kyllä sukulaisuus näy ihan heti päällepäin. 

Krokotiilifarmilla työskennelleenä,
oli kotoisa olo krokon selässä :P

Kainalot tarvitsevat aurinkoa?
3 eri apinaa oli tässä samassa asennossa tarjoamassa kainalooaan auringolle...

Eläintarhassa oli erilaisia eläintenhoitajien pitämiä lörpöttelyhetkiä, joissa he auliisti kertoivat hoidokeistaan. Osa nyt oli vähän höpöhöpö juttua, mutta paljon mielenkiintoistakin kertyi korvan taakse. Oli hienoa kuulla, kuinka San Diego Zoosta lainassa olevat Koalat ovat itse asiassa Australian omaisuutta. Kaikki eläimistä maksettavat "liisaushinnat" menevät suoraan Australialle koalien ja niiden elinolojen tukemiseen karvapalleroiden kotimaassa. Tai no niin ne ainakin meille väittivät. Tiikeri talkin alussa se raidallinen kaveri, jota kaikki olivat tulleet katsomaan, halusi vain lymyillä piilossa eräässä nurkassa. Tuo tilanne saatiin nopeasti muuttumaan, kun hoitaja heitti kisulle mehujään. Tämä mehujään versio tosin oli, ei K-18 vaan K-ihminen, sillä se oli tehty pakastamalla verta. Tiikeri vetäsi hirveällä loikalla suoraan aitaukseen lentäneen mehujään kimppuun ja siinä sitä tassut ojossa lipoessaan, muistutti pelottavan paljon suloista kotikisua. Ihan olisi tehnyt mieli mennä rapsuttelemaan.

Matelijatalo oli aika kiva, ja hengailimme siellä varmaan yli tunnin. Paikka oli samalla vähän kuin olisi tehnyt "Where's Waldo" etsintätehtäviä, koska monet asukit olivat sen verran hyvin piilossa. Tai sitten vain me tuijottelijat olimme aluksi heille sokeita, kun tyypit osasivat suojaväriensä avulla piiloutua kuin parhaimmatkin sissit. Voin heti tunnustaa, olisin tallannut muutaman käärmeen päälle, jos ne olisivat metsässä vastaan tulleet tuollaisissa olosuhteissa.

Matelijatalossa oli myös erillinen albiino-osasto, joka oli nimetty veikeästi Ghosts from the bayou. Siellä sitä oli valkoista käärmettä ja liskoa ja alligaattoria. Tuon viimeisen hammasveikon kohdalla tuijotin otusta epäuskoisesti ja pohdin kuumeisesti oliko se muka oikea vai vain muovinen luomus. Tajusin kuitenkin oman typeryyteni. Joo muovisia eläimiähän ne täällä eläintarhassa harrastaakin. Tämä oli ihan yhtä älytön kysymys, kuin mitä Melbourne Aquariumissa minulle aikoinaan esitettiin Star gazereiden kohdalla. Nuo rumat pohjahiekkaan hautautuvat kalat olivat lähes aina liikkumattomina akvaariossaan, vain silmät vähän pohjahiekan päällä möllöttäen. Kerta toisensa jälkeen turistit tulivat kysymään, "Are those dead?" Teki vain mieli näsäviisaasti vastata, että "Joo, me sitten tykätään pitää esillä kaikkia kuolleita yksilöitä. Siinä seuraavassa akvaariossa on niitä kalapuikkoja kellumassa..." 

Mitä me tehtiin ennen tikkua, jonka päälle pissammalla sai selville oliko maha kasvamassa ruoasta vai jostain muusta syystä? No me käytettiin kuulkaas Afrikkalaisia sammakoita. Ja kun sanon tässä yhteydessä me, se on yleistävä termi naisista. En laske joukkoon itseäni, eli en ole pissaillut tikkujen päälle, enkä kyllä sen puoleen käyttänyt sammakkoakaan. Mutta 1930-luvulla African clawed frogs oli ihan yleinen (?) raskaustesti. Naispuoleisten sammakoiden takajalkaan ruiskutettiin naisen virtsaa. Jos nainen oli siunatussa tilassa, naisen hormonit saivat sammakon ovuloimaan ja munimaan. Hallelujaa! It's a miracle. Sammakkotesti, jota kutsuttiin Hobgen testiksi oli yllättävän tarkka ja ennen kaikkea paljon eläinystävällisempi, kuin tuota aiemmin käytetyt raskaustestit. Samppeja ennen samaan hommaan hyödynnettiin hiiriä ja jäniksiä, mutta nuo kaverit kun eivät epäonnekseen muni veteen ovuloidessaan, heidän kohtalonsa oli tulla teurastetuksi, jotta tutkijat pystyivät etsimään elukoiden sisäkaluista ovaarisia muutoksia.  Joten jospa me nykynaiset kiitetään sammakoita tieteen eteen tekemästään uhrauksesta ja ollaan äärimmäisen tyytyväisiä nykyaikaisista pahvillatikoissa tulevista tikuista.

Joo tällä albiinoalligaattorilla ei ollut suojavärit kohdillaan.
Pitäisköhän sen muuttaa Antarktikselle? 

Kaveri on selkeesti tyytyväinen lämpölampun alla.

 Taidekuva veijarista nimeltä tentacled snake.

Tässä sitten vähän parempaa passikuvaa kaverin "tuntosarvista"

Tässä Etelä-Amerikkalainen kaveri, jota kutsutaan mata-mataksi
(joka on englanniksi käännettynä kill-kill, tappavaa touhua...)

Mata-matalla oli kyllä kestopepsodent päällänsä :)

Saiskos olla raskaustesti? Tässä siis Afrikkalainen kynsisammakko
(sansun suora suomennos, African clawed frogista...)

Tässä kuvassa on sellasta kuuman kosteaa suihkufiilistä.
Vähän eläinmaailman versio Pete Parkkosen Kohta sataa- videosta :P

Tässä tämä myrkyllinen kaveri vähän selkeämmässä kuvassa...

Pick me! See me! Love me! Joku matelijamaailman wanna be Kim Kardashian.
Liimaamalla itsensä suoraan terraarion ikkunaan, sai varmasti huomiota ja näkyvyyttä. 

Tuijottelin hetken terraariota ja totesin, et tyhjä, vaan lehtiä täynnä.
Sit sain sätkyn kun hiffasin oman tyhmyyteni...

Mutta sen pituinen se toissasunnuntai. Ehkä pääsen tässä parin päivän sisällä jo kertomaan sitten meidän viime lauantaista. Tuun niin tässä blogielämässä live versiota hitaammin perässä :D