Dallas Diaries: Indiana Holopainen kanaalien valtakunnassa

On ilmoja pidellyt. Mahtava suomalainen lause, jonka voi törkätä keskusteluun kuin keskusteluun säästä riippumatta. Erityisen käytännöllinen etenkin tilaisuuksissa, joissa olet joutunut tuntemattomien joukkoon, eikä sinulla oikeasti ole mitään sanottavaa. Lausahduksen merkitys ei tosin oikein koskaan ole täysin auennut minulle. Onko lausahdus myönteinen, kielteinen vai kuten epäilen, neutraali.

No toissa viikolla piteli ilmoja. Kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Oli kuulkaas alku viikosta pakkasta -7c (joka tuntui tuulen kanssa samalle kuin -14c) ja loppuviikosta +20c. Saimme myös ihastella luontoäidin tarjoamia ilmaisia oheistuotteita mahdolliseen viskipaukkuun, kun taivaalta tulla kopsahteli isojen marmorikuulien kokoisia rakeita.

Tuo raekuuro oli sellainen, mikä olisi ollut hyvä saada videolle ja jakoon maantiedon tunnille, missä käsitellään sääilmiöitä. Istuimme kaikessa rauhassa olohuoneen sohvalla, kun ikkunan ohi alkoi tasaiseen tahtiin vilahdella puun lehtiä vaakatasossa kiitäen. Vais niin, että sellainen vaakatasopuhuri tällä kertaa. Hetken päästä kuulostikin jo sille, kuin joku Urpo olisi alkanut kivittää ikkunoita, rakeiden rävähdellessä akkunaan ja sen edustan metalliselle "ikkunalaudalle" mukavalla voimalla. Ikkunoiden ulkopuolella oleva hyttysverkko onneksi toimi jonkin asteisena trampoliinina taivaalta viskautuville jääpaloille, jotta ne eivät päässeet täydellä voimalla lasiin iskeytymään. Autot, jotka ajoivat ikkunan alla olevalla tiellä iskivät jarrut pohjaan, stoppasivat keskelle tietä ja tyrkkäsivät hätävilkut päälle. Rakeita tuli tuulen takia vesisaten seassa niin vaakatasossa, etteivät kuskit nähneet ilmeisesti tuulilasista pihalle. Odotin koko ajan, että saamme todistaa jonkinlaisen peräänajon, sillä tuolla kohtaa on nopeusrajoitus 70km/h ja kun noissa vauhdeissa tulee eteen keskelle tietä pysähtynyt auto, se on aika otollinen tilaisuus törmäykseen. (koska jumalaton sade ja raekuuro ei estä kaikkia hölmöjä jatkamasta ajoaan, vaikkei eteensä kunnolla näkisikään). Meidän kohdallamme kolmesta kaistasta 2 oli blokattu hätävilkuttelevilla autoilla. Ainoa fiksu oli eräs Porsche kuski, joka kääntyi asuinalueen sivutielle, jottei jäänyt ison tien tukkeeksi.

Jääpaloja, anyone?

Ja jäätävistä hetkistä kuumempiin tunnelmiin. Tuo +20c oli sellainen ilma, ettei sitä voinut jättää hyödyntämättä. Se oli kuin yksi niistä -50% alekupongeista, jotka väkisin houkuttelevat sinut kauppaan ostoksille, vaikket mitään pakosti tarvitsisikaan. Just too good to miss. Täällä on ollut nyt joulusta asti enimmäkseen kylmää (kaikki toki suhteellista) ja aika usein harmaata, joten lenkkeily on jäänyt turkaisen vähäiselle. Niinpä mittarilukemien kerrankin kohotessa, oli ihanaa ampaista ulos haukkamaan happea. Korkeasta lämpötilasta huolimatta, tuuli pyöritti kuitenkin koneistoaan mukavan tehokkaasti, joten pitkähihaista ei paljon pois päältä otettu ja hiusten päästälähtöä sai varoa. Hetkeksi maahan laitetut aurinkolasit lähtivät saman tien liitelemään pitkin tien pintaa.

Olen niin usein tässä kotipiirin lenkkimaastossa käppäilyt, että päässä kaikuu Matin ja Tepon sulosointuinen ääni julistaen "Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..." Vaihtelu virkistää, kuka ikinä keksikään sanonnan, ei ollut ihan tyhmä. Tuona ihanan lämpöisenä +20c päivänä, Tatu oli kilauttanut kaverille ja hurauttanut hänen kyydillään golffaamaan. Minulle oli jäänyt auto käyttööni. Pakkohan sitä oli siis hyödyntää.

Se, mitä nyt sanon, voi vaikuttaa surkuhupaisalle. Istahdin autoon, ja ajaa hurautin hurjan monumentaaliset 2,5 km kotoa lenkkipolun parkkikselle. Nyt joku siellä jo päivittelee, että kylläpä siitä on tullut amerikkalainen. Se lähtee nykyisin autolla lenkille. Noh, täällä kun ei voi kävellä ihan missä tahansa, koska jalkakäytäviä ei ole joka paikassa, niin jalkaisin tuolle samalle parkkikselle tarpoo meiltä 3,8km. Ja kyllä, olen tehnyt sen monesti. Yksi vakilenkeistäni on kävellä sinne ja takaisin ja saan siitä mittariin mukavat 7,6km. Mutta siinä vaiheessa, kun haluaa lähteä tutkimaan maailmaa tuosta kohtaa eteenpäin, ja tietää, että se lenkki on itsessään tuon 7km, niin tuntuu turhauttavalle lisätä lenkkiin tuo kotoa käsin pakollinen 7,8 km maisemissa, joita katselee koko ajan. Siksi autolla otettu short cut lenkkikuvioon oli enemmän kuin tervetullut.

Las Colinaksen alueella on Lake Carolyn, jonka halusin kiertää. Mistään suuresta lätäköstä ei ole kyse ja sekin ihmisen itse kaivama. Tosin ottaen huomioon, että Texasissa ei ole kuin yksi, toistan YKSI, luontoäidin loihtima järvi, täällä saa vettä nähdäkseen tyytyä näihin man-made järviin, jotka maisemaa koristamaan on kaivettu.

Järven rannalla on kivoja kerrostalokomplekseja ja kanaaleja. Paikka huokuu jossain määrin jopa Eurooppalaisuutta, tai sitten se fiilis tulee vain siitä, että siellä näkyy niin pirusti jalkakäytäviä, että paikkassa voi actually kävellä kohdasta A paikkaan B. Suomessa alue olisi täynnä rantaterasseja ja kuppiloita, mutta emme ole Suomessa. Täällä alue oli kuin kuollut, muutamaa vastaantulevaa lenkkeilijää lukuun ottamatta.

Sininen taivas ja ruskea ruoho.
Ei ihan perusmaisema, jonka yhdistää +20c lämpöasteisiin.

Lake Carolyn Las Colinaksessa.

Koirankakkaläjät ovat ongelma muuallakin kuin Suomessa lumien sulaessa :P

Lenkkipolku kiertää ihanasti järven rannalla.

SMILE! Lenkillä ollaan.

Maisemaa...

Ja eikun suuteloimaan...Mut kenen kanssa, kun missään ei ole ketään?

Olen lukenut paikallissanomista (ilmaisjakelulehti, jossa jopa 8 sivua), että Las Colinaksen alueella on kanaaleja, joiden varrella järjestetään tapahtumia. En kuitenkaan tuohon päivään mennessä ollut niitä käynyt etsimässä. Varsinaisessa Indiana Jones hengessä, lähdin suorittamaan kadonneiden kanaalien etsintää. Hämmästyksekseni ne jopa löysin, ja samalla pienen italialaistyylisehkön alueen, jossa jokaisella vastaantulijalla oli kamera kädessä. Ja kun sanon, että jokaisella, niin vastaan tuli ihan jopa 4 seuruetta aina kihlajaisparista johonkin latinalais-amerikkalaisen mikä-lie-tilaisuuden juhlijoihin.

Fiilis oli hyvä, kunnes vastaan tuli koditon(?) mies, joka hullun lailla höpisi itsekseen tauotta jotain yhden miehen monologisaarnaa ja veti sinisiä kumihanskoja käteensä. Ohi kulkenut isä pienen lapsen kanssa katsoi tyyppiä omituisesti ja kiersi kauempaa. Itse katsoin parhaaksi ampaista pieneen juoksuun, sillä kumihanskoista tulee mieleen vain palottelusurmaajat, enkä halunnut ottaa riskiä, että päätyisin hepun olalle heittämään jätesäkkiin, josta törrötti jotain seipäitä. Itsesuojeluvaiston toimivuus, CHECKED!

Ooh, nyt ne sillat ja kanaalit löyty!

Meitsi venyttelemässä, löydä kuvaan piilotetu gondoli.

No mutta meininkihän on kuin Venetsiassa :D

Gondolissa ollut pariskunta pysähtyi sillan alle ottamaan kuvaa gondolieerinsa kanssa.
Ohimenevä suomalaislenkkeilijä salakuvasi tilannetta.

No onpas kivannäkönen alue!

Oih, mikä silta <3

Jos ei osaa päättää, kumman kuvan rakkenuksesta laittaa, niin sit laittaa molemmat.

Ovi (jos et muuten olis tunnistanut.)

Kuten näkyy, ruuhkaa vastaantulijoista ei pukkaa.

Ja kuvassa käynnissä kihlajaiskuvaus.
(Oletan, koska yhdessä kuvassa poitsu polvistu tyttösen eteen)

Tässä tämä latinalais-amerikkalainen (meinasin sanoa meksikolainen, mutta kun ei voi olla varma)
kuvaus. Nainen mennä viipotti pinkki puku päällä ja sillä oli jumalaton muovikukista tehty
vaaleanpunainen puska kädessään, niin paitsi just tässä kuvassa.

No eikö ole tunnelmallista!
Ei tuntunut yhtään, että oli Texasissa.

Kaalit kohdillaan. Mietin hetken, et mitä hittoa seinässä näkyvä Up in smoke-kyltti tarkoittaa...

...Kunnes löysin kulman takaa vastauksen.

Loppu lenkistä päädyin kuuluisalle nähtävyydelle, Las Colinaksen mustangeille. Ottaen huomioon, että tuota patsasta mainostetaan Las Colinaksen suurena vetonaulana, minulla kesti suhteellisen kauan, melkein 5v, käydä sitä katsomassa. Noh, mitäpä siitä nyt sanoisi. Olihan se nyt näyttävä ja ihan veikeä, mutta ei sillä millekään Disney Landille lähdetä kilpailemaan. Surullistahan se on ehkä todeta, että Dallasia ei ole siunattu millään suuremmilla turistinähtävyyksillä. Meillä on karjatila, jossa kuvattiin televisio sarjaa yli 20v sitten, rasti ajotiellä osoittamassa, mihin kohti presidentti murhattiin yli 50v sitten ja patsas, joka esittää villihevosia. Ei ehkä ihan vielä kilpailija NYC:lle tai San Franciscolle. Mutta asuinpaikkana tämä ei ole pöllömpi. Tämä on koti.