Tervetuloa kylään!

Tajusin vasta nyt, että olen ollut kamalan tahditon ja tökerö. En ole pyytänyt teitä lainkaan meille kylään! Pahoitteluni moukkamaisuudestani ja tervetuloa peremmälle. Otathan kengät pois sisään tullessasi, ne voi jättää siihen satametriseltä tuntuvaan jonoon, joka oven vierestä löytyy. Joo, joo tiedetään... Tuosta jonon pituudesta voisi kuvitella, että meillä asuu enemmänkin väkeä kuin vain kaksi. Puolustuksekseni voin kuitenkin todeta, että vaatehuoneesta löytyy vain muutamat kengät lisää (kaikki alle 20 paria lasketaan kategoriaan muutamat). Tuohon tilanteeseen tosin tulee korjaus, kun saan seuraavat pari matkalaukullista tavaraa raahattua Suomesta mukanani tänne. Nimimerkillä häkkivarastossa 5 laatikollista kenkiä (Tatu, jos luet tätä, niin tässä kohtaa huudan että YLLÄTYS! Samalla voin laittaa sisään anomuksen sijoittaa kaikki ne 5 laatikollista vaatehuoneeseemme. Ja kyllä, tarvitsen jokaisen parin. Olen käyttänyt niistä kaikkia ahkerasti ainakin 7 vuoden välein :P )

Joo laita vaan kenkäsi siihen jonon jatkoksi.
Ei haittaa, vaikkei oo lenkkarit...

No niin kun kengät on pois jalasta, onkin käytännössä katsoen meidän keittiössä... niin ja olohuoneessa. Meidän kämpässä on kato hirveen muodikas pohjapiirrustus. Juuri sellainen, kuin kaikki näissä Jenkkien sisustusohjelmissa tällä hetkellä haluaa. Ne kuulkaas kaataa ostamistaan taloista aina ensi töikseen seiniä tälläisen saadakseen. Toisin sanoen Casa Holopaisessa on open concept floor plan, jossa keittiön ja olohuoneen välissä on vain kitchen island, ei seiniä. Tämä siksi, jotta on helppo viihdyttää vieraita samalla kun tukka putkella painattaa keittiössä coktailpaloja vääntämässä. Ja trust me, näiden sisustusohjelmien perusteella amerikkalaiset eivät halua kotonaan mitään muuta tehdäkään, kuin entertain friends and family samalla kun vääntää torttua köökissä.

Meillä tosin minä viihdytän lähinnä vain Tatua. Sitä kertaa lukuunottamatta, kun pari Tatun kaveria auttoivat kantamaan muuttopäivänä sohvan ja sängyn sisään, ja Taru ja Juuso perheineen poolilla hengailun jälkeen poikkesivat, meillä ei ole muita vieraita käynytkään. Antisosiaalisiako? Ai me vai? No ei todellakaan, olettehan tekin nyt kylässä! Ei vaan, tähän saa kyllä luvan tulla muutos. Tosin ehkä hankitaan ensin jokunen tuoli lisää kahvipöydän ympärille, ettei kenenkään tarvitse istua lattialla. Tai sitten muutamme sisustuksestamme Japanilaisen, ja kaikki istuvat lattialla. How trendy would that be?

Mieitin keittiö. Ei ihan joka päivä ole noin tyhjät pöytätasot.
Huomaa kaapinpäälliskoristeet. 

Kattokaas nyt, on open concept. 

Kuten näkyy, keittiömme on hieman epäkäytännöllinen. Ainoa kunnon laskutila on siinä kohti, missä meistä kummatkin haluaa aina olla ja tavallisesti totta kai vielä yhtä aikaa. Aamulla törmäilemme keittiössä, kun toinen heiluu kahvinkeittimellä kuppinsa kanssa ja toisella on pakottava tarve juuri samalla sekunnilla availla kahvinkeittimen edessä olevaa lusikkalaatikkoa. Tosin ei olla koskaan aiemmin hengailtu näin tiiviisti lähekkäin, joten varmaan tässä keittiössä on myös etunsa :P Joskin silloin, kun minulla on kädessä "Hei tällä voi helposti leikata irti sormensa"- Victorinoxin veitsiä, en välttämättä suosittele olemaan kädenkantaman päässä minusta. Pilkkomiseni kun sattuu aina välillä olemaan vähän vauhdikasta. Tatu on kylläkin oppinut jo olemaan hälytysvalmiudessa säntäämässä laastaripartiona paikalle joka kerta kun keittiöstä alkaa kuulua "HUPS!" kiljahduksia.

Olohuoneemme, joo se on vähän ehkä minimalistisesti sisustettu, mutta ennen kuin suurempi määrä sisustustavaraani päätyy paikalle, saamme tyytyä ihailemaan herran golfpystejä telkkaripöydällä. Loput palkinnot onkin tungettu keittiökaappien päälle näppärästi pölytymään. Omaleimaiset palkintokaappinsa kullakin. Mattomme ovat anopin käsialaa. Niin paitsi se iso karvainen, jonka sain viimeksi kinuttua Ikeasta. Sen kokoinen matto kun ei mahtuisi anopin matkalaukkuun. Tosin se henkilö on kyllä matkustanut sen verran paljon ja pari mannerten välistä muuttoakin maapallolla suoritellut, että todennäköisesti tietäisi keinot kuljetusongelman ratkaisemiseksi. Noh, sitä odotellessa meillä on Ikean halpismatto, joka mätsää värimaailmaltaan anopin tekemiin.

No mitäs tykkäät istua sohvalla?
Tästä näät oikeestaan koko kämpän.

Joku kotitonttu hillumassa keittiössä :)

Harmaata meininkiä.

Kaksi paikkainen ruokapöytämme on wanna-be-ikkunasyvennyksessä ja vahtii parvekkeen ovea. Sillä on täydellinen sijainti, sillä syödessä ei näe keittiöön kertynyttä tiskikasaa. Niin paitsi jos käntää päätään 90 astetta, mitä luonnollisesti ei tarvitse ruokailun aikana tehdä, koska ei halua nähdä tiskejä tai sitä epämääräistä tavarakasaa, joka jostain kumman syystä aina kertyy sille tasolle. Ikkunoista näkyy suoraan parvekkellemme, joka on koko talon kulman kokoinen. Maisema ei siis ole päätähuimaavin (ellei saa kicksejä betonilattioista ja metallikaiteista sekä rakkaista parvekekaliusteistani). Valoisuus ja kaiteiden takana näkyvät palmunlehvät kompensoivat kuitenkin betonin näkyvyyden.

Dinner is served!

No eikö ookkin valoisaa!

Makuuhuoneemme on simppeli (toisin kuin siellä nukkujansa) joskin nyt jo varsin kalustettu.  Tämän kuun alussa yöpöytämme saivat vertaistaan seuraa, kun haimme Ikeasta helpotusta säilytysongelmiin. Niin se tuli MALM-lipasto tähänkin taloon. Insinööri Holopainen kokoili sitä vähän oman makunsa mukaan, kun ohjeet oli kuulemma tehty yksinkertaisille henkilöille, jotka eivät pystyneet keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Kokoamisen aikana prosessi hiottiin tehokkaaseen liukuhihnatoimintamalliin, missä multitasking oli avainsana. Katsoin parhaaksi löhötä sängyllä kokoamisen ajan ja vasta kun tuli aika hakata nauloja taustaseinään, siirryin areenalle.

Meidän makkarin seinien ainoa koristus on helvatun ruma harmaa sähkökaapin ovi keskellä seinää. Juu on sitä sulakkeilla mielenkiintonen sijoituspaikka tässä taloyhtiössä. Niin ruma kuin tuo ovi onkin, siitä tulee vähän sellainen tunne, kuin olisimme rikkaita. Muistuttaa meinaan jollain tasolla kassakaappia. Ehkä sen päälle pitäisi laittaa joku taidekopio tukemaan fiilistä. Eikö leffoissa kasssakaappien päällä aina ole maalaus?

Säilytystilaa a la Ikea.

Ja näin nousee MALM-lipasto.
Liukuhihna Holopainen hiomassa prosessia.

Mä katsoin parhaaksi toimia ylimpänä työnjohtajana ja huomautella aina,
kun Tatu ei seurannut ohjeistusta. 

Vasara on otettu estradille, mun vuoro käydä nakutteleen. 

Mitäs mä sanoin tosta komeesta
sulakekaapin ovesta seinässä...

Makkarin ovea vastapäätä on kylppärin ovi. Ovien välissä on kokovartalopeili. Ainoa asia, minkä vaadin välittömästi uuteen asuntoon muuttaessamme hankkimaan. Asiassa ei ollut neuvotteluvaraa. Asunnossa ei ollut yhtäkään isoa peiliä. Se peli ei yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle vetele. Muuten sisustaminen on ollut aika nollassa. Sanotaanko, että Tatu ei ole ollut hurjan innostunut antamaan luottokorttiaan rouvalle, joka lähtisi mielellään leikkimään sisustussuunnittelijaa. Asian voi onneksi kostaa tunkemalla suomesta jonain päivänä tulevan kontin täyteen omaa kamaa. Ja sitähän minulla riittää.

Kerro, kerro kuvastin...

Häälahjaksi saatu sisustuselementti, ja Tatun Holari-pallo.

Kylppäri, mitä siitä nyt sanoisi. Hieno asia olla asunnossa. Ei järin suuri, eikä järin komea, mutta näköjään kaikissa sisustusohjelmissa dominoivat valkoiset subway tile laatat ovat meidänkin suihkunurkkaan päätyneet. Se, mitä tämä asunto ja etenkin sen kylppäritilat ovat opettaneet, on ettei meille ikipäivänä tule tässä maassa omassa talossa tulemaan mitään valkoista muistuttavaakaan suihkutiloihin. En tiedä, enkä oman henkisen mielentilani vuoksi todennäköosesti koskaan haluakaan tietää, mitä täällä tungetaan vesijohtoveteen. Mutta jos et tunnollisesti kuuraa pesuallasta, ammetta, wc-pönttöä ja suihkutilan seiniä viikoittain, ne muuttuvat punamustiksi seeproiksi. Mitä hemmettiä tässä vedessä on, että siitä jää punaiset ja mustat jäljet pintoihin!? Kysyn vaan...

Tässä se nyt on, meitin kylppäri ja päällään seisovat shampoopullot.
Tiedä häntä olisko ihan pakko ollut tästäkin kuva laittaa...

No niin, nyt olet käynyt meillä. Grand tournee on ohi. Huoneet loppuivat kesken. Taloyhtiössä on ihastuttavasti 2 uima-allasta, kuntosali, conference room, koiran tassujenpesuhuone  ja tietokonetilat, mutta en lähde teitä nyt pitkin tiluksia retuuttamaan. Tulkaa itse paikan päälle tsekkaamaan. Ja jos ette halua Japanilaista meinninkiä, voi hoitaa kyläilyn BYOC tyylillä. (= Bring your own chair..)