Terveisiä Penthousesta

Muutimme uuteen asuntoon Toukokuun lopulla. Kyllä, siitä on jo yli puolivuotta, enkä ole maininnut asiasta halaistua sanaa täällä. Jos laitoit joulukortin edelliseen tai sitä edelliseen osoitteeseen, niin YLLÄTYS, emme asu siellä enää.

Tervetuloa Cypress Watersiin!

Liikaa ei kannata innostua, emme ole käyneet asuntokaupoilla. Asumme edelleen vuokralla. Positiivisena puolena tässä vuokralaiselämässä on se, että ruohoa ei tarvi leikata, uima-allasta huoltaa tai talonmiehen taitoja testata, koska napin painalluksella voi jättää fiksauspyynnön ja taloyhtiön miehet hoitavat hommat lampun vaihdosta vuotavaan ikkunaan. Laiskan amerikkalaista kerrostaloelämää on myös se, että roska- ja kierrätyspussit voi heittää oven taakse käytävään ja joku kotiroskatonttu ne sieltä kiltisti yön aikana noutaa, ei siis tarvi edes tietää, missä taloyhtiön roskalavat sijaitsevat.

Asumme asuinalueella, jota ei vielä reilu vuosi sitten ollut olemassakaan. Alueella oli lehmiä, peltoja, järvi ja lettomaata. Joka kerta kun ajan kotiin, automme navigaattori näyttää, että ajan järveen (pitäisi varmaan päivittää sen kartat). Läheisen Interstate 635 laajennustöistä ylös kaivettu maa-aines roudattiin asuinalueellemme ja sillä täytettiin umpeen osa "järvestä", jotta saatiin rakennusmaata. (Kun puhun järvestä Texasin konseptissa, tulee muistaa, että täällä ei ole kuin yksi aito järvi. Kaikki muut ovat ihmisten tekeleitä. Ja tarkennettakoon vielä, että Texasissa kutsun järveksi suurin piirtein kaikkia kylpyammetta suurempia lammikoita.)

Parkkihallissa ollaan, vaikka navigaattori onkin vähän muuta mieltä...

Se miten päädyimme alueelle on moukan tuuria ja Nokian syytä. Alkuvuodesta 2019 Tatu halusi ajella tsekkaamaan, mihin Nokian toimisto oli muuttamassa lokaatiotaan. Paikalla oli kaksi keskeneräistä rakenusta, komea lehtipatsas, reippaasti myllättyä maata ja pirusti tienpätkiä, jotka eivät johtaneet mihinkään. (Ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään... Ja näin alkoi Neon 2 rallattaa päässä.) Kaiken työmaahässäkän keskellä komeili iso kyltti, joka esitteli, miltä alue eräänä kauniina päivänä tulisi näyttämään. Suunnitelma näytti kiehtovalle, ja kaikki kuvitetut henkilöt näyttivät kyltissä harvinaisen onnellisille. Ajoimme pois, unohdin kyltin sekä alueen.

Pikakelataan 5 kuukautta eteenpäin. Havahduimme siihen, että meidän oli tullut aika jättää talo, jossa olimme asustelleet ystävämme talonvahtina. Kiersimme useita asuinkomplekseja, mutta mikään ei tuntunut täysin omalta. Oli liikaa kokolattiamattoa, pimeitä nurkkia, typeriä rappusia, hölmön mallisia keittiöitä, rumia ikkunasta avautuvia maisemia, kuluneita keittiökaappeja, autotallittomia kerrostaloja...  Nokian muutto Cypress Watersin alueelle alkoi lähestyä, ja jostain päähänpistosta saimme idean käydä katsomassa, millaisia asuinrakennuksia alueelle oli noussut. Mieti nyt miten hillitön idea se olisi, jos Tatu voisi kävellä töihin!

Muutamassa kuukaudessa talot olivat nousseet pystyyn, tiet johtivat jonnekin ja järvenrannan ravintolarakennukset olivat viittä vaille valmiita avaamaan ovensa. Puistoalue näytti modernille ja houkuttelevalle. Mikä parasta, asuinkompleksien rakennukset olivat erimallisia ja toivat designillaan jotenkin mieleen Euroopan ja punatiilisyydellään vieläpä rakkaan Tampereen ja Tampellan alueen.

Kävelimme sisään leasing officeen ja muutamaa tuntia ja kolmea nähtyä asuntoa myöhemmin kävelimme pimenevään perjantai-iltaan vuokrasopimuksen allekirjottaneina. Ainoa kriittinen vaatimukseni saatiin täytettyä, kun nappasimme viimeisen vapaana olleen asunnon ylimmästä kerroksesta. (Kukaan dinosarus ei enää asuu yläkerrassani! Sen opin kantapään kautta...) Bonuksena tuli kaunis Puisto-järvimaisema ja kaiken maailman marmoriset keittiötasot.

Muutto oli sopimuksen kirjoittamisesta parin viikon päästä. Jotta asia ei olisi mennyt liian helpoksi, tavaroista suurin osa roudattiin uuteen asuntoon päivää ennen kuin lähdimme viikon pituiselle road tripille. Reissusta palatessa oli kiva tulla kotiin, kun vastassa oli vain pahvilaatikko- ja epämääräinen huonekaluhelvetti. Koita nyt siinä kahvipannua etsiä seuraavan aamun työpäivää varten, kun ei muistanut yhtään missä laatikoista se oikein oli, vaikka oli muka niin loogisesti kaiken pakannut.

Missä on mun kahvinkeitin!?
Kysynpä vaan...

 Tatun kotitoimisto oli ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa erittäin viehättävä. 

Mikä meille alueen ja asunnon sitten myi? Asuntokompleksimme motto "Live, stay and play." Alue on suunniteltu hieman epäamerikkalaisesti. Rakennuttaja on halunnut yhdistää toimistorakennukset, asuintalot ja palvelut yhteen. Taustalla on ollut ajatusmaailma, että yritysten työntekijät asuvat ja viihtyvät alueella. Jos muutit aluelle työsi takia, sait kaiken lisäksi application maksut ( joudut maksamaan noita aina kun halut täällä muuttaa "kerrostaloon") puoleen hintaan, mikä toi jo kivasti useamman satasen säästön. 

Live, stay and Play ajatusmaailman ansiosta naapurustomme on hieman kuin pieni pala Eurooppaa täällä Dallasin melskeessä. Meillä on jalkakäytäviä (Hallelujaa!!), ja lenkkipolku. kotitietämme reunustaa koivukuja! Miten ihanan suomalaista. Meidän ei tarvitse käyttää autoa, jos haluamme lähteä ulos syömään. Alueella on 5 ravintolaa (kaikki vieläpä eri tyylisiä), joihin voimme kävellä parissa minuutissa. Texasilaisen viinitilan maisteluhuoneen sijaitseminen naapurustossa ei myöskään ole haitaksi. Kuten ei Flying Saucer nimisen Pubinkaan. Sen mestan valikoimat vaihtuvat sitä tahtia, että jos tällä viikolla löydät hyvän oluen, sitä ei ensi viikolla ehkä enää ole jäljellä. Hanoja on sopivat 40 kpl, joten noin monta olutta on valikoimassa koko ajan. Suosikkini on ollut Pineapple Thai Basil olut, vaikkei sitä tässä kukaan nyt kysynytkään.

Koivukuja ja jalkakäytävä.
Mitä sitä voi muuta suomalainen toivoa.

Saisko tästä jo ensi juhannukselle vihdan?

Naapurusto on täynnä pieniä kivoja yksityioskohtia.
Rakastan näitä erivärisiä ovia.

Parkkihallimme seinää koristaa kaunis lintunen.

Punainen ja valkoinen tiili, sekä eriväriset ovet näyttelevät pääosaa naapurustossamme.
Tässä tarjolla 3 kerroksisia Town Homeja. 

Jokainen terassi, patio ja parveke tuntuu olevan erilainen. Pidän tuosta suunnittelusta.

Viimeisin tulokas taloyhtiömme asuinkompleksiin.

Alueen korkein asuinkarennus.
Kuudetta kerrosta korkeammalle et täällä pääse.

Aluemme ravintoloilla on isot terassit, joista avautuu näkymä puistoalueen paviljongille. MAHTAVAA, olen niin kaivannut terasilla ruokailua ja juomasta nauttimista. Suomessa porukka pönöttää terassilla pipo päässä jo huhtikuusta lähtien, mutta täällä ei ole mitenkään hurjan yleistä, että ravintoloilla on isot kivat ulkotilat. Ymmärrän, että kun mittari näyttää +40c, ei ulkoilu ole kaikkien mieleen, mutta yleensä olen jääräpäisenä suomalaisena silti ulkovaihtoehdon valinnut, vaikka hiki otsalla onkin tullut sitten se sapuskansa syötyä.

Voit ruokailla veden äärellä.

Tai nauttia lasillisen terassilla.

Kulmakahvilamme on erittäin tunnnelmallinen.
(Ja paikan kana-manchego leipä taivaallinen...)

Texasilaista viiniä on tarjolla Landon Wineryssa.
Eikä muuten ole lainkaan pöllömmän makuista. 

Puistoalueen paviljongilla oli live musaa koko kesän parina iltana viikossa. Jos olimme laiskoja, pystyimme kuunnella shown myös parvekkeeltamme. Lisäksi järjestettiin Stand up iltoja, ulkoilmaleffoja ja muita mukavia kissanristiäisiä. Saatoit istua ravintoloiden terassilla ruokaillen ja nauttien ohjelmasta. Perjantai-iltoja piristi Boho-Market, joka oli käytännossä katsoen pienyrittäjien ja käsityöläisten tori.

Puistoalueemme on todella kiva. Se on täynnä mielikuvituksekkaita penkkiryhmiä ja viikonloppuisin esiin tuodaan pihapelejä lapsille ja lapsen mielisille. Alueella on ilmainen wifi ja penkkiryhmien luona on latauspistokkeita puhelimille ja läppäreille. Puistoalue on siis käytännössä katsoen kuin ulkoilmaolohuone.

Alueen kellotorni kilkattaa tasatunnein.
Siihen on kirjoitettu eri kielillä sana aika (kyllä, myös suomeksi!)

Tervetuloa puistoalueellemme!
Valitse paikkasi, laita kännykkäsi lataukseen pistorasiaan,
ja kuuntele alueella kaiuttimista soivaa musiikkia.

Näiden tuolien muotoilussa on jotain hyvin suomalaista.

Vähän turhan Tappara väristys tässä istuinyhdistelmässä, jos minulta kysytään. 

Bändit soittelevat paviljongilla kesäisin.

Maisemaa sillalta.

Lenkkipolku järven vastarannalle valmistui 2019 vuoden lopussa.
Pitihän sinne nyt kävellä pönöttämääm ja ihailemaan hämärtyvää iltaa.
Seuraavaksi tälle rannalle alkaa lisärakennusten rakentaminen, muistaakseni maaliskuussa 2020.

Valot näyttävät kauniille illan hämärtyessä.
Lennkipolun vieressä juoksennelleet peltohiiret olivat bonus.
Lenkkipolulla on myös virallinen varoitus, että tulee muistaa, että jaamme alueen luontokappaleiden kanssa.
Kuulemma käärmeitä ja kojootteja tulee pitää silmällä.

Ruokakauppa on ainoa kriittinen asia, mikä kävelyetäisyydeltä vielä puuttuu. Tosin talossamme on itsepalvelu 7-Eleven, joten jos nyt jotain pientä unohdit voit sieltä sen kipasta hakemassa. Paikka on auki 24h, sisään mennään asunnon avainläpyskällä ja maksut suoritetaan kännykällä. Paikalla ei ole  myyjää. Valikoima mestassa on yllättävän monipuolinen, eikä hinnoissa olla lähdetty hulluttelemaan.

Tässä tämä 7-Eleven on, eikun avaimella sisään ja kännykällä maksamaan.
Kun oli kansallinen Slurpee-päivä (jolloin 7-elevit tarjoavat ilmaiset slurpeet) saimme taloyhtiöltä viestin, että ilmaiset slurpeet olivat tarjolla myös meidän pisteessämme. Vähän oli kyllä rikollinen olo, kun käveli sisään, haki juoman ja paineli ovesta ulos näyttämättä kännykkäänsä "kassalle". Säästin taloyhtiö viestin varmaan kuukauden verran, jos joku olisi tullut perään hintaa karhuamaan :P 

RAKASTAN asuinkompleksiamme. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, eikä ole siitä mihinkään haihtunut. Syitä on monia ja lista on pitkä, mutta mainitaan tässä nyt kiusaksesi muutamia:

Uima-allasalueemme on viihtyisä ja kestää katsetta. Alueen grillit ovat fantastisia, ne eivät toimi kaasulla, ne vaativat hiiliä. Muut asukkaat todennäköisesti kiroavat hiiligrillejä, me suomalaiset nostamme niille peukut pystyyn. Edellisessä taloyhtiössä oli kaasu aina loppu, kun halusit grillata. Nyt on itsestä kiinni saatko sapuskasi valmistettua. Grillit sitä paitsi pysyvät paremmassa kunnossa, kun laiskat ihmiset eivät jaksa (tai osaa, montaa räpeltäjää ollaan kuulkaas nähty) käyttää hiiligrilliä.

Tervetuloa allas-alueelle!

Altaalla on kaasutakka (tuossa keskellä kuvassa, ei tosin päällä),
siitä paikan nimi Fireside Pool.

Kuumalla on kiva rentoutua vedessä kirja kädessä lounge tuolissa.

Eihän se nyt ole allas-alue eikä mikään, jos ei ole kivaa kesäkeittiötä!
Saanko sitellä Birdgace Lounge!
Perusrvarustelu: televisiot, jääpalakone, jääkaappi ja lämpövetolaatikot,
joihin voit laittaa grillatut ruoat, jotta ne pysyvät lämpöisinä tarjoiluun asti.

Tunnelmaa iltavalaistuksessa.

Kuntosalimme on mahtava! Se kelpaa varustelullaan jopa Tatulle. Mukava lisä on viikoittain tarjolla olevat ohjatut jooga ja boot camp tunnit. Jos on mielummin antisosiaalinen suomalainen (käsi pystyssä!), voi salin yhteydessä olevassa treenisalissa laittaa jumalattomalta screenilta omat ohjatut kuntoilut käyntiin. Ei tarvi kuin ipadia hiplailla ja valita näytöltä hetkeen ja mielenalaan sopiva kuntoiluohjelma. Tunnustan, siellä on tullut parit samba-rumba-buenot vetäistyä sunnuntaiaamuna muiden katseilta piilossa.

Ja eikun kuntoilemaan!

Tadaa! Treeneissä ollaan pääkallopöksyt jalassa.

Telkusta ohjatut jumpat päälle, ja kuntoilemaan.

Eihän se nyt ole punttis eikä mikään,
jos ei ole takkaa, jääpalakonetta tai kylmiä pyyhkeitä tarjolla...

Olen nähnyt rumempiakin pukuhuonetiloja...

Kun astut kerhohuoneellemme unohdat, että olet kerrostalossa. Ei ihme, kerhohuoneemme on kopio Lontoolaisesta yksityisclubista. Yksityisclubilta se välillä tuntuukin, sillä kovin moni ei tunnu tilaa hyödyntävän. Tatu on ominut paikan heti alusta alkaen kotitoimistokseen (siellä on hyvä nettiyhteys) ja jos meillä on ollut oma olohuone vähän hyrskyn myrskyn, olemme voineet viihdyttää siellä vieraitamme. Tila on kätevästi meidän kerroksessamme, muutaman hassun askeleen päässä kotiovesta, joten käytännössä katsoen kutsumme sitä toiseksi olohuoneeksemme.

Tervetuloa Annabel's Clubhouseen, meidän toiseen olohuoneeseen.

Konferenssipöydän äärellä on hyvä kirjoitella blogia,
tai pitää peli-iltaa, tai katsella telkusta Starsin peliä.
Mahdollisuuksia on monia.

Sokerina pohjalla tässä taloyhtiöelämässä on kuukausittaiset asukastapahtumat ruokine, juomine ja ohjelmineen. Keskimäärin 4 kertaa kuussa, taloyhtiö järjestää get togethereita asukkailleen. Osa on taloyhtiön omissa tiloissa, osa Cypress Watersin ravintoloissa. Voin sanoa, että ei ole lainkaan hassumpaa lähteä sunnuntaiaamuna ravintolabrunssille, tai tiistai-iltana illanviettoon, kun taloyhtiö tarjoaa ruoat ja tavallisesti pari alkoholipitoista juomaakin. Mikä parasta, asukastapahtumien ansioista jopa tunnen naapureitamme! Voisin saman tien luetella varmaan 20 naapuria nimeltä. Ja tuo on hemmetin paljon enemmän, kuin mitä voin luetella Tamperelaisesta taloyhtiöstä, jossa asuin 8 vuotta ja omistan asunnon. Meininki täällä on kuin Melrose Placessa kun morjestellaan naapureiden kanssa kylän raitilla ja rappukäytävissä.

Niin ja sitten se meidän asuntomme. Taidatte siitäkin ehkä muutaman kuvan haluta. Yhden makuuhuoneen konseptilla mennään. Joskin vaatehuoneemme on sen kokoinen, että olemme saaneet sinne mahtumaan Queen kokoisen ilmapatjan (kyllä! Olemme nukkuneet yön vaatehuoneessamme, kun meillä oli yövieraita, joille tarjosimme makuu- ja olohuoneemme). Erillinen kodinhoitohuone on kerrostalokämppään aika luksus lisä. Sinne saa kivasti kaiken ylimääräisen pois näkyvistä. Pidän myös siitä, että asunnon varusteluun kuului kivoja kiinteitä hyllyjä ja säilytystiloja. Meillä kun on itsellä huonekaluja vähän minimalistisesti

Tässä meidän käytävä.
Jostain syystä rakastan sitä. 

 

Eteisen kiinteät säilytystilat ovat todella kivat.
Ei tarvinnut miettiä, hyllyjä, kenkätelineitä eikä naulakoita.

Avoin konsepti. Keittiö ja olohuone ovat yhdessä. 

Joulukuusi ei kuulu ympärivuotiseen sisustukseen (kait...)

Tälläinen neighbourhood kyylä kuin minä,
tykkää kun aamupalaa popsiessaan voi pitää ikkunasta silmällä, mitä alhaalla kadulla tapahtuu.

Lisää näppäriä asunnonmukana tulleita kiinteitä säilytystiloja. 

Alueemme kehittyy edelleen. Vastarannallemme aletaan vähitellen rakentaa lisää asuinkomplekseja ja ravintoloita. Me olemme kuudennessa kerroksessa paraatipaikalla seuraamassa kehitystä. Minä olen nyt yksi sen aiemmin mainitsemani alueen mainoskyltin hymyilevistä ihmisistä. Aina kun kun leasing officen työntekijät kuljettavat uusia mahdollisia asukkaita näyttökierroksilla julkisissa tiloissa, mieleni tekee kiekaista kaikille, "Sign the damn thing, You'll love it here. Welcome to the neighbourhood!"

P.S. Jos nyt päätit tänne seuraksemme muuttaa, et sitten saa kirjoittaa vuokrasopparia ennen kuin olet muistanut mainita asiasta meille ja leasing officelle. Me nimittäin saamme $500 suositusbonuksen jokaisesta henkilöstä, joka vinkistämme täältä asunnon vuokraa

Tämä Leasing officen lattialaatta taisi olla enne...