Olipa kerran talvimyrsky, päivä 4. " Helsinki, tuutko jo hakeen tän sun sääsi pois..."

 Torstai 18.helmikuuta.

Aivan kuten radiossa loppuun soitettu biisi, neljäntenä päivänä lumi ja kylmyys alkoivat menettää hohtonsa. Vesihanojen vahtiminen alkoi tuntua työlle. Jokaisen sihinän ja kolahduksen kuuntelu mahdollisena putkien poksahtamisena alkoi rasittaa. Ihmisten "tunnetko ketään putkimiestä / Mistä löydän talostani päävedenkatkaisijan?" kysymykset kotikaupungin Facebookryhmässä turruttaan, pipo kiristään ja toppatakki tuntua tunkkaiselta. Aloin vahvasti epäillä olisiko minusta enää koskaan asumaan Suomessa. Hoin seurusteluaikanamme vuosi tolkulla, ettei Tatu enää osaisi asua Tampereella, vaikka mies aina 3 kuukauden välein uskottelikin olevansa palaamassa. Nyt huomasin itse olevani samassa venessä, ilman airoja, pelastusliivit hukassa.  Damn Texas, what are you doing to people...

Koska meillä oli lunta, jotain siitä täytyi tehdä. Tein uhrilahjan. Ei ehkä se perinteisin lumiveistos, mutta käytännöllisin. Avaan hieman taustaa. Minulla on ollut harhakuva, sekä jyrsijöistä että puista. Suomessa aina hoettiin, kuinka tammi on hidaskasvuinen jalopuu. Joo ei sen Amerikkalainen serkku vaan. Meidän takapihan tammen jälkikasvu on kyllä saanut sen luokan kasvuhormoneita, että pituutta tulee ennätysvauhdilla, eikä kasvualustallakaan ole niin väliä. Ihan sama mihin sen terhon lykkäät, sieltä se kasvaa. Jos ei maahan pommin lailla putoilevia terhoja keräisi samaa tahtia kuin eläkeläiset pantillisia tölkkejä Vapun jäljiltä, takapihamme  muistuttaisi keväällä tammiversiota Amazonin sademetsästä. Niin ja se harhaluuloni Oravista? Tiku ja Taku roudasivat Aku Ankassa aina terhonsa puunkoloon varastoon, odotin siis tätä tapahtuvaksi. Mutta ei! Meidän pörröhäntäkaverit ovat töissä jossain helkutin maansiirtofirmassa ja kaivelevat joka kukkamaan auki terhojenpiilotteluoperaatoissaan. Takapihamme näyttää toisinaan samalle kuin reikäjuusto.

Mutta takaisin Voodoo keikkaani. Väänsin lumiuhrini tammen juurelle maksimoidakseni loitsuni. Lumiuhri sai päähänsä terhosta tehdyn baskerin ja sen eteen laskettiini oksallinen demonisia terhoja. Tällä hyvin aikuismaisella ja järkiperäisellä eleellä koitin manata tammea, jotta loppuvuonna tulisi edes 20% viime vuotta vähemmän terhoja Oraville piiloteltaviksi.  Onnistumisprosenttini jää nähtäväksi, raportoin siitä sitten loppu vuonna. 

Lumiuhri ja turhauttavat terhot.

Siinä lumiuhria vääntäessäni, takapihan naapuri huuteli aidan yli, että voitaisko me soittaa Helsinkiin ja käskeä niitä hakemaan säänsä takaisin. Hän ei ollut ainoa, joka oli sitä mieltä, että talvikeli voisi painua sinne, mistä oli tullutkin.Texasin senaattori sai tuulesta ja tuiskusta tarpeekseen ja lähti perheensä kanssa talvea pakoon Meksikoon. Muuten hyvä idea, mutta kun osavaltiosi on keskellä kriisiä, äänestäjät eivät ehkä katso hyvällä sitä, että nostat kytkintä ja lähdet sotkua pakoon. Herra senaattori tajusi tämän siinä vaiheessa, kun mediahelvetti rävähti seuraavana päivänä käsiin ja perhe palasi häntä koipien välissä ensimmäisellä lennolla Cancunista Houstoniin. Televisiossa setä selitteli, kuinka hän ennen lähtöä mietti, että reissu on huono ajatus, mutta läksipä silti. Tähän kohtaan sopisi suomalainen perinnesanonta; "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä." Koomisintahan tässä kuviossa on se, että tämä samainen senaattori oli aikoinaan twiitannut, että uskoo ilmastonmuutokseen sinä päivänä, kun Texas jäätyy (I believe in climate change when Texas freezes over). No kappas kuinka pääsikään käymään! Jotenkin silti epäilen, ettei meillä ilmastonmuutoksen tieteellisyyden hyväksyjillä ole tämän talvimyrskyn jälkeen joukossamme yhtä uutta Texasilaista kannattajaa.

Meillä sytytti paremmin kun Texasilaisella Senaattorilla.

Sähkölaskut, eihän ne koskaan kivoja ole, mutta siinä vaiheessa kun sähköllä on enemmän kysyntää kun mitä on tarjontaa saatavilla, ei kannata olla pörssisähkösopimusta. Tämän oppi aika moni Texasilainen tänä talvimyrsky- energiakriisin aikana. Parhaimmillaan kilowattitunnilta veloitettiin $9000. Se on oikein mukavan rapsakka hinta sille, mikä on tavallisesti maskanut noin 7 senttiä. Snowmageddonin jälkeen ihmisille kolahteli postiloorasta $17 000 sähkölaskuja, joista tarinoitiin kyynelsilmin Kymppiuutisissa. Luojan kiitos meillä ei ole moista sopimusta. Kiinteähinta on mulle ihan osuva, nyt ja tulevaisuudessa. 

Energialähteistä puheenollen, Ford pyysi Teksasin autoliikkeitä lainaamaan uusia F150 Truckejaan sähkökatkoksistä kärsiville ihmisille. Miksi? Koska niissä on onboard power source, eli jonkinlainen sähköpistoke, johon voit työntää töpselin. Ihmiset siis pystyivät vetää autoista jatkojohdoilla virtalähteen kotiinsa ja sitä kautta käyttää lämmityslaitetta, kahvinkeitintä jne... Truck yeah!! That is so Texas...

Luonnollisesti tämä Texasille oudohko sääilmiö korosti ihmisten luovuutta. Yksi firma alkoi painaa ja myydä Dallaska paitoja. (Dallas+Alaska = Dallaska, get it?)  Toinen kaveri vääntään vitsejä; 

Year 2020-Learn to stay home. 

Year 2021- Same, but now let's test your survival skills. 

Paras lärvikirjassa vastaan tullut julkaisu oli kuitenkin tiivistelmä tiedotuksen etenemisestä viikon aikana. Ajatus oli mielestäni hauska. Olen tuolta pohjalta muokannut aiheesta oman versioni, Elämän eteneminen a la  Snowmageddon:

Talvimyrsky on tulossa! Käännä lämmitys kovemmalle, vähintään +72F ja avaa allaskaapit, jotta putket saa lämpöä. Jätä hanat tiputtamaan, jottei putkesi jäädy, poksahda ja rasita siten vedenjakelujärjestelmiä.

…muista kuitenkin säästää vettä, koska tällä hetkellä on ongelmia vedenpaineen ja välineistön kanssa vedenjakelujärjestelmissä.

… vedestä puheenollen, sun kannattas muuten varmaan keittää se ennen juomista, pikku ongelmia vedenpuhdistamoiden kanssa nääs…

…tosin tällä hetkellä on sähkökatkos, joten et paljon keittele ellei sulla ole kaasuhellaa…

…Ai niin, mutta kaasuakin pitää säästää! Siitä on kato kanssa pulaa, kun Texas ei hoitanut kaasuputkien tai välineistön talvehtimista…

…Pulasta puheen ollen, jos satut olemaan lottovoittaja ja sulla on vielä sähköt, unohda edelliset suositukset ja madalla talosi sisälämpötilaa max 66 fahrenheittiin, koska sun tarvis osallistua näihin energiatalkoisiin, paikkaillaksesi tätä valtavaa vajetta, johon Texas ei varautunut…

…Tosin ei hätä ole tämän näköinen, jos sulla ei ole sähköä ja talosi muistuttaa Frozenin Elsan palatsia, voit ajaa lähimpään warming centeriin lämmittelemään ja latamaan puhelintasi.

…Otathan kuitenkin huomioon, etteivät  tiet ole tällä hetkellä turvallisia ajella, joten ethän lähde kotoa mihinkään…

… jos nyt kuitenkin uhmaat kohtaloa ja lähdet reissun päälle, tsekkaa netistä missä on sinua lähin warming center (ja muista maski! Me eletään edelleen pandemian aikaa!!)…

…oho, ai niin sullahan on ollut pari päivää netti alhaalla… Koita soittaa internet operaattorillesi asiasta..

… Joskin kannattaa ehkä aloittaa erä shakkia (tai kutoa villapaita) siinä odotusmusiikkia kuunnellessa. Sitä on liikkeellä, että 5 tunnin jonotuksen jälkeen puhelut katkeaa..

…Voi toki olla hyväkin treenata sitä kärsivällisyyttä nettioperaattorin kanssa, koska jos sun putket sattuu räjähtään, joudut todennäköisesti odottamaan ensi vuosituhannelle, jotta saat jostain naapuri osavaltiosta kuutamokeikkaa dollarin kuvat silmissä Texasiin heittämään tulleen putkimiehen niitä korjaamaan

Mutta se siitä, meininki tiedotuksen kanssa oli tosiaan vähän skitsofreenistä ja ristiriitaista. Sellaiseen meninkiin oltiin onneksi ehditty jo tottua edellisen neljän vuoden aikana, kiitos erään valkoisen värisessä talossa asuvan herran. 

Bullzerkin paita oli mielestäni Snowmageddonin paras tuote.

Tämä oli minun taiteellinen näkemykseni tästä talvimyrskystä.

Pakkasjaksolla poksahteli putkia kuin sieniä sateella. Naapurustossamme ei tarvittu pahan ilman lintua kertomaan, kenen taloudessa oli sattunut vesivahinko. Tien varteen roska-autoa odottamaan kärrätyt kokolattiamattorullat ilmiantoivat onnettomat vuotoloton voittajat. Kerrankin olin onnellinen, ettei arpaonni osunut kohdalle.

Kaatopaikkakuljetusta odottavien mattorullien lisäksi varma merkki ongelmista, oli hangesta esiinkaivetut päävesijohdon boxit. Fun fact ( tai no ainakin fact), yksi ensimmäisistä asioista, mitä taloon muutettuamme halusin tietää, oli mistä saan käännettyä vedet pois. En ole ihan varma, miksi tunsin tuon täällä prioriteetiksi. Suomessa en todellakaan tiedä, mistä vivusta vedet saa pois virtaamasta, puhumattakaan, että olisi koskaan edes tullut mieleen miettiä moista. Kun tiesin, mistä boxi löytyy ja mitä pitää kääntää, menin ja ostin työkalun, jotta tosipaikan tullen voin tehdä muutakin kuin seistä vieressä ja todeta, että tuostahan tässä nyt voisi vääntää. 

Istuin iltapäivällä yläkerrassa Tatun toimistossa. Erkkeri-ikkunastamme avautuu maisema etupihalle. Paikka on jokaisen naapurikyylän unelma, suora näkymä kotikadulle. Siinä monen mummon sukat pyörisivät jaloissa ja tekonivelillä paikatut polvet tutisisivat, kun pääsisisvät sille paikalle observoimaan naapuruston elämää.  Huomasin kuinka vastapäinen naapuri käveli ripeästi ulos ovesta työkalu kourassa kohti päävesiputkea. O-ou probleemia tiedossa. Hetken päästä aukesi autotallin ovi. Auto peruutettiin ulos ja tallin lattialta harjattiin ulos vettä. Muutama minuutti myöhemmin katto romahti, juuri siihen, missä auto oli vielä hetki sitten ollut. Naapuri välttyi harvalle mieluisalta näyltä, vettyneellä kyprokilla ja villalla kuorrutetulta autolta. Vielä epämieluisampi näky olisi ollut tavaraa täysi talli, skenaario, joka olisi ollut suurimman osan naapureista kohdalla karu totuus.

Amerikkalaisilla tuppaa oleen tapana kerätä kaikki maallinen omaisuutensa talliinsa. Eikä vain edelliseltä vuodelta, vaan koko elinajaltaan. Olen melko varma, että jollain naapuruston Almalla on suvun vanhimman muumio 1900-luvun alusta autotallinsa ylähyllyllä, siinä Las Vegasista 60-luvulla hankitun matkamuiston ja 500 mainosmuovimukin vieressä. Autotallit muistuttavat siis varastoja. Suurimmalla osalla ainoa auto, joka koskaan pääsee talliin, löytyy tilan suomenkielisestä nimestä AUTOtalli. Tosin olen paraskin puhumaan... Ei se meidänkään Atlas pääse tallista nauttimaan. Ulkoruokinnassa joutuu ressukka olemaan kun on niin pullukka. Suomeksi sanottuna auto iso, tallin oviaukko pieni. Tatu kyllä saa kaaramme talliin ajettua tarvittaessa, mutta minulta se jää tekemättä ilman, että joku pitää asetta ohimolla. Voin sanoa, että kun kokeilisin ajaa sen talliin, puuttuisi lopputuloksesta sivupeilit, peräluukku olisi tehnyt lommon jääkaappiin (meillä on autotallissa kakkos jääkaappi. Tarviihan ne juomatkin jonnekin mahtua) ja nokka koitettu jättää autotallin oven väliin. Toki ehkä jos tekisi sellasen Pimp my Garage projektin ja tekisi tallin takaseinän peilistä, siitä voisi näppärästi peruuttaessaan vakoilla, montako senttiä on peruutuspeilin ja ovenkarmin välissä. Tai sitten voisin vaan vuorata auton vaahtomuovilla peruuttelun ajaksi, sekin voisi toimia.

Kyllähän se auto talliin mahtuu, mutta pelivaraa voisi olla mun makuuni enemmän...

Mutta tässä nyt ehkä eksyttiin vähän aiheesta. Ohjelmasta Hamstraajat päädyttiinkin Suomen Huonoimpaan kuskiin. Pointti tässä opetavaisessa tarinassa naapurin autotallin vintillä poksahtaneesta putkesta on se, että

    a) Vaikka olisit kotona, sairaan nopea niinkun Speedy ja Saku, eikä pitkä heviletti tulisi tielle hidastamaan vauhtia rynnätessäsi sulkemaan vesiä, syntyy silti sotkua ja damagea

    b) älä ala amerikkalaiseksi hamsteriksi, pidä talli siistinä. 

Tällä puheella lopetan talvimyrskytarinan ja lähden siivoamaan kyseistä mestaa. Ei sillä, että odottaisin uutta talvimyrskyä sen enempää kuin olisi tietoinen mahdollisista tallin vintillä olevista putkistakaan (sitä paitsi meillä on kajakit tallissa, tulvan tullen voitais meloa ulos...) mutta niin kyntää kuin kylvää. Tekopyhää saarnata muille jos on itsellä samanlainen tikittävä pomminalku omissa nurkissa. 

Jälkikirjoitus: 

Yhtä yllättäen kuin talvimyrsky alkoi, se myös poistui näyttämöltä. Kuudentena päivänä lumi alkoi sulaa ja päästiin jokaisen suomalaisen vihaamaan loskakelivaiheeseen. Illalla todetiin saaneemme tarpeeksi takapihan hiiligrillistä ja käveltiin ravintolaan. Istuttiin siinä ulkona terassilla (suomalainen on aina ulkona kun on terassikelit!) ja nautitiin ruoasta, jonka grillauksen hoiti joku muu. Illalla kerrottiin uutisissa faktat, Dallas oli tämän myrskyn aikana 233 tuntia pakkasella.  Tuo ei vielä hätyytellyt joulukuussa 1983 asetettua ennätystä, jolloin pakkasta piisasi 295 tunniksi putkeen. Lunta oli sadellut 5 tuumaa eli melkein 13cm.  

Onneksi on kävelyetäisyydellä ravintoloita. Oli lopulta muiden aika kokata.

Terassikelit kohdillaan!

Kaksi päivää myöhemmin mittari näytti jo +19c ja talvitakit sai tunkea takaisin siihen imurin kuvalla varustettuun pahvilaatikkoon, josta ne viikkoa aiemmin pönki esiin. Lenkillä kiroilin kun en ollut tajunnut laittaa shortseja jalkaan ja ihailin kukkaan puhjennutta krookusta. Jäähdyttelyn hoidin lenkin jälkeen takapihalla jäätelökippo kourassa. Oli hankala enää edes muistaa miltä takapiha näytti lumen alla pari päivää aiemmin. Oliko meillä tosiaan joku talvimyrsky, vai oliko se kaikki sittenkin vain pahaa unta?

Ja niin se aurinko tuli lopulta esiin ja jäätelö päätyi kippoon. Sen pituinen se talvimyrsky.