Uitettu Dallas

Luontoäiti selkeästi luki edellisen blogitekstini ja avasi hanat. Vastapainona paahdetulle Dallasille, tulee nyt uitettu Dallas. Ei pääse olemaan tylsää, kun vedetään ääripäästä toiseen. Kunhan nyt ei lunta vaan alkaisi seuraavaksi sadella.

Touko-, kesä-, ja heinäkuussa rikottiin kuumuus ja kuivuusennätyksiä. Elokuu ei halunnut jäädä edeltäjiään huonommaksi, ja halusi erottua joukosta. Elokuu on ollut sateisin sitten vuoden 1915, jolloin taivaalta tippuvan nesteen määrä johtui rannikolle iskeytyneestä hurrikaanista. Tänä vuonna ei ole hurrikaaneja näkynyt, mutta vettä on tullut 271mm verran. Eihän tuo nyt välttämättä paljoa kerro, mutta kun sitä vertaa normaaliin elokuiseen keskivertoon Dallasissa, joka on 47mm, niin erottuuhan se nyt "edukseen". 

Luonnollisesti kesän ajan hyvin paahdettu maa ei ole ollut saman tien kuin pesusieni. Paikka sun toinen on tulvinut ja autolla ajelu on ollut toisinaan hyvin mielenkiintoista lätäköiden kiertelyä. Ruskea nurmikkomme alkaa näyttää elonmerkkejä ja hassuja vihertäviä ruohotupsuja on puskenut esiin sieltä täältä. En tosin ole uskaltanut käydä tarkemmin kyyläämässä, ovatko ne oikeaa ruohoa vai joku villiintynyt rikkaruohopöheikkö.

Viime viikolla olin yhtenä iltana kykkimässä etupihan puun juurella kaatelemassa ämpäriin satanutta vettä ison Hollyn juurelle. Hetken päästä tuli tunne, kuin joku olisi tuijottanut minua. Naapureita ei näkynyt pihalla, enkä usko yksityisetsivän olevan kiinnostunut toimistani. Näin ollen kohotin katseeni ylös puuhun ja bongasin syyllisen. Kas vain, rottakäärmehän se siellä koitti esittää oksaa ja tsekkaili mitä touhuilen.  Tässä kohtaa muutama henkilö olisi saattanut pinkaista kirkuen karkuun, mutta itsehän vain aloin lörpötellä kaverille ja totesin, että hän on hyvin tervetullut hengailemaan pihapiirissä, kunhan muistaa popsia poskeensa kaikki vastaantulevat jyrsijät ja aloittaa mieluiten oravista. Luikertelijan turvallisuuden nimissä toivon, ettei kaveri eksy naapureille, koska kaikki eivät ole välttämättä ihan yhtä myötämielisiä näitä orgaanisia tuholaistorjuntapalveluita kohtaan.

Kaveri kuin oksa.

Ja kun nyt näihin piha-asukeihin päästiin, niin voin hyvin varmaan esitellä teille Buddyn. Tämä sulo-, ei niin siloposki  kaveri on Texas Spiny Lizard. Elettiin kevättä kun tajusin, että kaveri oli kotiutunut takapation piha-arkun taakse. Ensitapaaminen oli melkein väkivaltainen, koska meinasin kävellä kaverin päälle. Ei kovin kohteliasta, sietäisin hävetä.  Auringon säteiden sihtautuessa takapatiolle, Buddy oli tullut lämpöiselle pihakivetykselle loikoilemaan. Minä painelin takaovesta pihalle, enkä tajunnut katsoa jalkoihini. Onneksi kaverin refleksit olivat nopeat ja säpsähdin siihen, että joku viipotti jalkojeni välistä talon seinän viereen puutarhavälinearkun taakse. Tuosta lähti liikkeelle yhteistaival, josta olen hyvin iloinen. 

Buddy on nyt jo niin tuttavallinen, että saattaa tulla tuijottamaan illanviettoa kukkaruukun reunalla hengaillen. Toisinaan se vahtii meidän pallogrilliä ja antaa sinun kaikessa rauhassa laittaa tuolisi sen viereen kun menet aurinkoa ottamaan. Kesäkuussa poikenneet Suomivieraat saivat hyviä tarinoita mukanaan vietäväkseen, kun bongasi vuoroin Tatun vuoroin minut juttelemassa takapihan asukille. Buddysta on tullut varsinainen hurmuri, joka voisi kohta varmaan perustaa omat lärvikirjasivut faneilleen. Voisin laittaa tähän Buddylle sopivan profiilikuvan.  

Buddy hengailemassa takapation kukkaruukussa.