Kello kaulassa Suomen maalla

Tunnustan! Käväisin Suomessa elokuussa. Jos tunnet nyt itsesi petetyksi, koska en koodannut, lähettänyt kirjekyyhkystä tai tehnyt savumerkkejä kertoakseni sinulle saapumisestani, olen äärimmäisen pahoillani. Asiasta ei kovinkaan moni tiennyt ja siihen on yksinkertainen syy: Minulla ei ollut tällä visiitillä aikaa sosiaaliseen elämään. Tämä oli Amerikan vuosieni ensimmäinen "Asioidenhoitoloma". Liput ostettiin parin viikon varoitusajalla, enkä ehtinyt viettää kuin 9 päivää kotimaan kamaralla. Ohjelmassa oli vanhan vuokralaisen hyvästelyä ja uuden vuokralaisen vastaanottamista. Tämän asukaidenvaihto-operaation yhteydessä revin asunnossani yhdestä huoneesta tapetit irti ja hankin uudelle asukkaalle neutraalimmat seinään laitettavaksi. Käväisin myös lääkärikäynnillä, tyhjensin vinttiäni, leikkautin hiukseni, sävytin hiukseni, kävin suorittamassa kummitustätihommia nimiäisissä ja ehdin viettää muutaman päivän aikaa rakkaiden lähiperheen jäsenien kanssa. Tämän kaiken aikana hoitelin vähän työhommia 8 tunnin aikaerolla Amerikkaan. Nukkuakin koitin jossain välissä ja järkytyin, kun Jetlagia ei tällä reissulla tullutkaan! Kerta se on ensimmäinenkin, ehkä uupumus kuittasi jetlagin.

Destination Finland

Neiti Turkoosi matkalla nimiäisiin.

Olipas ihana nähdä vanhaa ystävää, joka siinä rupattelun ohessa teki Röllipeikon kutreista taas edustuskelpoiset.

Ja tapettia lähtee! Kai sitä vähän remppahommaa ehtii aina yhdellä visiitillä suorittaa...

 
Näin lyhyt pikapyrähdys ei olisi ollut missään muotoa järkevä, ellei Finnair olisi alkuvuodesta tehnyt kerrankin jotain järkevää. Heidän suora lentonsa Dallasista Helsinkiin, onko olemassa mitään parempaa? Väitän, että ei. Jos tällainen mahdollisuus olisi ollut tarjolla jo aiemmin, elämäni olisi ollut viimeiset 9 vuotta huomattavasti helpompaa. Kauhukseni huomasin lennolla oikeasti nauttivani lentokoneruoasta. Aamiaismunakasta olisin voinut syödä vielä toisenkin annoksen. Henkilökunta ei edes etäisesti muistuttanut samaa Finnairin sakkia, jotka edellisillä lennoillani ovat elämäänsä tylsistyneenä talsineet käytäviä kärryjensä kanssa. Kaikki olivat todella huomaavaisia ja aurinkoisia. Mitä ihmettä tässä maailmassa on oikein tapahtumassa!?

Siinä se Finnairin menopeli komeilee Dallasin kentällä. 

 
Ihmiset aina valittavat, kuinka heillä on kamalat appivanhemmat. En tiedä, mistä he puhuvat, sillä itse voitin appivanhempienlotossa Jackpotin. Nämä rakkaat ihmiset ajaa hurauttelivat Helsinki-Vantaalle minua vastaan ja pääsin viikonlopuksi viettämään heidän kanssaan laatuaikaa mökille Näsijärven rannalle. Mitä tein ensimmäisenä päästessäni perille? Kävelin pihalle ahmimaan mustikkapuskista välipalaa. Ette uskokaan kuinka onnellisia te suomalaiset olette näistä metsän villeistä marja-antimista. Jos mustikat olivat alkupala, pääruokana oli pöydässä odottamassa anopin tekemiä poro-pekoni pyöryköitä ja perunamuusia. Ai NAM NAM! Kyllä se Pukin Petteri maistuu aina yhtä hyvälle. Vatsa täynnä pääsi vuoden tauon jälkeen testaamaan saunaa ja lepuuttamaan jäykkiä jäseniään paljuun. Oi sitä iloa. Näsijärven aaltoihin uskaltauduin pienellä pakolla, mutta pulahdus tuntui Texasilaisesta lähinnä avantouinnille.

Prioriteetit kunnossa; heti ensimmäisenä Tampereelle päästyä mustikkapuskiin välipalalle!

 

Poropyöryköitä, maistuis varmaan sullekin!

No on se Suomen kesäilta nyt nätti. 

Sit paljuillaan! Rentoutuminen sallittua!

Mikä ihana aamu, uudet villasukat ja lakritsi jogurttia.

Tatun majaillessa Suomessa melkein nelisen viikkoa heinä-elokuussa, mies nautti Suomen vilpoisista säistä. Herran palatessa Texasin helteisiin, lähdin itse melkein läpystä Suomeen ja haaveilin tihkusateesta ja alle 20c lämpötiloista tämän Texasin helvetillisen kuuman kesän jälkeen. No tasan eivät taas menneet Nallekarkit. Helteet olivat tehneet mukanani comebackin. Ja minä kun luulin pelkillä käsimatkatavaroilla matkatessani, etten olisi pystynyt Texasin lämpöä laukkuuni mukaan sulloa.

Toivottavasti ensi vuonna pääsen ajan kanssa käymään, jotta on aikaa myös oikealle lomalle. Ei tuo sekuntikello kourassa läpijuostu piipahdus oikein anna tunnetta, että on käynyt Suomessa. Onneksi muutama lyhkäinen hengähdystauko sallittiin, joiden aikana ehti haahuilla Citymarketin ja Prisman hyllyjen välissä ihailleen Suomalaisia tuotteita ja jumalattoman halpaa ruokaa. Ikinä en ajatellut toteavani, että Suomessa on jokin halpaa, mutta kyllä kadehdin niitä Lidlin kuittikoneesta pihalle tulostuneita kassakuitin loppusummia. Ainoat reissun social callit olivat lounastreffit kaverin kanssa Aurajuustorullakebabin ääressä maailman parhaassa kebab paikassa Evinissä sekä ystävän kanssa tehty lenkki Kangsalan Harjulla lapsuusvuosien maisemissa. Siinä sitä muisteltiin, millä kohtaa pururataa meinasi usko loppua pakollisissa kammottavissa vuosittaisissa ala- ja yläasteen hiihtopäivissä.

Lapsuusvuosien maisemissa.

 

Joku muukin oli käynyt mustikkapuskissa...

Tunsin pientä syyllisyyttä siitä, etten ehtinyt viettää aikaa omien vanhempieni kanssa. Ratkaisin tämän ongelman sillä, että mukanani Dallasiin ei lähtenyt vain matkalaukkuni (älkää nyt kuvitelko, että Suomesta päin enää pystyisi pelkillä käsimatkatavaroilla matkata) vaan myös vanhempani. He pääsivät kolmeksi viikoksi nauttimaan pidennetystä kesästä näissä yli 30 celsiuksen helteissä. Mutta se onkin jo sitten ihan eri tarina.