Ei päivää ilman ruotsalaisia...

27. 5. 2019
Brevard, NC - Balsam Mountain Campground, Smokey Mountains National park
130 mailia/209 km
Päivässä vietetty aika ratin takana: 4h 18 min


Kun on tunnollinen, mutta tyhmä, tarkistaa hotellihuoneen ennen lähtöä, mutta ei näe sitä keskeisimmällä paikalla ollutta esinettä. Heittelin lähteissä kyllä kaikki pyyhkeet vessan pöydältä lattialle yhteen kasaan ja kurkistelin tyynyjen alle, tarkistaen ettei mitään jäänyt huoneeseen. Älykelloni laturi nökötti kuitenkin johtoineen keskellä pöytää, enkä sitä siitä huomannut. Luonnollisesti olin hetkeä aiemmin muistanut marmattaa Tatulle, että ottaa oman laturinsa pois yöpöydältä ettei unohda sitä siihen. Tämä pilkka sattui omaan nilkaan ja aika kivuliaasti.

Onneksi kellopaketissa tuli mukana toinenkin laturi, joten kun huomasin laturini puuttuvan, totesin miehelle, että pitää nastan laudassa ja hotellin takapeilissä, emme palaisi sitä enää takaisin hakemaan. Hotellityöntekijänä tiedän, mikä loputon suo on koittaa löytää huonesiivoajilta tyhmien asiakkaiden jälkeensä jättämiä tavaroita.

Carl Sandburg home National historic site Flat Rockissa oli päivän ensimmäinen etappi. Jos nyt löydät itsesi ihmettelemästä, kuka hitto tuo tyyppi oikein oli, simuloit mukavasti omia tuon aamun ajatuksiani. En todellakaan ollut koskaan kuullut herrasta, mutta matkaseuralaisemme oli. Minulle kohde myytiin sillä, että pääsen silittelemään vuohia.

Sandburgin Connemara Farm oli kaunis tila. En ihmettele yhtään, että runoilija-taiteilija-kirjailija, Pulitzer-palkinnon voittaja on halunnut siellä elää. Kyllä niissä maisemissa luovuus kukoistaa. Paikassa oli samaan aikaan käynnissä jokin kamarimusiikkitapahtuma, joten kokemuksemme olisi voinut olla muutamaa kymmentä mummoa rauhallisempi jonain muuna ajankohtana, eikä meidän olisi tarvinnut parkkeerata kalliolle. Noh, otimme kuitenkin sen ilon irti, minkä saimme.

Sandburgin vanhemmat olivat ruotsalaisia siirtolaisia. (Yllätys, jälleen yksi ruotsalaisperäinen menestystarina...) Vaikka herra Sandburg oli itse syntynyt Yhdysvalloissa, hänen vanhempiensa isänmaa oli pojjaastaan ylpeä. Ruotsin kuningas Gustav lahjoitteli muutamaankin otteeseen Sandburgille erilaisia kunniamitaleita.

Mainitsin aiemmin vuohet ja niiden rapsuttelun. Ai mitenkö ne liittyivät tähän kirjallisesti lahjakkaaseen tyyppiin? No eikö vastaus kaikkeen ole aina nainen? Johan Matti ja Teppokin tiesi siitä rallattaa, "Kaiken takana on nainen, joka ihanastai rakastaa...". Sandburgin vaimo oli maailmankuulu palkintovuohien kasvattaja. Tilan päkäpäät ovat hänen valioyksilöidensä jälkikasvua.

Kultturellin hetken jälkeen oli aika siirtyä takaisin puskiin ja kuuluisille maisemareiteille. Auton nokka suunnattiin kohti Blue Ridge Parkwayta. Mutta siitä sitten lisää ensi kerralla...

Carl Sandrubg home. Onhan se nyt aika charmatti.

Ruusut kukki ja kaikkea.
Siinä olisi ollut kiva kirmata etupihan nurmikolla.

Vähän bambumetsämaisemaa...

Ei pöllömmin sanottu. 

No kyllähän se herra nyt vähän ruotsalaiselle näyttää pellavapäineen.

Teretulemast Vuohelaan!

Palkintoyksilöiden jälkeläisiä

Söpöläisiä luppakorvauohia pääsi rapsuttelemaan.

Tämä kaveri oli vasta muutaman päivän vanha,
mutta reppanalta oli jo silmä operoitu.
(Toisella puolella ei siis simän kohdalla ollut aukkoa)
Näytti sukkanaamarissaan vähän Zorrolle.

Meitsi lähti lypsytreeneihin

Mä löysin mun kadonneen vuoheni.