Noh, hieno periaate olla menemättä isoja pelottavia laitteita täynnä olevaan puistoon, mutta heikompi toteutus. Olin kuin poliitikko reppanat. Heti kun kuvaan astui erikoistarjous, söin sanani. En ollut vain menossa kerta käynnille Six Flagsiin vaan ostin suoraa päätä kausikortin, vieläpä puolelle toista kaudelle! Mihin narikkaan oikein jätin aivoni? Tiedä häntä, mutta samasta narikasta sai vastineeksi kausien 2017-2018 Six Flags kausikortin, ilmaisen parkin käyntikerroille, kausarin Hurricane Harborin vesipuistoon ja pari vapaalippua kavereille. Hinta oli päätähuimaava $66. Normi päivälippu portilta ostettaessa olisi ollut $77 + $25 parkki. En tajua millä matikalla näitä tarjouslippuja täällä hinnoitellaan, kun kausikortti tulee edullisemmaksi kuin kertakäynti... Noh, ehkä vain osuin oikeaan aikaan Labor day Flash saleen. Alennusta kausarissa oli nimittäin vaivaiset $200. Kerrankin aleprosentit kohdillaan. Ei ehkä ihme, etten nykyisin suostu enää ostamaan mitään normaalihintaan. Olen tottunut liian hyviin alennuksiin. Ja by the way 20% ei ole vielä alennus. Tavara on alennuksessa vasta, jos siinä on vähintään -40% alelappu!
Huristelimme ensimmäistä kertaa huvipuistoon viime lauantaina. Olimme sopineet sinne tärskyt tuttavaperheen kanssa. Ehdimme paikalle ennen heitä, joskin se olisi ollut merkityksellisempää, jos kyseessä olisi ollut Amazing Race. Päätimme heitä odotellessamme käydä tsekkaamaan jonkun laitteen. Kävelimme ohi El Sombreron, joka näytti jopa minulle liian nysveröltä laitteelta. Joskin siinä olisi ollut nostalgista arvoa, olihan härveli ollut puistossa jo vuodesta 1965. Puisto avattiin kuitenkin vain 4 vuotta aiemmin, vuonna 1961, jolloin kuumia aiheita olivat Sikojenlahden maihinnousu ja ensimmäisen Amerikkalaisen lähettäminen avaruuteen. Ehkäpä ensikerralla lähden historiallisen mexicolaishatun kyytiin, enkä dissaa toista laimeutensa takia. Vempele on kuitenkin nähnyt reippaasti paljon enemmän elämää kuin minä.
Kun El Sombrero ei kerran kelvannut, päädyimme La Viboran jonoon. Kuten huomaatte, tässä puistossa espanjan osaaminen ei ole pahitteeksi. La Viborassa tuntui kuitenkin olevan jonkinasteinen La Vika tai La typerä kuljettaja, sillä jono ei edennyt. Ketään ei päästetty laitteeseen eikä laitteesta tullut väkeä ulos. Lähdimme pois jonosta tuhlaamasta elämäämme. Astelimme kohti tukkijoen espanjalaisesti nimettyä serkkua. Noh tämä serkku oli ilmeisesti pakannut kimpunsa ja kampsunsa ja lähtenyt jo syyslomille, sillä portit olivat kiinni ja laitteesta päästetty vesi pois. Päivän alku tuntui menevän "putkeen". Ei muuta kun eteenpäin, sanoi... no mikä ikinä onkaan mummon lumessa vastakohta. Nuori neito helteessä? Kuin huomamaatta päädyimme tallustelemaan New Texas Giant vuoristoradalle.
Luonnollisesti tämä vempele kuului listassani kategoriaan "En todellakaan ole menossa". En ennen kuin joku on luvannut minulle tarpeeksi suuren summan rahaa, jotta en voi vastustaa kiusausta. Vaihtooehtoisesti 15 paria kenkiä kävisi myös houkuttimeksi. Jälleen kerran hieno periaate, mutta... Aurinko paistoi, taivas vaikutti niin kamalan siniselle, väkeä ei ollut liiaksi ympärillä (kuten Disneyssä), olin hyvällä tuulella ja jotenkin oli helppo todeta itselleen, että jos on hypännyt ulos lentokoneen ovesta tuntemattomaan tyyppiin sidottuna (mitä myös Tandem laskuvarjohypyksikin kutsutaan) niin pystyy kyllä tähänkin. Niinpä huomasin astuvani vaunuun, istuvani alas ja napsauttavani turvavyöni kiinni. Se oli menoa nyt!
Tiesittekö, että hybridit eivät ole muodissa vain autoissa, myös vuoristoradat seuraavat trendejä. New Texas Giant hybridivuoristoradassa on yhdistelty klassisia puurakenteita ja viimeisen mallin mukaisia high-tech teräskiskoja (okei, nyt kuulostan jo ihan tv-shopin myyjältä). Kun laite aukesi 1990, se oli maailman korkein puinen vuoristorata. Kuten jankutettu, kaiken on oltava Texasissa aina suurempaa. Aika kuitenkin jättää jälkensä, sen tietää jokainen peiliin tasaisesti vuosikymmenien välein vilkaissut ihminen. 20-vuotissynttäreiden kunniaksi Texas Giant sai $10 miljoonan face liftin, joka kesti 1,5 vuotta. Kyllä sillä summalla pitäisikin jo näyttää nätiltä. Laitteen auetessa nimen eteen lisättiin sana NEW. Herra paratkoon, jos joku sekoittaisi sen muuten vanhaan täysin puiseen Texas Giantiin. Tosin turha naureskella. Tampereen yliopisto käytti ihan samaa logiikka, kun Tampereen yliopiston uudeksi nimeksi tuli Tampereen Uusi Yliopisto. Luit oikein, aina ei oikein järki päätä pakota.
New Texas Giant ei ole mikään hidas vempele. Maximinopeus tällä monsterilla on vaatimattomat 104 km tunnissa. Ei siis ehkä välttämättä kannata nähdä hirveästi vaivaa laittaa hiuksia puistopäiväksi, koska tämän veivauksen jälkeen ne ovat kuitenkin sekaisin. Tuossa vauhdissa ehtii myös mukavasti poskilihakset tuulessa venyä ja piilarit kostua. Eikä ikävä kyllä ihan hetkeen pääse pakoonkaan. Riemuralli kestää 3 minuuttia 25 sekuntia. Pitkä aika olla pakokauhuisena, jos sille päälle sattuu.
Onneksi en ollut pakokauhuinen, mutta sanotaanko, että se ensimmäinen 46 metrin pudotus 79 asteen kulmassa, oli aikalailla jotain, mitä olisi voinut jättää tekemättä. Sitä seuranneet käänteet 115 asteen kulmassa eivät välttämättä nekään olleet niitä maailman rentouttavimpia. Suurin ongelma itselleni oli kuitenkin kiukkuileva alaselkäni eikä päässä vellova pelko. Penkissä jäi liikaa tyhjää tilaa pepun ja alaselän alueelle, joten laitteen kurveissa selkä ei ollut kunnolla tuettuna. Olisi tarvinnut tajuta ottaa tyyny mukaan täyttämään tyhjiötä, niin tai joku iso pilailu peppu, joka olisi täyttänyt penkin kunnolla. Se ei todellakaan ollut pienipyllyisten laite :P
Luin huvipuiston sivuilta laitteen arvosteluita ja kävin katsomassa Youtube videon ajelusta. Ei siis olisi itse tarvinnut mennä kyytiin saadakseen pienen sydänpysähdyksen. 120cm pitkän (minimipituus, jotta laitteeseen pääsee) poitsun äiti kehui , kuinka hänen 5-vuotias poikansa rakasti laitetta niin paljon, että huristeli sillä 3 kertaa putkeen. Jäin äimän käkenä tuijottamaan tekstiä. Oliko poika niin kauhusta halvaantunut, ettei pystynyt lähtemään laitteesta, vaan jäi suu auki tuijottamaan suoraan eteensä, minkä äiti oli tulkinnut haluksi mennä uudestaan? Vai ovatko nykyvekarat vain yksinkertaisesti näin hurjapäisiä? Mietinpä vaan. mitä näistä nykyajan superuskaliasita natiaisista oikein isoina tulee. Riittääkö mikään hurjastelu maailmassa enää tyydyttämään heidän adrenaliinihimoaan?
 |
| Portilla matkalla tuntemattomaan... Testi-tuoli jää juuri kuvan ulkopuolelle. |
 | ||
| Tässä olisi sitten ensimmäinen mäkeni tässä puistossa. 46 metrin pudotus 79 asten kulmassa...
|
En lähde sen enempää tätä tragediaa penkomaan. Mainitsen vain, että syliin laskeutuva turvakaide oli edelleen alhaalla kun laite lopulta tuli takaisin lastauslaiturille. Laitteen edessä on nyt testi-istuin, mitä itseasiassa ihmettelin jonoon mennessämme (viisastuin vasta jälkikäteen sen vempaimen merkityksestä). Ja ei, mieleeni ei todellakaan juolahtanut istua ja testata sopiiko tuoli selälleni. Mitä laitteiden turvallisuuteen tulee, The internationla associasion of amusement parks & attractionsin arvion mukaan mahdollisuus kuolla vastaavanlaisessa laitteessa on yksi 750 miljoonasta. En ole koskaan voittanut lotossa. Niinpä vastaukseksi kysymykseen tunnenko oloni laitteissa turvalliseksi, totean, you do the math.
Kun ensimmäisestä "Tähän en ainakaan tule"-laitteesta oli selvitty, saattoi hyvin mennä toiseen. Titanissa ensimmäinen pudotus oli mukavat 77,7 m. Tuo on puolet näsinneulan korkeudesta! Siinä 137km/h vauhdin hurmassa pääsi kokemaan 4,5G:n voimat. Esimmäisessä nousussa tuntui, kuin olisi ollut lähdössä kuulennolle. Horisontissa näkyi vain sinistä taivasta. Laite oli sen verran koukuttava, että menimme suoraa päätä uudelle kierrokselle. Herran jestas minähän olin nyt kuin se 120cm pikkupoika, jota hetki sitten päivittelin. Paitsi noh, en ole 120cm, enkä enää 5v. Olisin kuitenkin voinut painella laitteeseen vielä kolmannen kerran putkeen (ei ollut jonoja), mutta Tatu oli tuossa vaiheessa sitä mieltä, että hänen edellis iltana nauttimansa lätkäliigan mestaruusoluet saattoivat vähän koputella vatsanpohjassa vastalauseitaan.
Löysimme tuttavapariskuntamme Tarun ja Juuson Bugs Bunny Boomtownista (lapsiperheille soveltuva osa puistoa, jossa pikku hurjastelijoille soveltuvia laitteita, tyyliin possujuna), rakennuksen luota, jonka kyljessä komeili teksti Lost Parents eli eksyneet vanhemmat. Kyseessä oli kylläkin täysi sattuma. Rakennus oli suoraan avaruusraketti-laitteen vieressä, jossa heidän 3-vuotiaansa parhaillaan iso hymy naamallaan hurjasteli. Vähän kyllä jäi vaivamaan, etten koskaan käynyt kurkistamassa, montako eksynyttä vanhempaa sisällä odotteli. Hymyn moinen teksti ainakin sai huulille.
 |
| Montakohan vanhempaa oli hukassa? |
Suuntasimme seuraavaksi kohti Gotham cityä. En ole koskaan ollut Batman fani, lienenkö nähnyt edes yhtään leffaa, mutta tässä osassa puistoa oli monta hauskalta näyttävää laitetta. Luonnollisesti ne kaikki kuuluivat kategorian "puiston hurjimmat laitteet" alle. Tuon toki hiffasin vasta myöhemmin, kun tarkemmin tsekkasin puiston karttaa. Se siitä kuvitelmastani, etten pidä hurjista laitteista. Luulisi sitä jo tähän ikään mennessä tuntevan itsensä, mutta näköjään ei. Gotham Cityssä sijainnut Joker oli tämän kauden uutuus. Siinä tuli veivatuksi suuntaan sun toiseen kuin pullataikina. Sen vieressä sijainnut Riddler oli kuitenkin se, josta nautin eniten. Se oli kuin pehmeä jättikokoinen keinu, joka heiluu tuulessa. Joskin tämä tuuli puhalsi 113km/h. Laite ei tuntunut lainkaan pahalle, ei ennen kuin se alkoi heilahdella yli 90 asteen kulman. Tuon maagisen asteluvun jälkeen saattoi välillä aistia hassun tunteen vastsassa. Laitteesta poistuessamme tuli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että joutui hetken miettimään, oliko vähän huono-olo. Toki se, että ulkona oli +36c, mukava ilma ulkoilulle, emmekä olleet juurikaan muistaneet nestetankkausta, saattoi aivan yhtä hyvin olla syy heikotukseen kuin heilumisemme.
 |
| Tervetuloa Jokeriin! |
 |
| Vaunuissa ollaan välillä ylösalaisin ja pyöritään ympäri, kuten näkyy... |
 |
| Riddlerin heiluri vauhdissa, eikun kädet ilmaan! |
Oli jo niin kuuma, ettei tehnyt mieli juoda vettä. Jääkylmä Coca-cola sai kylläkin kuolan valumaan. Kävelimme juomakojulle ja jatkoimme aiemmin aloittamaamme linjaa antautumalla huvipuiston lisämyynninkerryttämisprojekteille. Ostimme muovisen, huvipuiston logolla varustetun kannellisen "mukin", jossa oli uskomattoman ergonomisesti muotoiltu kantokahva. Muki oli kaikkea muuta kuin edullinen, $16! Hinta kuitenkin sisälsi rajoittamattoman määrän uudellen täyttöjä, kaikilla puiston kioskeilla. Lisäksi joka kerta kun tulevaisuudessa roudaa mukin mennessään puistoon, hinta on joko $0,99/täyttökerta tai $6 rajoittamaton määrä täyttämisiä. Päässäsi pyörii nyt kysymys, että kuinka paljon sitä voi muka juoda yhden huvipuistopäivän aikana? Me tyhjensimme ensimmäisen puolen tunnin aikana 3 mukillista ja koko päivän aikana 7. Sanoisin, että kiskoimme juomaa koko rahan edestä.
 |
| Tässä olis meidän juomamuki. Pilli on takana piilossa. |
Punaisesta mukistamme ryystäen suuntasimme kohti lounaspaikkaa. Olimme kausikorttien yhteydessä ostaneet myös kausikortit ruokailuihin. How american and very unlike me is that!? Huvi kustansi $40/hlö, mutta saamme joka kerta puistossa käydessämme ilmaisen lounaan (pitkä lista paikkoja, mistä voi valita) sekä snackin. Snack kategoria on suhteellisen laaja, nachoista, jätskin ja keksien kautta pirtelöihin. Perus lounas maksoi n.$13 ja snackit about $ 7, joten jo kahdella käyntikerralla olemme omillamme.
En kerro lounaastamme yksityiskohtaisemmin, sillä en halua verenpaineeni kohoavan. Sanotaan nyt vain, että jollain esimiehellä oli jäänyt ihan Vihtoristi henkilökunnan perehdytys kesken. Saimme seistä jonossa 1,5h. Parhaimmillaan yhdellä kassalla oli 4 ihmistä miettimässä, miten yksinkertainen hampurilaisateria lyödään kassaan. Pahimmillaan kassoja oli vain 1 auki, kun osa lähti ilmeisesti tauoilleen. Eräs kassapoika, joka näytti olevan ihan käsi työssään, käsitteli yhden miehen tilausta 20 minuuttia. KYLLÄ! Otin aikaa, ihan vain asiakaspalautetta varten (jota en sitten tosin ikinä lähettänyt). No miksi jäimme mokomaan jonoon, kun ei muualla ollut samanlaista härdelliä? Suomalainen Sisu perkele se oli taas syynä. Jonot olivat ovesta ulos asti kun liityimme joukon jatkoksi. Jono kuitenkin eteni aluksi ihan hyvää vauhtia (varmaan porukka, joka kyllästyi odottamaan lähti tasaisin väliajoin pois jonosta, joten se eteni). Siinä vaiheessa kun se alkoi jumittaan, olimme olleet jo puoli tuntia jonossa. Ei kiinnostanut tuossa vaiheessa jättää leikkiä kesken, koska olimme tuhlanneet jo hyvän aikaa pönöttämiseen. Jälkikäteen ajateltuna, olisi ollut paljon järkevämpää tunkea sisu takataskuun ja lähteä lätkimään. Mutta se onkin jälkiviisautta. Tietty elin otsassa, maha huutaen odotimme ja odotimme ja savu nousi korvistani. Vannon ettei ollut kaukana, etten hypännyt itse tiskin taakse ja alkanut purkaa jonoja. Kassojen käytäminen ei ole ydinfysiikkaa, ja olen jumalattoman tehokas purkamaan kassajonoja. Nimimerkillä kokemusta sesonkiluonteiselta matkailualalta.
 |
| Joku meni sentään ruokailuidenkin kanssa putkeen. Snackiksi otetut pirtelöt tulivat nopeasti ja saivat sokeriähkyällötyksen vauhdilla aikaan. |
Loppupäivän kiertelimme porukalla lepposemmissa laitteissa, joihin pienemmätkin seurueestamme pääsivät tulemaan. Yhdessä vaiheessa keksimme mennä Särkännimen Koskiseikkailua muistuttavaan laitteeseen. Menimme Tarun kanssa ensin, jättäen miehet huolehtimana tavaroista. Odotimme kyllä kastuvamme, mutta emme ehkä ajatelleet, että olisi ollut ihan sama kuin olisimme vain kävelleent suoraan suihkuun. Taru oli oli kuin uitettu koira ja itselläni oli tunne, että olisin laskenut alleni. Sanotaanko näin teille muille vinkiksi, että farkkushortsit pystyvät imemään itseensä kivan määrän vettä tehokkaammin kuin pikkunorsuja sisältävä Soft Embo, eivätkä ne kuiva sitä vauhtia, kuin toivoisit. Luonnollisesti, koska tunsin oloni märissä shortseissa mahdollisimman epämukavaksi (ja oli pakottava tunne vääntää alushoususta pihalle ainakin litra vettä), kuvittelin vainoharhaisesti, että porukka tuijotti märkiä housujani. Huomasin tokaisevani itselleni Get over it! Puisto oli täynnä väkeä märissä vaatteissa. Tuskin kukaan ajatteli, että kaikille oli kollektiivisesti ilmaantunut pidättelyvaikeuksia samana päivänä. Jäimme Tarun ja lasten kanssa tuijottelemaan lammessa killuneita kilpikonnia, kun miehet suuntasivat kastumaan. Koska kohtalolla on toisinaan harvinaisen kieroutunut huumorintaju, luonnollisesti Tatun ja Juuso palasivat lähes kuivina. So unfair...
Päivä kääntyi iltaan nopeammin, kuin olisi tarvinnut. Kausikortissa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei jää harmittamaan ne laitteet, joissa ei sillä kertaa ehdi käydä. There's always a next time. Voin kuitenkin kertoa, että vastoin aviomieheni kuvitelmia, en tule käymään kaikissa puiston laitteissa ennen kausikorttimme umpeutumista. Hän elää edelleen harhaluulossa, että olisn esimerkiksi tulossa keinuihin. Särkänniemen keinut ovat ihan kiva juttu, mutta täällä Teksasissa ne nousevat 123 metrin korkeuteen. Tuo on lähes sama korkeus, millä näsinneulan ravintola sijaitsee. Minun puolestani tuo Texas skyscreamer saa pärjätä ihan ilman minun visiittiäni. Jos kuitenkin vuoden päästä bongaatte täältä kuvan minusta kyseisessä laitteessa, tiedätte menettäneeni järkeni.
No comments:
Post a Comment