Rakkautta vai rahan tuhlausta?

Vuoden romanttisin, ja miesten kukkaroa tehokkaasti keventävä, päivä Yhdysvalloissa, oli viikko sitten torstaina. Valentines Day, joka suomalaisten keskuudessa tunnetaan Ystävänpäivänä, on ihan omalla tasollaan tässä maassa.  Kaupat pursuavat kaikkea turhaa, mitä jokaisen kumppaniaan kunnioittavan yksilön odotetaan ostavan. Ihan sama mitä krääsää kaupan hyllyille tungetaan, kuhan siihen isketään sydämen kuvan, kirjoitetaan I love you, tai värjätään sen punaiseksi, menekki on taattu.

Kuumaa kakkaa tarjolla.
Olisit varmaan ollut tosi otettu saadessasi tämän rakkaaltasi.
En käsitä tätä kakka emoji trendiä,
mutta ei näin vanhan varmaan tarvitsekaan käsittää...

Star Wars faneille oli ihan omat ystävänpäiväpehmolelut tarjolla...

Hotellilla rakastavaisten päivä näkyi siinä, että asiakkaat soittelivat ja pyysivät toimittamaan huoneeseen odottamaan kuohuviiniä ja suklaapäällysteisiä mansikoita. Työreissuilla hotellissamme jumissa olleillee kultamussukoilleen miehet lähettelivät kukkapuskia, joista osa oli kauniimpia, osa äärimäisen mauttomia, kuten paikallinen "kaikki värit ja tyylit voi iskeä samaan kimppuun" tyyli tuntuu olevan. Eräs hemmo oli päättänyt vetästä vaimokkeeltaan jalat alta kerta heitolla buukaten parin yön romanssipaketin Presidental sviitissä. Tosin ensi kerralla suosittelen, että luottokortilla on dollaria enemmän katetta ennen kuin alkaa varailla $800/yö maksavia rakkaudenosotuksia. Ihan vaan sillä, että jos haluaa niitä suunnitelmiaan toteuttaakin... 

Tälläisia rakkaudentunnustuksia meillä töissä toimiteltiin....

Valentines Dayna poikkesin kotimatkalla ruokakauppassa hakemassa perunoita. Harkitsin hetken ajan ostavani punaisen rusetin, sitovani sen perunasäkin suulle ja ojentavani sen kotona Tatulle suurena arkisena rakkaudenosoituksena. Rusetin metsästämisen sijaan päädyin kuitenkin tuijottamaan kukkaosastoa. En ole koskaan eläissäni nähnyt yhtä montaa hämmentyneen näköistä miestä rehupuskia tuijottamassa.  Nähtävästi miesten joukkovaellus botaanisten tuotteiden osastolle on kerran vuodessa yhtä taattu kuin Monarkki perhosten muuttoryntäys Meksikoon. Siellä ne kaksilahkeiset seistä pönöttivät tapittaen silmä kovana puskaa sun toista, nykien sydämenmuotoisia ilmapalloja naruista pohtien, mikä niistä parhaiten kertoisi "Hei käytin sinuun rahaa, et pääse sanomaan, etten ikinä tuo sinulle mitään."

Miehet ja täydellisen kimpun metsästys...

Perjantaina porukka töissä kyseli, mitä erityistä olimme Tatun kanssa rakastavaisten suurena päivänä tehneet. Raukka parat eivät tajunneet, etteivät emotionaalisesti vajaavaiset suomalaiset tee yhdestä päivästä vuodesta mitään suurta spektaakkelia. Totesin työkavereille puolisarkastisesti harrastaneemme parisuhdetta lujittavia aktiviteetteja. Toisin sanoen kävimme rangella (missä ei tarvitse puhua, joten ei synny sanaharkkaa). Tuon jälkeen mies meni golf clubin kokoukseen ja minä painelin 3 kilometrin lenkille lähettämään Whatsapp-ääniviestejä kavereille Suomeen (pääsee puhumaan, mutta ei toisilleen, niin ei pääse syntymään sanaharkkaa). Illan huipennukseksi heitimme vaatteita vähemmälle ja hankimme kroppamme hikisiksi huhkimalla Jooga Studion HIIT-tunnilla (high-intensity interval training), missä ei todellakaan ehdi tai hengästykseltään pysty puhumaan, joten sielläkään ei saa riitaa aikaiseksi. Parisuhde todellakin lujittuu, kun ei ehdi kommukoimaan.

Jotteivat kolleegat kuitenkaan luulisi meitä ihan täysin tunteettomiksi, kiirehdin lisäämään, että tiedän kyllä mieheni rakastavan minua, vaikkei hän mitään kukkapuskaa kotiin roudannutkaan. Sain viime vuonna ystävänpäivälahjaksi imurin, ja tunnetusti imurista riittää iloa moneksi vuodeksi. Sitä paitsi kuhertelimme kolme sekuntia pidempään kuin tavallisesti, mikä nosti totaaliajan jo maksimaaliseen viiteen kuhertelusekuntiin. Siinä sitä on suomalaista tosirakkautta roppakaupalla.

Mieheni puolustukseksi on nyt pakko lisätä, että en olisi se helpoin henkilö, jolle hankkia ystävänpäivänlahja.  Jos Tatu olisi varannut yön paikallisesta hotellista, tilannut sinne ruusunterälehtiä ripotelluksi sängylle, suklaata ja shampanjaa iltapalaksi ja jumalattoman kukkapuskan pöydälle, en olisi ollut otettu. Minun aivoni eivät toimi, kuten normaaleilla naisilla.

Ensinnäkin, en ymmärrä, miksi kukaan maksaa hotellista omassa kaupungissaan. Jos hotelliin tarvitsee mennä, sen tulee tapahtua satojen kilometrien päässä kotoa. Toisekseen, miksi ruusuista pitää repiä irti terälehdet? Mitä niillä terälehdillä tekee? Ne ovat minun silmissäni hukkaan heitettyjä ruusuja. Kukkasia, jotka ovat kukkineet turhaan ja muutettu vain muutaman silmänruokasekunnin vuoksi roskaksi. Ruusukimppu itsessään on terälehtiä fiksumpi vaihtoehto, mutta sekin on minun silmissäni turha ostos, ellei ehdi olemaan päiväkaupalla kotona sitä tuijottamassa. Sain töistä yhdeltä myyntiosaston ihanalta työntekijältä ruusun ystävänpäivänä. Se ruusu oli todella kaunis, mutta tuossa se nyt on viikko myöhemmin puolikuolleena maljakossa pöydällä, enkä ole ehtinyt siihen toista silmäystä maljakkoon laittamisen jälkeen luoda. Miksi siis maksaa jostain, joka kuolee hetkessä? Suklaan ja shamppanjan suhteen olen harvinaisen ronkeli (ja valintojen suhteen kontrollifriikki), joten ne, mitä jostain olisi paikalle toimitettu, eivät todennäköisesti olisi kuitenkaan olleet mieleeni. Suklaa olisi ollut liian makeaa ja shamppanja karvasta.

Ruusu, jonka sain työkaverilta.
Täsmennetään nyt vielä, että naispuoleiselta, ettei lähde huhumyllyt liikkeelle :D

Kuten äsköinen esimerkki osoittaa, olen vähän liian äijä. Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa, koska mieheni tietää tämän. Se ihana puoli siinä on, että kun on tuntenut toisen melkein 20-vuotta, ei tarvitse väkisin yrittää olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Tatu tietää, että minulle voi ostaa vasaran tai imurin osoituksena välittämisestä, pelkäämättä, että saa siitä kiitokseksi mustan silmän ja viikon mökötystä. Kukkasia ja gourmet aterioita, minulle ei tarvitse hankkia ihan vain sen takia, että se on se juttu, mitä Valentines dayna oletetaan tehtävän. Tosin... "wink, wink" en kiellä etteikö olisi sallittua aina silloin tällöin vaimoa ulkoiluttaa niin, että se pääsee laittamaan kaapin perukoilta jotain parempaa mekkoa päälle. Mutta tämä saa siis tapahtua vasta sitten, kun ilmat ovat sen verran lämpimämmät, ettei vaimo tarvitse romantiikan tappaja pitkiä kalsareita ja kolmea villa paitaa päällekkäin päästäkseen ovesta pihalle...

Valentines Day kortti, joka oli minun hämärän huumorini makuun...

Arkista rakkautta esimerkistä toiseen.