Team SiSu ja metka Mutajuoksu

 Elämä ilman kavereita olisi hanurista. Eämä ilman ystäviä, joiden aikana ei tarvitse sensuroida sanomisiaan, olisi silkkaa kurjuutta. Pois Suomesta muuttaessaan huomaa sen, miten tärkeää henkiselle hyvinvoinnille on, että löytää todellisia ystäviä. Tajuaa myös sen, ettei niiden löytäminen ole itsestään selvää, eikä edes helppoa. Jossain vaiheessa elämää kadotamme sen ihanan lapsellisen taidon istua reippaasti sille toiselle puolelle aikuisten hiekkalaatikkoa ja kysyä tuiki tuntemattomalta  "Voitko sä leikkiä mun kaa..."

Hyvän päivän tuttavat auttavat sopeutumaan uudessa kotimaassa, mutta kodiksi se alkaa usein tuntua vasta siinä vaiheessa, kun löydät ne todeliset ystävät joiden kanssa nauretaan ja itketään yhdessä. Ne jotka ovat kanssasi samalla aaltopituudella, myös silloin, kun ehdotat mudassa rämpimistä.

En voi ottaa kunniaa siitä loistavasta ajatuksesta, että syventäisimme ystävyyttämme ryömimässä mutaesteradalla. Se oli Sariannan ajatus. Hän onneksi tiesi, että ollemme Sinin kanssa tarpeeksi hulluja suomalaisia ottaaksemme moisen haasteen vastaan. Syntyi Team Sisu. 

Oikea varustelu on tärkeää lajissa kuin lajissa. Emme voineet lähteä Mutajuoksuun ilman tiimipaitoja, eihän maajoukkuekaan sooloile eri asuissa. Sini toi esiin designerin taitonsa ja loi meille helvatun hienon logon, joka silitettiin suomen siniseen paitaan. Minä innoissani sain oman silityskuvani ryssittyä, mikä johti siihen, että tapahtumaa edeltävänä iltana heittelin askarteluhuoneeni kaapista laatikoita pihalle etsiessäni kuumeisesti taiteilusalkkuani, jota en ollut vuosiin kaivanut esiin. Sieltä valkoinen akryylivärituubi ja sivellin käteen ja paikkailemaan silityskuva lipsahdusta. Eihän tämä nyt mikään pysyvä korjaus ollut, mutta helvatun luova, ainakin omasta mielestäni! 

Aprillipäivänä kaapista kaivettiin esiin kaikista kamalimmat lenkkarit, poskiin sutaistiin glitterillä sotamaalaukset ja päähän vedettiin hikipannat. Takakonttiin heitettiin Tarmo matkasuihku ja Team Sisu suuntasi kohti Fort Wortrhia ja Village Creek MB Parkia Käärijän Cha Cha Chaan raikuessa auton stereoista.

Tässä on tällänen söpön suomalainen glitter-sotamaalaus.

Tiimin uusi logo, tehoste tarvi vielä lisätä hihaan. Jos ja kun uusi suomalainen Sisu leffa (joka muuten on aika bad ass brutal) lyö läpi täällä rapakon takana, niin voidaan alkaa tehtaileen näitä fanipaidoiksi.

Ja miten hauskaa meillä sillä 3 mailin radalla olikaan! Välillä ryömittiin, välillä heijailtiin itseä köyden avulla mutalammikoiden yli. Yhdessä esteessä kiivettiin seinää ylös ja tultiin verkkoa alas. Paras este oli kuitenkin se iso mutalätäkkö, jonne luiskautettiin ison muoviputken sisältä ja sen yli rämmittiin vyötäröä myöden mudassa lenkkareiden luiskahdellessa jalkojen alla kuin Bambilla jäällä. Siinä olisi ollut mahdollisuus todelliseen naamaplätsiin ja kokovartalo mutahoitoon. Lätäköstä noustessamme huomasimme, että vieressä rämpinyt pikkupoika piti kädessään rapua! Kaveri oli napannut vähän matkamuistoja mutalätäköstä. Millä hitolla se saksiniekka oli päätynyt isoon mutaesteeseen motocross radalle, kysyn vaan.  Destination vacation gone wrong sanoisin minä.

Maalissa odotti vaahtobileet. Vaahtoa pulppusi kisailijoiden niskaan kuin yliravistetusta tiskiainepullosta. Mitalit kaulaan, ylävitoset kehiin, pikasuihkut Tarmolla Home Depotin ämpäristä parkkiksella  ja suunta kohti Fort Worthin keskustaa. Olipahan ollut lauantai, ja mikä parasta, se ei ollut vielä edes ohi. 

Tämä oli köyhänmiehen versio shamppanjan suihkutuksesta maaliviivalla.

Finished Finns! Miksi mun paita näyttää noin puhtaalle!

Löydä kuvasta mustat, harmaat ja valkoiset kengät.

Hulluilla on aina hauskempaa. Tämän parempaa seuraa saa hakea!