Olin jo unohtanut, miltä se tuntuu. Miten kahdessa vuodessa voi muka unohtaa? Tänä aamuna tuli kuitenkin paluu todellisuuteen, kun ovesta ulos painelessa päädyin tuijottamaan auton tuulilasia. Se saamarin ryökäle oli jäässä!
Tuulilasin raaputtaminen sormet kohmeessa, yksisarvinen otsassa, oli harva se talviaamu Suomalainen aamujumpparutiini, jonka pystyi suorittaa oman kiroilun tahtiin. Texasissa asuessa jäiset autonikkunat eivät kuitenkaan ole ollut asia, jolla on tarvinnut pientä sievää päätään vaivata. Etenkään kun auto on ollut aiemmin aina tallissa.
Tänä aamuna pari vuotta kestänyt onneni kääntyi ja jouduin astumaan vanhoihin saappaisiini kiroilevana ikkunanraaputtajana. Onneksi tuli viime syksynä ostettua edullinen $70 skraba, jolla aamu kuudelta hinkuttelin ei-toivotun ikkunansumentajan ajonäkymää häiritsemästä. Joku voisi kutsua raaputusvälinettäni huvipuiston kausikortiksi, jos tarkkoja ollaan, mutta se nyt oli osuvin väline, joka kassista tuohon hätään löytyi. Sitä paitsi Suomessa käytin toisinaan harvinaisen hyödytöntä ykkösbonuskorttiani (kun osti uuden auton, sai bonuspisteitä sen, verran, että postiluukusta kolahti 20€ etuseteli... are you kidding me!?) samaiseen touhuun, joten tekniikka oli tuttu.
Jos auton ikkunat kerran ovat jäässä, voi päätellä, ettei ulkona ole ollut shortsikelit viime aikoina. Kun pääsimme ensin eroon sateisimmasta lokakuusta Texasin historiassa, tuli tilalle tämä inhottava kylmäkausi. Tiedän, että suomen postilaitos kämmäilee kiitettävästi joka käänteessä, mutta tarviko niiden sössiä ja lähettää Suomeen kuuluva marraskuu tänne?! Vastaanottaja ei kyllä suostu maksamaan tästä postiennakolla lähetetystä kämmistä postituskuluja... Ja palauttamisen on parasta olla ilmaista!
Ikkuna puhtaana ja penkinlämmitin täysillä, ajelin parin asteen pakkasessa kohti työpaikkaani. Kiitin hiljaa mielessäni siitä, että mieheni ei hankkinut autoa ostaessaan karvalakkimallia. Lämmitetty ratti oli mieletön nautinto, jota puristaessa suorastaan kehräsi kiitollisuudesta. Sitä on toisinaan, mitä oudoimmista asioista onnellinen.
P.s. Vaikka nykyään yleensä hoetaan, että jotain ei ole tapahtunut, jos siitä ei ole kuvaa, joudutte uskomaan sanaani ja järkyttymään etten todellakana napannut kuvaa jäätyneestä tuulilasistani. After all, I am not a millenial!
No comments:
Post a Comment