Joulu meni jo, Part I

Joulu tuli, meni, eikä jättänyt kauheasti jälkeensä, ei edes kinkkua kuukausi kaupalla syötäväksi. Pitäisikö tuosta nyt sitten olla enemmän pettynyt vai iloissaan, mene ja tiedä.

Amerikka on sesonkijuhlien luvattu mekka. Ei taida löytyä kissanristiäisiä, joihin tämä kulutuskansa ei innolla heittäytyisi koristeita ostamaan, miten mauttomia tahansa. Jouluhössötystän alkoi kaupoissa heti kun Halloween kamat saatiin pyhäinpäivänä -50% alennukseen. Ennen kuin viimeiset pääkallot olivat kadonneet hyllyiltä, joulukrääsä valloitti jo itselleen elintilaa. Ja vaikka kuinka pitäisi joululauluista, niistäkin lähtee fiilis, kun kuuntelee Jingle bellsiä pari kuukautta putkeen. Tapaninpäivänä oli joulukrääsän vuoro tehdä David Copperfieldit ja kadota hyllyiltä. Tuosta lähtien pinkit ystävänpäivähörhötykset ovat olleet kaupoissa arkipäivää. Törmäsinpä eilen jo pääsiäiskoristeisiinkin.

Dallasissa tuntui olevan joulukuun alussa tarjolla yhtä sun toista kuusenvalojensytyttelysessiota. Oli siis pakko käydä sellainen itsekin tsekaamassa. Päädyimme Farmer's Branchin historiallisen puiston vaihtoehtoon useammastakin syystä. Ensinnäkin, tiesimme missä se sijaitsi, mikä on suunnistuksen kannalta mahtava lähtökohta. Toisekseen siellä luvattiin tarjota ilmaista kaakaota, keksejä ja ilotulistusshow.  Kolmas juttu, joka sinetöi diilin, oli historiallisiin rakennuksiin tehdyt joulunäyttelyt. After all, olin halunnut noihin rakennuksiin päästä sisälle kurkistamaan.

Parkkipaikalta puistoon hurautettiin traktorin vetämällä kärryllä heinäpaaleilla istuskellen. Eihän amerikkalaiset nyt herran jestas voi kävellä autoltaan 300 metriä paikan päälle! Kun oltiin saavuttu mestoille tyylillä, oli hyvä käydä tsekkaamassa miltä vanha kauppa, kirkko, koulu ja asuintalo näyttivät joulukuosissaan. Lapsille oli paviljongilla satutuokio tarjolla, mutta en hetkellisen harkinnan jälkeen kuitenkaan jättänyt Tatua sinne istumaan.

Tyylikäs menopeli, eikö?

1920-luvun kaupassa tiedettiin kertoa, mitä jokainen poika haluaisi.

Vanhanaikaisesta kirkosta löytyi melkein samanlainen urkuharmooni,
kun mitä meillä oli luokkahuoneessa ekalla luokalla.
Kuinka historiallinen muinaisjäänne minä oikein olen!?

Tervetuloa kouluun! Kamina löytyy keskeltä luokkaa. 

Poika pääsi pitkästä aikaa koulunpenkkiin.
Harvinainen näky, sehän näyttää jopa keskittyvän materiaaliinsa.

Vaikeita olivat tehtävät...Tosin heti löydän yhden asiavirheen.
Joulupukki ei asu Pohjoisnavalla...

Ei ehkä oteta tästä asunnosta inspiraatiota seuraavan makuuhuoneen sisustukseen...
Etenkin tuo sängyn alla oleva yöastia on viehättävä.

Vaikka kyseessä oli tapahtuman nimen perusteella christmas tree lightup, oli joulukuusi kuitenkin ihan sivuosassa. Eipä ole ensimmäinen kerta kun nimi johtaa harhaan. Ennen kuin joku Farmer's Branchin Frank tökkäsi kuusen valot päälle, pidettiin uskomattoman upea ilotulitusshow joulumusiikin tahtiin. Sen verran komea tulitusshow oli kyseessä, että hyvä kun edes huomasi kuusen siinä samalla saaneen valoverhonsa päälle. Ensi vuonna pakko päästä ihan ehdottomasti uudestaan! Tästä tuli nyt mun Dallas joulutraditioni.

Tästä se lähtee...

Yhtää ei ollut onneksi savua havaittavissa ilmassa :D

Tässä sitten tämä joulukuusi nyt olisi. Vähän on moderni mun makuuni.

Pumpattava joulumuori oli paikalla :P

Oli pari jouluvaloa ripustettu puuhun...

Illan kornein juttu? Joku kosi joulupukin sylissä tyttöystäväänsä.
Amerikkalaiset ja niiden kosintaspektaakkelit...

Selfie Rudolfin kanssa.

Pojat odottelee kyytiä vanhalla asemalaiturilla.

Meillä kävi marraskuussa Suomesta vieraita. Ensimmäisiä virallisia vieraita sen jälkeen, kun vuosi sitten muutin tänne (epävirallisiksi vieraiksi lasketaan appivanhemmat, jotka kävivät kylässä Tatun luona 2015, kun olin täällä vain lomalla). Tuosta vierailusta lörpöttelen myöhemmin lisää, (koska kaikkia aina kiinnostaa niinkin ajankohtaiset aiheet kuin, mitä tapahtui viime vuoden marraskuussa) mutta sen verran tässä kohtaa joudun yhteisaktiviteettejamme kehiin heittämään, että kerron Christmas spectacularista, jossa kävimme. Dallas Cowboysin jenkkifutisjoukkue on legenda. Ihan sama pärjääkö joukkue nykypäivänä vai ei, sen Status on syvään juurrutettu. Itse asiassa joukkue oli Forbesin mukaan vuonna 2017 jo toistamiseen the most valuable team in the world. Jerry Jonesin (omistaja) joukkue takoi viime kaudella vaatimattomat 4,2 miljardia dollaria. Siinä sitä on säästöpossussa pennosia laskettavana.

Dallas Cowboys sai vuonna 2016 uuden harjoitushallin. Harjoitushalli, joka kulkee nimellä The Star, ei ole ihan Hakametsän harjoitushallien tasoa. Tosin 1,5 miljardilla dollarilla saakin ehkä vähän Haka 2:sta enemmän. Joulunodotusaikana Cowboysin organisaatio järjesti harjoitushallin edustalla Christmas Spectacular nimellä kulkevan tapahtuman perjantai-, ja lauantai-iltaisin. Koska Dallas tunnetaan Cowboyseista, tarvitsi meidän tietenkin roudata vieraamme Cowboysien tapahtumaa katsomaan. Etenkin kun paikalla olivat cheerleaderit. Tuo ryhmä, johon tytöt ympäri Yhdysvaltoja haluavat epätoivoisesti kuulua. Televisiossa pyörii jopa tositv-show, Dallas Cowboys Cheerleaders, Making the team, jossa karsitaan kokoon 36 henkinen edustusryhmä. Ihan uudesta televisioihmeestä ei ole kyse, sillä ohjelma on pyörinyt vuodesta 2006. Muutaman jakson itsekin seuranneena voin todeta, että tyttöjä testataan kyllä vähän joka asiassa, myös ravintolaetiketin osaamisessa.

Hallin alueen puitteet olivat hulppeat, ja itse asiassa ihan mielenkiintoiset kierrellä. Itse show oli taattua Jenkki laatua. Paikalla oli avaruuteen asti ulottuva jättikuusi, cheerleaderit useassa eri asussa, tanssiryhmiä, drummer bändejä, joukkueen maskotti ja tietysti joulupukki. Kuusen valaistuksen jälkeen (kuten kerroin, jenkit rakastavat sytytellä niihin valoja joka viikonloppu eri spektaakkeleissa) oli ilotulitus, joskin vaatimattomampi kuin Farmers Branchissa oli ollut. Ehkä tämänkin joulushown voi käydä toisenakin vuotena katsomassa, oli se ihan mukavaa ajanvietettä.

Hallin eteen ulos oli tehty jalkkiskenttä.

Cowboysien tavaramerkki, Cheerleaderit.

Ja eikun pyllyt pyörimääm.

...pyllyjen tuli pyöriä myös jouluvaatteissa, eihän se pukki muuten olisi osannut tulla paikalle.

Rumpuryhmä ja maskotti

Tonttutyttöjä tanssahtelemassa

Fire!

Kuusen edessä kököttäjät

Pallot oli kuusessä vähän isommat. Mäkin mahduin niihin :P

Hallin edustalla olevan tien varrella oli kuuluisien Cowboys pelaajien numeorita.

Alueella oli kauppoja, ravintoloita ja liikkeitä.

Tässä se ring of Honor...

Vesi feature. Aasialaiset bisnesmiehet tykkäis :D

Tatu pääsi piireihin

Patsas oli tehty foliovuoista. Tsekkaa sydän vuokaa
(piti vähän piirrellä kuvaan avustuksia teille..)

Todelliset kuvaajat eivät tyydy perusperspektiiviin.
Eikun pötkölleen!

Ei Heimo Huima vaan Tatu Tuima :P

Pääsin tässä Black Fridayn turvin viimein siirtymään tälle vuosikymmenelle, kun Amazonin ihmeellisestä maailmasta pöllähti taloon laatikko, josta kuoriutui  esiin Samsung S8. Vuosi 2017 siis jäi historiankirjoihin vuotena, jolloin siirryin älypuhelinaikaan. Saman tien alkoi luonnollisesti elämäni Whatsappissa, ja huomaavaisena ihmisenä yllätin yhden ystävistäni luomalla hänelle virtuaalisen joulukalenterin. Joka päivä lähetin yhden kuvan kaupoista löytämistäni karmeista jenkki joulukoristeista. Jotta teille ei tule ihan hirveä left outside alone-tunne, voisin tässä nyt jakaa kuvaparhaimmistoa.

Pimpulapampula kuusi ja tekoturkiskuusi.
Mahtavia koristeita, voit vaikka istua toi karvanen kuusi sylissä sohvalla,
silitellä sitä ja kuvitella, että se on kissa. Ovh hinnat $39 & $29

Glitter bambi ja pullosuti mäyräkoira, jota käytetään orjatyövoimana kuusen roudauksessa.

Kuka nyt ei haluaisi tätä kolmikkoa kuuseensa roikkumaan...

Crazy cat lady. Todella yllättävää, että löytyi vielä joulun jälkeen kaupan alehyllystä...

Älyluurini saapui ehkä liioitellun suuressa paketissa..

Lapset rakastavat joulukalentereita, mutta niin tekevät aikuisetkin. Tänä vuonna en kuitenkaan viitsinyt vaivautua ostamaan paikallista ö-luokan suklaalla täytettyä versiota, eivätkä lego- tai barbi-kalenterit, joista kerääntyi leluja, ehkä olleet ihan minulle kohdistettuja. Mieheni sen sijaan löysi itseään hyvinkin pajon miellyttävän kalenteriversion, eikä todellakaan jättänyt sitä kauppaan. Herran omia sanoja lainatakseni, hän sai availla kaksi luukkua päivässä. Ensin sen kalenterin luukun, josta ilmaantui saksalainen puolen litran oluttölkki, ja sen jälkeen tölkin, jotta pääsi käsiksi sisältöön.

Kun saa kaljakalenterin, luulisi ettei sen luukkuja unohda availla. VÄÄRIN! Muutaman kerran kun homma lipsahti, Tatu kehitti itselleen muistisäännön, joka otti vaimoa päähän. Aamulla luukun avattuaan, Tatu laittoi kiltisti oluen jääkaappiin kylmenemään ja lähti töihin. Illalla tölkki aukesi, jonka jälkeen tyhjä tölkki tarvitsi jättää keskelle keittiön pöytää pönöttämään, jotta se heti aamutuimaan osuisi ensimmäisenä kohti kahvinkeitintä suunnistavan  miehen silmiin. Tämä näky laukaisi miehessä reaktion käydä uuden luukun kimppuun. Meillä toisin sanoen pönötti 24 päivän ajantyhjä kaljatölkki keskellä pöytää. Onneksi joulu on nyt ohi :P

Ensimmäisenä päivänä etsittiin hartaudella ensimmäistä luukkua.

Jee löytyihän sieltä olutta...

Tässä kuva kaikille kalenterien rakenteista kiinnostuneille (insinööreille?)

Näköjään jouluna 2007 Australiassa aavistin, mitä tekisin 10 vuoden päästä elämässäni...
Ainakin niin voisi tästä paita-joulukalenteri combosta päätellä...

Tatu liittyi Country Clubin Mens Golf assiation komiteaan. Tuota kautta meille aukesi ovet Clubin komiteoiden pikkujoulukemuihin. Great! Ilmaista ruokaa ja juomaa, sopii mulle. Tilaisuus edusti mielestäni hyvin sitä, miltä kuvittelinkin Amerikkalaisten komiteoiden pikkujoulun olevan. Ovella saatiin kirjoitella nimilaput rintaan ja joku naikkonen intoa piukassa kävi lätmäisemässä meille selkään tarralaput, joihin oli kirjattuna jokin jouluun liittyvä sana. Ideana oli kierrellä tilaisuudessa henkilön luota toiselle ja  kysellä kysymyksiä, joiden avulla arvaisi, mikä sana selässä oli. Samalla oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin. Hieno ajatus noin teoriassa, mutta harvinaisen epätoimiva noin käytännössä. Eipä tainnut rouva pahemmin tuntea suomalaisia. Voitte arvata, miten hyvin pelasimme peliä. Painelimme suoraa päätä juomabuffetin kautta ensimmäiseen pöytään, missä näkyi  tuttuja, ja unohdimme selässä olevien lappujen olemassaolon.

Puolustukseksemme voin todeta, ettei kovin moni muukaan välittänyt selvittää selkäänsä tarrattuja sanoja. Erään pelejä rakastavan tutun osuessa kohdalle, arvuuttelin lopulta sanani kolmen kysymyksen voimin. Olin Holly. Tsekatessani Tatun sanan, pystyin heti lupaamaan, että jos tyyppi arvaa sen, tarjoan saman tien illan, missä tahansa herran valitsemassa paikassa. Hänen selässään komeili teksti  "Four calling birds". Ei arvannut mies sitä ei, tosin yleensä on vähän helpompi arvata, jos edes tietää, mitä sana tarkoittaa... Enpä ollut itsekään sitä ennen kuullut. Tai no oikeastaan olin, oikea termi olisi, etten ollut kuunnellut. Kukapa nyt olisi välttynyt joulunaikana "On the first day of Christmas my true love gave to me...." biisiltä (jonka oikea nimi siis on twelve days of Christmas). Itselleni tuo laulu on aina kuulostanut kuta kuinkin tältä:

"On the first day of Christmas my true love gave to me... Blaah blah blaa."
"On the second day of Christmas my true love gave to me... Blaah bla la blaa and a blaah blah blaa." 
"On the third day of Christmas my true love gave to me... blah da daa, Blaah bla la blaa and a blaah blah blaa."

ja noin homma jatkuu siihen kahdenteentoista päivään asti. Harvinaisen pitkä ja rasittava renkutus. Neljäntenä päivänä vastaus on kuulemma four calling birds. Miksi kukaan antaisi rakkaalleen lahjaksi lintuja, on itselleni mysteeri. Tosin ilmeisesti laulu kertoo jostain ornitologista, koska 12 päivän aikana laulussa annetaan 23 lintua. Todella outo joulubiisi, jos minulta kysytään, mitä tosin harvemmin tehdään.

Tervetuloa klubitalolle!

Eteisen saa jouluiseksi lisäämällä lattialle sanotaanko nyt vaikkapa 50 joulutähteä
(kuvassa näkyy vain yksi nurkka).

Joulutähtien klubitalon valloitus jatkui muuallakin kuin eteisessä...

Koristuksia yhdestä function roomista.

Olis näköjään pukin postikin lähtenyt klubilta eteenpäin...

Kuusen melkein erottaa koristeilta.
Jostain syystä kuitenkin pidin tuosta koristetungos-lopputuloksesta. 

Mutta jatketaanpa tästä ensi kerralla. Koska olen ollut harvinaisen laiska (ja 3 viikkoa joulun aikana flunssassa), on kirjallisen tuotantoni taso tänne blogiin ollut heikkoa. Sitä paitsi joulun aika oli harvinaisen masentavan kylmää ja harmaata (parhaimmillaan -10c), ja jokainen suomalainen tietää, mitä tuo sää saa aikaan. Ei ainakaan inspiraatiota.

To be continued...