Olemme ehtineet parin viimeisen kuukauden aikana tekemään muutaman reissun, viihdyttämään vierailijoita, etsimään uuden asunnon ja muuttamaan. Kaiken on krunannut se, että meiltä lähti töistä kuukauden sisään sekä Assistant General manager, Front office manager että kolme respan työtekijää, joten meidän jäljelle jääneiden niskaan kaatui kiitettävä työmäärä. Vedin monta viikkoa vain yhdellä vapaapäivällä ylityötunteja puskien. Olen päästellyt sensuroitavan määrän ärräpäitä noiden työpäivien aikana, kun olen koittanut joinain aamuina tehdä kolmen ihmisen työt yksin. Jos minulla ei olisi ollut tiedossa toukokuulle 5 palkallista lomapäivää ja reissua, jossa pääsen viimein hyödyntämään hotellietujani, olisin lyönyt kesken kettumaisimman päivän hanskat tiskiin ja kävellyt kylmän rauhallisesti ovesta ulos. That would have been a grand exit American style. Usko pois, moni on tehnyt juuri noin.
Kaiken tämän kaaoksen myötä, ainoa asia, mitä olen halunnut tehdä, kun olen päässyt töistä kotiin on nukkua. Tuntuu, että niskassa on sellaiset univelat, että tarvisi koittaa sopia Nukkumatin kanssa jonkinlaisia lainajärjestelyjä, jotta pääsisin takaisin siihen tilaan, että hereillä oleminen olisi taas kivaa. Siinä vaiheessa, kun töissä Urpot ja Turbot saavat viimein palkattua tarpeellisen määrän respan työnteijöitä, alkaa elämä varmaan taas normalisoitua. Onneksi pomo on sentään kiitollinen työpanoksestani ja väläytteli tällä viikolla sekä palkankorotus korttia, että mahdollisuutta järjestää minun työvuoroni niin, että olisin töissä aina vain ma-pe 6.30-14.30 ja kaikki viikonloput vapaita. Katsotaan onko tuo vain sanahelinää, vai alkaako jotain myös tapahtua. Jos ei niin ainahan sitä voi alkaa katsella muita mahdollisuuksia.
Koitan saada itseäni niskasta kiinni ja koittaa rustata tänne joitain matkatarinoita. Ennen kaikkea haluan päästä jakamaan muutamia kuvia niistä huikeista maisemista, joista pääsin taas onnekkaana Amerikan maalla asujana nauttimaan.
 |
No comments:
Post a Comment